Tähteintutkimuksen akatemian holveissa piilee kätketty aarre, muinainen maaginen esine, jota suojaavat voimakkaat loitsut. Viekas varas on kuullut aarteesta ja päättänyt kerätä sen parempaan talteen. Toisaalla akatemiassa voimiaan kerännyt sotilas ja tähtien tiirailun uuvuttama velho kuulevat kummallista meteliä. Melun lähteenä on tietysti varas, joka on vihdoin löytänyt etsimänsä.

Kolmikon kerääntyessä aarteen ympärille näkyy vain valonvälähdys ja kolmen paikalla on yksi. Aarre oli Trine, ja sen voimat yhdistivät kolme sielua yhteen ruumiiseen. Kolmikon täytyy nyt matkata valtakunnan halki löytääkseen vapautuksen magian kahleista.

Sadunomaisuutta huokuva

Trine on helsinkiläisen Frozenbyten ensimmäinen PS3-peli. Pohjimmiltaan se on sivusta kuvattu tasohyppely, jossa ratkotaan fysiikkapohjaisia ongelmia. Pelin juju on kuitenkin yhteen kroppaan vangitun kolmikon erikoiskykyjen oikea-aikainen käyttö esteiden ylittämiseksi, vihollisten nujertamiseksi ja kokemusta kartuttavien taikajuomien keräämiseksi.

Silmiinpistävintä Trinessä on sen sadunomaisen kaunis visuaalinen tyyli: akatemian kivisistä holveista synkän taikametsän läpi uhkaaviin luolastoihin kulkevaa reittiä sävyttävät hienostuneet väripaletit ja kirkkaiden kohteiden tyylitelty utuisuus. Jokainen yksittäinen silmänräpäys pelistä huokuu fantasiaa ja satua.

Myös musiikki ja muu äänimaailma on suunniteltu upeasti tukemaan kokonaisvaikutelmaa. Matkan edetessä taustamelodiat muuttuvat miljöön mukaan, ja tarinaa jaksottavien lukujen alkusanat lausuvan kertojan upea brittiaksentti sopii täydellisesti tarinan henkeen, vaikka ääni tuokin mieleen koulujen englannin tunnit.

Haastaa sormet ja aivot

Vaikka Trinessä joutuu jonkin verran tappelemaan, on sen todellinen haaste näppärästi suunnitelluissa tasoissa, joissa eteneminen vaatii hiukan hoksottimia ja hahmojen erikoiskykyjen käyttöä. Kentistä löytyy irtolaatikoiden ja -lankkujen lisäksi runsaasti kaikenlaista kiikkua ja väkkärää, joita väistelemällä ja hyödyntämällä täytyy edetä ylös, alas tai sivulle. Vipuvarret ja vastapainot hyppäävät fysiikan kirjan sivuilta TV-ruudulle, kun pelaaja hieroo älynystyröitään.

Kaikkein ketterin joukosta on varas, joka osaa hilata itsensä katonrajaan takertumiskoukkunsa avulla. Velhon taikavoimat taas mahdollistavat irtaimiston levitoimisen, minkä lisäksi hän osaa loihtia uusia laatikoita ja levynkappaleita korokkeina tai siltoina käytettäviksi. Vaikka taistelijan päärooli onkin vihollisten nujertaminen miekkaa ja kilpeä käyttäen, osaa hän tarttua esineisiin ja heitellä niitä hyödyllisempiin paikkoihin.

Koska Trinen taustalla hyrrää vahva fysiikkamoottori, sen ongelmiin ei yleensä löydy yhtä oikeaa ratkaisua. Joskus maan tasolta puun oksistoille ripustetulle riippusillalle nouseminen onnistuu varkaan takertumiskoukulla, joskus velho voi luoda vinon pinon laatikoita ja koota niistä rappuset, joskus sotilas voi hypätä kiikkulaudan yhdelle reunalle ja heittää kuudentoista tonnin punnuksen toiselle ja näin saada vauhtia omalle ylösnousemukselleen.

Jakomielisyydestä jakoruumiillisuuteen

Trine on selvästi suunniteltu yksinpeliksi vaikka myös kaksin- tai kolminpelaaminen onnistuvat. Siinä missä sooloilija voi valita milloin tahansa, mitä hahmoa hallitsee, täytyy konsolin ääreen kokoontuneen kolmikon lukittua kunkin yhteen seikkailijaan. Kaksinpeli on välimuoto, jossa ohjataan kahta hahmoa kerrallaan, mutta kumpi tahansa pelaaja voi vaihtaa siihen kolmanteen hahmoon koska tahansa.

Yhdelle pelaajalle haastaviksi viritellyt pulmat muuttuvat täysin eri luontoisiksi, kun näytöllä voi vipeltää useampi olmi. Velhon maaginen käsi voi pyörittää ratasta, jonka siivestä varas roikkuu, ja soturi voi heittää laatikon päällä seisovat kumppaninsa jyrkänteen huipulle. Tilannetta yksinkertaistaa se, että monessa kohdin vain yhden koplan jäsenen täytyy päästä esteen ohi, jolloin muu seurue vain ilmestyy hänen vierelleen.

Vaikka kumppaneiden suora manipulointi taikuudella tai raa’alla voimalla ei olekaan mahdollista, helpottuu Trine huomattavasti pelaajamäärän kasvaessa. Helppoudestaan huolimatta – tai ehkä juuri siitä johtuen – moninpeli on ihan hauskaa hupia ja sopii myös lapsiperheiden yhteiseksi harrastukseksi.

Fysiikan lait uusiksi

Trinen fysiikkamallinnuksessa on pieniä puutteita. Velhon ilmassa leijuttamat kappaleet eivät jatka sivuttaista liikettään levitaatioloitsun rauetessa, ja soturi voi muuttaa kappaleen painottomaksi poimimalla sen käsiinsä. Tämä aiheuttaa hämmentäviä tilanteita, kun yleensä maalaisjärjen mukaisesti käyttäytyvät esineet alkavatkin kapinoida. Myöskään tonnin painoisen metallimöhkäleen ei uskoisi pomppivan maahan pudotessaan ja sen odottaisi päästävän edes jonkinlaisen äänen kivilattialle kolahtaessaan.

Marginaalisista heikkouksistaan huolimatta Trine on kuitenkin erittäin hyvin rahalle vastinetta antava pikkupeli, josta aika yllättäen löytyy jopa platinainen pokaali. Nykyaikaisesta 2D-tasoloikasta innostuville kyseessä on lähes pakkohankinta. Kaikille muille Trine tarjoaa mahdollisuuden kannattaa uusien, laadukkaiden suomalaisten konsolipelien kehitystä.