Vuoden mittaan KonsoliFIN ja sivuston toimitus ehtivät käymään yhdessä sun toisessa tapahtumassa. Karkeasti pelialan tilaisuudet voi jakaa kahtia: testitilaisuuksiin ja suoranaisiin bileisiin. Usein näiden kahden tyypin välillä tosin ei ole niin selkeää eroa, vaan alkoholi virtaa samalla, kun peleihin käydään kiinni.

Oli tapahtuma millainen tahansa, pelaamisen ohella tärkeää on ihmisten tapaaminen ja mukavien jutteleminen (rumasti sanottuna kontaktien luominen). Toisinaan keskustelut poikivat tapaamisia, joiden sopimisessa alkoholi saattaa auttaa. Huhujen mukaan esimerkiksi legendaarinen Trials-haaste sai alkunsa eräiden juhlien jatkoilla, kun kaksi humalaista miestä vaihtoi lupauksia.

Oli miten oli, KonsoliFINin kameroihin tarttui tänä vuonna monenlaista kuvamateriaalia eri tapahtumista Finnish Game Awardsista aina tuiki tavallisiin podcast-nauhoituksiin. Tässä artikkelissa puretaan salaisia arkistoja sekä sanallisesti että kuvallisesti. Hoplaa!

Alkuvuoden merkittävimpiä tapauksia oli PlayStation Vitan saapuminen kauppoihin. KonsoliFIN hankki Sonyn käsikonsolista testikappaleen suoraan Japanista, jossa se julkaistiin jo loppuvuodesta. Laitetta kierrätettiin hieman ylläpidon keskuudessa, ja lopulta vehkeen tiimoilta nauhoitettiin podcast-jakso. Salskea nelihenkinen miesporukka kokoontui pieneen huoneeseen hyisen Helsingin keskellä puhumaan kovia Vitasta samalla, kun Suomeen valittiin uutta presidenttiä. Ennen julkaisua fiilikset käsikonsolista ja sen mahdollisuuksista olivat vielä positiivisia. Sittemmin tilanne on muuttunut.

Vita oli testattavana myös Namco Bandain järjestämässä Namco Station -tapahtumassa. Ajankohtaisia pelejä tuohon aikaan olivat muun muassa Final Fantasy XIII-2 ja Soul Calibur V. Jälkimmäisen kohdalla tilaisuudessa järjestettiin turnaus, jossa KonsoliFINin menestys ei ollut mairittelevaa. Tarinat kertovat vahvasta kahden erävoiton alusta ja totaalisesta kolmen kierroksen romahduksesta.

Namcon tilaisuudessa esiteltiin lisäksi Ridge Racer Unboundedia. Usein sitä kuulee sanottavan, kuinka pienet Suomen pelialan piirit ovat. Tämän huomaa parhaiten juuri näissä tilaisuuksissa. Kävin omin käsin kokeilemassa Ridge Raceria edellisvuonna kahteen otteeseen Bugbearin studiolla, ja nyt peli oli kokeiltavana Namco Stationissa. Siellä missä oli Unbounded, oli myös suomalaisen rallistudion Joonas Laakso. Vuoden mittaan Joonasta nähtiinkin useampaan otteeseen, ja innostuipa hän osallistumaan yhteen KonsoliFIN Podcastin jaksoon, joka sivuston tavoille uskollisesti venyi huomattavasti alkuperäissuunnitelmista. Studion tiloissa tehdyt nauhoitukset vahvistivat kuitenkin käsitystä siitä, että Joonas on oikeasti hieno mies.

Tuottaja Laaksoa tuli nähtyä kuin sattumalta myös opiskelujen kautta, kun suomalaiset pelifirmat järjestivät yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa Aalto in the Game -tapahtuman. Tilaisuudella juhlistettiin samalla yliopiston uutta peliprofessuuria. Paikalla eri yritykset (Rovio, Remedy, RedLynx ja niin edelleen) värväsivät työntekijöitä eivätkä niinkään esitelleet tuotteitaan. Toki esillä oli muutamia pelejäkin, kuten Ridge Racer Unbounded ja tuolloin vielä julkaisuaan odottanut Trials Evolution.

Molempien kohdalla järjestettiin vielä kilpailut, joissa saattoi voittaa kyseiset pelit omakseen. Hävettää aavistuksen myöntää, että kävin vetämässä molempiin pohjatulokset. Trialsin tapauksessa rintaan pisti erityisen kovasti, sillä olin päässyt pelaamaan arvosteluversiota jo hyvän tovin kotoni lämmössä. Lisäksi tunnistin erään Nitro Gamesin työntekijän Salkkari-näyttelijäksi vuosien takaa. Kuulemma sitäkin pitäisi hävetä – siis minun, ei näyttelijän.

Vaikka KonsoliFIN on jo suhteellisen pitkään vaikuttanut Suomessa, ei sivuston resursseilla kovin usein ole käyty tsekkailemassa pelejä ulkomailla. Alkuvuodesta toimitukselle tuli kuitenkin poikkeuksellinen mahdollisuus käydä katsastamassa Mass Effect 3:a ennakkoon Ruotsissa DICE:n toimistolla Electronic Artsin kustannuksella. Homman koukku oli, ettei matkaan lähdettäisi lentokoneella vaan laivalla, joten reissuun osallistuikin yhden urhean yksilön sijaan neljän miehen kööri. Ennakkoon maagisedän vapauttamista laivalle pidettiin aavistuksen riskialttiina, mutta pahimmilta kommelluksilta vältyttiin. Olutta saatettiin nauttia ja tanssilattialla pyörähdellä, mutta kukaan ei laulanut karaokea.

Battlefieldistä tunnetun DICE:n toimisto sijaitsee Tukholmassa varsin komealla paikalla, eikä sen sisustuksessakaan ole mitään vikaa. Kuuleman mukaan sitä käytettiin kulisseina The Girl with the Dragon Tattoon kuvauksissa. Mass Effect 3:n testaamisen ohessa ehdittiin paitsi ihmetellä DICE:n akvaarion rapuja myös tehdä pieni päiväkävely Tukholman vanhaan kaupunkiin.

Vähän myöhemmin EA kutsui KonsoliFINin mukaan testaamaan uusinta SSX-snoukkailua Osloon sekä syksyllä Medal of Honoria ja Need for Speediä Tukholmaan. Toivottavasti sama tahti jatku tulevaisuudessa.

Alkuvuoden merkkitapahtumiin kuului jo jokavuotiseksi perinteeksi muodostunut Finnish Game Awards. KonsoliFINin toimitukseen saatiin muutamia kutsuja. Sivuston maine tosin näyttää laskeneen, sillä meidät laitettiin samaan pöytään MoonTV:n jannujen kanssa. Edellisinä vuosina kyseiset herrasmiehet nimittäin on jätetty sinne takariviin huutelemaan hävyttömyyksiään. Kaikille ei kutsuja ollut ilmeisesti lähetetty, sillä samaan takapöytään kanssamme ahtautui Angry Birdsin suunnitellut Jaakko Iisalo, joka niin ikään paljastui varsin mukavaksi herrasmieheksi. Kuulemma sisäänpääsyyn oli riittänyt puhelinsoitto, eikä ”etkö sä tiedä kuka mä oon?!” -huuteluja tarvittu.

Varsinainen palkintojenjako-osuus televisioitiin. Homman käynnisti tyylikkäästi teinisensaatio Robin, joka sai ainakin MoonTV:n Jarkko Grönbergin kirkumaan kuin pikkutyttö. Muuten tilaisuudesta ei ole jäänyt mieleen kamalasti, mutta Microsoftin Jarno ”Killi” Kallunki onnistui smoothisti käännyttämään PlayStationilla pelanneen Viivi Pumpasen Xboxin puhenaiseksi.

Kesän ja syksyn aikana ylläpidossa koettiin otolliseksi, että useampia podcast-jaksoja nauhoitettaisiin samassa huoneessa Skypen sijaan. Näille jaksoille tavataan valita usein jokin erityinen aihe. Kesän ensimmäinen erikoisepisodi keskittyikin naispelaajiin. Nauhoituksissa saattoi olla paikalla sekä miehiä että kissoja, mutta varsinaisessa jaksossa kuultiin vain naispuolisia ihmisiä – ja ehkä muutama naukaisu.

Kesän toinen erikoisjakso tai paremminkin segmentti purkitettiin Rautanrykki-tapahtumassa Helsingissä. Taistelupelaajien kokoontuminen yllätti tunnelmallaan. Budjettia ei ehkä ollut suuren maailman Major League Gamingin tyyliin, mutta osallistujat olivat selkeästi innoissaan tekemisestään. Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan kilpailullisen pelaamisen skeneen ja näkemään toimintaa omin silmin. Erityisesti maailmalla kunnostautuneen Jyrke ”Killerdoll” Savolaisen näkemykset vakuuttivat KonsoliFINin porukan.

Olisi tervettä, jos tällaiset tapahtumat saisivat enemmän näkyvyyttä kotimaassa. On täysin erilainen kokemus päästä näkemään, kuinka oikeasti hommansa osaavat pelaajat mättävät toisiaan turpaan. Se saa arvostamaan hienostuneempia nyansseja ja huomaamaan uudenlaisen tason pelaamisessa. Pärjätäkseen kilpailullisissa piireissä on osattava riisua pelistä pois kaikki epäoleellinen ja kaluta kaiken koreilun alta esiin pelin ydinolemus.

Syksymmällä kokoonnuttiin kolmatta erikoisjaksoa varten, kun NHL 13 oli saatu kauppoihin. Nauhoituksissa nähtiin jälleen, että kyse on muustakin kuin podcastin tekemisestä. KonsoliFINin ylläpito on jakautunut ympäri Suomen, eivätkä toimituksen jäsenet näe toisiaan turhan usein. Nauhoitussessiot ja muut tapahtuvat antavat hyvän tekosyyn tavata tuttuja ja uusia kasvoja sekä pitää hauskaa. NHL 13 -kastikkeen yhteydessä pelattiin ronskisti änäriä ja heitettiin huulta. Osa tästä rentoudesta ja hervottomuudesta paistaa varmasti läpi valmiissa jaksossa.

Kyseisessä episodissa kuultiin NHL 13 -tuottajan mietteitä, kun häntä päästiin jututtamaan pelin lehdistötilaisuudessa. Samassa tapahtumassa oli paikalla myös Jari Kurri, jota ei kuitenkaan aikataulusyistä päästy haastattelemaan. Kaiken kukkuraksi kamera ja muistikortti alkoivat niin ikään kenkutella, eikä tapahtumasta saatu lainkaan kuvamateriaalia talteen. Noh, Kurrin nimmarilla varustettu NHL 13 -kansipaperi sentään tarttui mukaan.

Kesän aikana ehdittiin myös ottamaan ensikosketus Wii U:hun, kun Frozenbyte kutsui KonsoliFINin väen testaamaan Nintendon uutuuskonsolia ja sillä pyörivää Trine 2:ta. Samalla päästiin näkemään, miltä studion uusi toimisto näyttää. Tilaa piisasi moninkertaisesti entiseen verrattuna, ja pelikin näytti hyvältä. Nintendon sääntöjen mukaan itse konsolista tai sen ohjaimesta ei kuitenkaan vielä saanut näyttää kuvia, kun testattavana oli vielä keskeneräinen laitteisto.

Podcast-materiaalia nauhoitettiin kesänä aikana myös Saksassa. Taustalla oli KonsoliFINille poikkeuksellinen satsaus, kun toimituksesta lähetettiin oma tiedustelupartio Kölnin Gamescom-messuille. Sivustolle saatiin rutkasti sisältöä, ja jonkinlaista kurkistusta reissuun tehtiin Facebookin puolellakin. Kaiken mahdollisen nähdyn ja koetun kertaaminen ei tässä kontekstissa ole järkevää: jo pelkästään kuvia kertyi lähemmäs tuhat kappaletta.

Jryi jo kertoi omassa luukussaan, kuinka reissun suunnitteleminen olisi voinut sujua vahvemmin. Näinhän se kieltämättä oli, mutta monet asiat tekivät matkasta unohtumattoman kokemuksen. Kohti Kölniä lähdettiin jo aamutuimaan. Messuille asti selvittiin pressipäivänä parin lennon, junassa ja metrossa istumisen sekä hotellilla piipahtamisen jälkeen. Avauspäivän päätteeksi meininki alkoi olla väsynyttä, kun jalkoja oli käyty kuluttamassa messulattialla.

Gamescomin mittakaava on ensikertalaiselle melkoisen murskaava. Tuotteita ei esitellä vain muutamassa hallissa, vaan tapahtumalle on varattu jättimäinen rakennuskompleksi. Julkisen puolen ohella kulissien takana järjestetään esityksiä alan ammattilaisille ja lehdistölle. Jo pelkästään messualueen kiertämiseen voi käyttää tuntikausia kokeilematta yhtäkään peliä.

Reissun uuvuttavuutta korosti entisestään Saksaan iskenyt helleaalto. Lämpötilat kohosivat päivittäin yli 30 asteen, eikä hotellin köykäinen ilmanvaihto helpottanut tilannetta. Helpotusta valkoisen miehen tuskaan toivat lehdistökeskuksen viileät tilat. Messukompleksi yleensäkin oli yllättävän viileä, kun ottaa huomioon paikalle valuneet väkimassat.

Kuumuus huipentui paluumatkaan, kun Kölnin ja Frankfurtin välisellä junayhteydellä hellettä höystettiin totaalisella ilmastoinnin puuttumisella. Vaunussa jököttäneet suomalaiset hikoilivat kirjaimellisesti kuin saunassa jo pelkästä istumisesta. Kaikeksi riemuksi juotavaa ei ollut varattu riittävästi. Lämpimän ja vadelmanmakuisen veden litkiminen helpotti tilannetta lähinnä nimellisesti.

Saksalaisuutta pidetään synonyymina paitsi miehekkyydelle myös järjestelmällisyydelle ja täsmällisyydelle. Kokemukset erinäisissä ravitsemusliikkeissä eivät kuitenkaan puhuneet tämän urbaanin legendan puolesta. Olut oli toki edullista, mutta palvelu ei pahemmin kehuja ansainnut. Kiitokset voi kuitenkin suunnata Sausalitokselle, joka kunnostautui toimituksen vetäytymispaikkana useammankin messupäivän jälkeen.

Syksyllä palattiin Vanhalle Ylioppilastalolle, jossa myös Finnish Game Awards pidettiin. Tällä kertaa vuorossa oli Pan Vision Playground 2012. Edellisvuonna tapahtuma järjestettiin Kööpenhaminassa kaikille Pohjoismaille yhteisenä. Nyt palattiin kuitenkin pienempään mittakaavaan. Tapahtuman formaatti on eräänlainen juhlien ja messujen yhdistelmä. Paikalla tarjoiltiin ruokaa ja juomaa. Päivällä päästiin pällistelemään paitsi pelejä myös erilaisia lisälaitteita, kun illalla järjestettiin viihdettä vieraille. Minähän lähdin kunnollisena nuorena miehenä paikalta hyvissä ajoin ennen show’ta.

Yllättäen Playgroundin suurimmaksi hitiksi tuntui muodostuvan lasten piirtoalustoja muistuttava taulu, jonka voi pyyhkiä nappia painamalla. Niin ikään mielenkiintoinen oli eräänlainen istuinohjain, jota kallistelemalla pystyy pelaamaan esimerkiksi lentosimulaattoria ja tuomaan näin uutta ulottuvuutta liitelemiseen. Gamescom-kävijöille pelit olivat pitkälti tuttuja, joten pääosan veikin tapahtuman sosiaalinen aspekti.

Puhtaampaa messutunnelmaa tarjoiltiin marraskuun alun Digiexpossa. KonsoliFIN käväisi paikalla ja oli myös läsnä Microsoftin Halo 4 -osastolla. Messuhumu tuntui Gamescomin jälkeen ehkä aavistuksen vaatimattomalta, mutta haastateltavaksi saatiin kuitenkin mielenkiintoisia henkilöitä, kuten esimerkiksi Viivi Pumpanen, joka yllätti peli-innostuksellaan.

Lukuisissa tapahtumissa ravaaminen ja vaihteluksi esittelijän rooliin sujahtaminen on saanut tajuamaan, kuinka pienillä asioilla voidaan vaikuttaa kuvaan, jonka messukävijät ja pressitapahtumien osallistujat saavat peleistä. Erityisen vähän tunnutaan kiinnittävän huomiota esittelyihin käytettäviin televisioihin ja niiden asetuksiin. Näyttölaitteen viive saattaa saada pelin tuntumaan huonolta ilman, että pelaaja edes tajuaa, mistä on kyse. Kyseinen ilmiö nähtiin esimerkiksi Halo 4:n ennakkotilaisuudessa: videotykiltä pelatessa viive oli yllättäen vähäisempi kuin televisiolla.

Näin KonsoliFINin eräänlaisen vuosikertomuksen päätteeksi voi vielä todeta, että kuukausien varrella kameran kennolle ovat piirtyneet erityisen usein maagisedän komeat kasvonpiirteet. Valitettavan usein herrasmies kuitenkin sortuu näyttämään erilaisia käsimerkkejä, joista tässä todistusaineistoa.