Gamescom '14: Verta, hikeä ja muutama rakkula

Minä en pidä ihmisistä. En pidä tungoksesta, ja vielä vähemmän pidän kaiken maailman hälinästä ja hälystä. Toisin sanoen olen huono tekosyy toimittajaksi, koska ahdistun tilanteista joissa tapahtuu liikaa ja liian nopeasti. Siitä huolimatta en miettinyt sekuntiakaan messuhalukkuutta tiedustellessa, ja tässä sitä ollaan kirjoittelemassa Kölnissä, ihanan messuareenan ilmastoidussa pressitilassa kahden colapullon kera. Päivät ovat menneet vauhdilla, eikä unta ole päässyt näkemään. Matka on kuitenkin toistaiseksi osoittautunut varsin mukavaksi. Ahdistaa aika vähän.

Laskeuduimme tiistaina Saksan kamaralle, itselleni ensimmäistä kertaa. Matkanjohtajana nuori konkarimme Waluigi on tehnyt esimerkillistä työtä toveri Jaakkimon noustessa isälliseen rooliin suunnannäyttäjänä. Kyllä kelpaa hyöriä messuilla ja kaupungilla, kun ryhmän tuittupäästäkin pidetään niin hyvää huolta. Tiistai meni kaupunkiin ja messualueen läheisyyteen tutustuessa, ja Microsoftin ja Sonyn pressejä ihaillessa. Xbox-tytön sydäntä lämmitti myös illemmalla järjestetty Xbox Community Party, jossa pääsi nauttimaan esillä olevista peleistä ja saksalaisesta oluesta.

Jo pitkään hehkuttamani Evolve meni kuitenkin tiimiltämme penkin alle tanskalaisen toimittajan nöyryyttäessä meitä hirviön roolissa. Porukasta minä olin ainoa peliä pelannut, mutta sympatiani kuuluvat auttamattomasti silti väkemme ensikertalaisille, sillä peli vaatii etenkin omaan rooliinsa totuttelua. Kommunikaatio ja yhteistyö siis loisti poissaolollaan, ja tulos oli sen mukainen. Tämä luonnollisesti tuntui ainoastaan siistiltä, sillä se varmisti tuntemuksiani siitä, että nimenomaan tästä pelissä on kyse, tiimityöstä. Onneksi Waluigi ystävällisesti kuvasi videota jäätävästä tappiostamme, jotta se ei unohtuisi ikinä. Ikään kuin se olisi mahdollista.

Keskiviikkona meni suuntavaistottomalta tytöltä pää pyörälle. Valtaisaan messukompleksiin pääsimme vaivatta pienen jonottamisen jälkeen, mutta ensikertalaiselle yllättävänkin looginen messuhallijärjestely tuntui vaivalloiselta. Pienen opettelun jälkeen etenkin pressialueet tulivat tutuiksi, ja sielläpä pääsikin käsiksi peleihin. Shadow of Mordor oli vuorossa itselläni heti aamulla, ja puolituntinen vierähti kontrolleja opetellen ja Keski-Maassa haahuillen. Seuraavana vuorossa oli Metal Gear Solid: Phantom Painin ja Witcher 3:sen presentaatiot, ja kylläpäs oli herkkua kumpainenkin. Ikävä kyllä mitään pelattavaa, käsinkosketeltavaa ei loottikassia kummemmin herunut, mutta fiilis jäi siitä huolimatta odottavaksi. Xboxin indie-osasto jäi mieleen vaikuttavalla tavalla, enkä malta odottaa mitä kaikkea jännää sitä pelattavaksi vielä saakaan.

Loppupäivä meni sisältöä luoden ja messuhalleja ihmetellen. Pitkät kaksipäiväiset sisälsivät kävelyä ihan liiaksi, ja miespoppoolta taisi mennäkin hermo kaupunkilaisprinsessan sadekammoon ja ilmiselvästi väärään kenkävalintaan. Rakkuloilta ei säästytty. Iltapippalointikaan ei missään vaiheessa päässyt käsistä, sillä vanha ei yksinkertaisesti jaksa. Intoa liialliseen juhlimiseen ei juuri löydy, sillä haluan pitää toimintakuntoani yllä messuilla, joka luonnollisesti on se ensisijainen syy reissuun. Varmasti olen todellinen tylsimys, mutta reissuni on siitä huolimatta ollut todella hauska.

Torstaiaamuun herättiinkin tästä syystä kohtalaisen virkeänä, ja kaikki pääsivät matkaan hyvin mielin. Edessä on pitkä ja raskas päivä messuilla, eikä aikaa vapaaseen kiertelyyn juuri ehdi jäämään. Päällimmäisenä mielessä on tunne, että ei tätä pyöritystä kyllä jaksaisi, ellei rakkaus peleihin ja toimittamiseen olisi niin suuri. Mistään hupireissusta ei voi pahallakaan tahdolla sanoa olevan kyse, ja koko kööri onkin ottanut homman vakavissaan. Tulossa on varmasti hienoa juttua jokaiselta.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi