Ultratron
Ihmisrotu on hävitetty ilkeiden tappajarobottien toimesta. Pelaaja astuu viimeisen ihmismäisen taisteludroidin saappaisiin ja lähtee kostamaan meikäläisten puolesta.
Ultratron on perinteinen sivulta kuvattu kahden tikun räiskintä, jota voi pelata myös kaverin kanssa samalta sohvalta. Vihaista robottia puskee joka suunnalta ja meno on erittäin kaoottista. Tasojen välissä omaa hahmoaan pääsee parantelemaan erilaisin päivityksin sekä asein. Tätä sitten toistetaan yli 40 tason verran.
Ultratron ei ole varsinaisesti huono, mutta se on kovin sekava. Varsinkin myöhemmissä tasoissa ruudulla on niin paljon neonvärisiä tapahtumia, ettei touhusta saa mitään selvää. Erityisen pitkä miinus rokotettakoon ärsyttävistä musiikeista, joita ei minuuttia pidempään pysty kuuntelemaan. Vähemmän sekavana ja rauhallisempana versiona Ultratron olisi varmasti muutakin kuin hetken hupia.
2/5
A-P Kuutila
Stealth Inc 2: A Game of Clones
Alunperin Wii U:n yksinoikeudeksi uumoiltu Stealth Inc 2: A Game of Clones yhdistelee monien muiden pikkupelien tavoin kaksiulotteista tasoloikintaa kevyeen ongelmanratkontaan. Laadullisesti Curve Studiosin metroidvaniamainen luomus sijoittuu ruuhkaisessa genressä ehdottomasti onnistujien kategoriaan. Vaikka Nintendo-version ilmeisen hyvin toimineista kosketusnäyttöominaisuuksista joudutaan luopumaan, tarjoaa erilaisten testikammioiden läpi ulottuva matka kosolti hupia sekä haastetta.
Ongelmanratkonta nojaa vahvasti varjoissa liikkumiseen. Urakassa apuna toimivat Sam Fisheriltä lainatut, valaistuksen mukaan väriään vaihtavat okuläärit. Yrityksen ja erehdyksen kautta eteneminen kuuluu niin ikään jutun juoneen, sillä äkkikuolemat tulevat lukuisissa ansoissa sekä esteissä tutuiksi. Vahinkoaltis klooni palautuu kuitenkin manan majoilta lähelle turmapistettään, joten epäreiluuden tunne pysyy aisoissa. Myös kontrollit toimivat napakasti, mikä on tärkeää hermojen säilymisen kannalta. Haastekäyrä kasvaakin pelin edetessä juuri oikeassa kulmassa pitäen homman kiinnostavana.
Peräti 60 testikammion ohella lisäarvoa tuotetaan vielä yhteisön luomuksilla ja tulosvertailuilla, eli pelattava ei takuuvarmasti lopu kesken. Stealth Inc 2 on kuvissa vaatimattomalta näyttävästä ulkoasustaan huolimattaan äärimmäisen onnistunut kokonaisuus, jota uskaltaa suositella genren ystäville.
4/5
Tero Lepistö
Heart & Slash
Ihmiset ovat kuolleet sukupuuttoon aikoja sitten, ja maailma on robottien hallinnassa. Eräänä päivänä valmistuslinjan päästä tulee ulos Heart-niminen rautakasa, joka muista poiketen haluaa olla erilainen. Heart kaipaa rakkautta. Tästä alkaa kamppailu auktoriteetteja vastaan.
Kickstarterin kautta päivänvalon nähnyt Heart & Slash iskee indie-julkaisulle tuttuun genreen. Aheartfulofgamesin teos on futuristinen roguelike-peli, jossa pelaaja kehittää hahmoaan vahvemmaksi ja monipuolisemmaksi useiden kuolemien kautta. Jokaisen kuolonkorahduksen jälkeen pelaaja heitetään takaisin satunnaisesti generoituun maailmaan, jonka asetarjonta vaihtelee pelikerrasta toiseen. Homma jatkuu niin kauan kunnes suoritustaso riittää loppuvastuksen kumoamiseen.
Heart & Slashin toteutus jättää melkoisesti toivomisen varaa. Kamera ei pysy hektisessä taistelussa mukana, kolmiulotteinen maailma on ruma ja monotoninen, eikä sekava taistelusysteemi paranna kokemusta. Heart & Slashilla on muutamia hyviä ideoita, mutta lopputulos jää silti pahasti pakkasen puolelle. Rogue Legacyn tapaiset julkaisut pyyhkivät Heart-robotilla lattiaa.
2/5
Petri Leskinen
Factotum 90
Factotum 90 on tuulahdus menneisyydestä. PlayStation 1 -aikakauden grafiikat ja hitaan kömpelöt kontrollerit pistävät heti silmään. Onneksi ensivaikutelma ei kerro koko totuutta.
Avaruusaluksella on tapahtunut vaarallinen onnettomuus, jonka seurauksena elintärkeät toiminnot ovat lakanneet toimimasta. Pelaajan tavoite on ohjata kahta huoltorobottia kerroksista toisiin samalla korjaten onnettomuuden tuhoja. Laatikkomaiset robotit osaavat liikkumisen lisäksi kantaa esineitä, painaa nappeja ja seistä paikallaan. Pelaajan tehtäväksi jää robottien ohjastaminen esteisten käytävien läpi kohti pelastusta.
Pulmat ovat alun jälkeen kekseliäitä sekä vaativia. Kenttiä on useita kymmeniä, joten hidastempoisesta pulmailusta on seuraksi useiksi tunneiksi. Factotum 90 on tutustumisen arvoinen tekele, jos kärsivällisyys on yksi hyveistäsi.
3/5
Petri Leskinen
Neon Chrome
Kotimaisen 10Tons-porukan kehittämä Neon Chrome tarjoaa rehellisen kursailematonta kahden tatin räiskettä. Ylhäältä päin kuvatuissa verikekkereissä turvaudutaan nykyään kovin trendikkääseen roguelite-tyyliin: peli periaatteessa päättyy kertakuolemaan, mutta uusintakierrokselle saa mukaansa aiemmin haalitut krediitit sekä ominaisuudet. Näin ollen satunnaisgeneroitujen sokkeloiden selvittäminen helpottuu vääjäämättä, vaikka vaikeustaso iskeekin aluksi märän rätin tavoin kasvoille. Peli ei silti tunnu epäreilulta edes ensimetreillä: yleensä Game Over -ruudusta saa syyttää omaa huolimattomuuttaan tai ahneuttaan. Ainoastaan välipomoille pyhitetyt kohtaamiset aiheuttanevat kiroilua jopa seesteisimmissä pyssysankareissa.
Menoon tuodaan vaihtelua muuttuvien kenttien ja kehitettävien kykyjen ohella erilaisilla hahmoluokilla sekä aseseteillä. Vaikka netissä yhteistyö ei onnistu, saadaan kaverit karkeloihin mukaan paikallisen moninpelin kautta. Kontrollitkaan eivät jätä nurisemisen aihetta, joten pelin parissa viihtyy vaivatta ainakin lyhyemmissä sessioissa. Hahmon kehittäminen on kuitenkin hieman turhan hidasta, kun puutuminen alkaa jossain vaiheessa vääjämättä iskeä tajuntaan. Graafiseen ilmeeseen jää puolestaan kaipaamaan enemmän tittelin lupailemaa kromipintaa, sillä lopputulos ei varsinaisesti räjäytä pottia ulkoasullaan. Neon Chromea on joka tapauksessa turvallista suositella sateisten kesäpäivien ratoksi.
3/5
Tero Lepistö
