PC-pelaajat ovat jo vuosia tottuneet lataamaan ja jakamaan sisältöä verkon välityksellä, mutta konsoleilla vastaava toimintamalli on päässyt vauhtiin kunnolla vasta nykyisellä laitesukupolvella. Syynä tähän voidaan pitää hyvin erilaista tilannetta liiketoiminnan kannalta: PC-maailmassa ei ole varsinaista isoveljeä, joka määräisi tahdin. Konsoleilla taasen Microsoft, Nintendo ja Sony saavat asettaa suuntalinjat, joilla yhteistyökumppaneiden täytyy toimia. Yhdelle pelikoneelle ei pääse syntymään kilpailua, mikä hidastaa latauspalvelujen kehittymistä. Lisäksi konsolivalmistajat sekä pelijulkaisijat tykkäävät edelleen tehdä vahvasti yhteistyötä jälleenmyyjien kanssa, joten erilaisten tarpeiden välillä tasapainoileminen tuottaa yhtiöille ongelmia.

Tänä vuonna julkaisijat lähtivät kuitenkin selkeään vastarintaan käytettyjen pelien kauppaa vastaan nimenomaan digitaalisen jakelun keinoin. Liikkeen eturintamassa marssii Electronic Arts, joka risti pyhän aloitteensa ”Project Ten Dollariksi” – yhtiö kun lupaa tarjota uuden pelin ostajille kymmenen dollarin, euron tai 800 Microsoft-pisteen arvosta ylimääräistä sisältöä. Vahvimmin kampanjaa ajettiin Mass Effect 2:n ja Battlefield Bad Company 2:n voimin. Molemmissa peleissä uuden pelin ostaja saa aktivointikoodin, joka oikeuttaa useampaan ladattavaan lisäpakettiin. Myöhemmin mallia sovellettiin urheilunimikkeiden verkkopeleihin, joihin ei ole asiaa ilman kymmenen dollarin arvoista koodia. Myös muut yhtiöt ovat tarttumassa samaan köyteen tavoitteenaan vetää käytettyjen pelien myynti suohon tai ainakin rääpiä rahakkaasta bisneksestä siivu omaan kassaan, mikä on sinänsä ymmärrettävää, kun katsoo esimerkiksi GameStopin tulosta.

Julkaisijat haluavat säilyttää lämpimät suhteet kauppiaisiin, joten kompromissina jälleenmyyjät tarjoavat kivijalkaliikkeissään käytetyistä peleistä puuttuvia latauskoodeja. Yhtiöiden pitäisi kuitenkin ehkä olla enemmän huolissaan pelaajista, jotka eivät suhtaudu lämpimästi varsinkaan verkkopelin rajaamiseen koodien taakse. Vähemmän valistuneet kuluttajat eivät välttämättä edes osaa odottaa moista puljaamista käytettyä peliä ostaessaan. Moni Call of Duty -pelaaja puolestaan jännittänee kauhulla Activisionin tulevia suunnitelmia. Kuluttajat voivat luonnollisesti äänestää lompakollaan, mutta näyttää vakavasti siltä, että digitaalinen jakelu on tullut jäädäkseen. Verkko- ja latauspalveluissa liikkuu massiivinen määrä massia, kuten Xbox Liven arviolta miljardin dollarin vuosittainen liikevaihto antaa ymmärtää.

Plussaa Pleikkarille

Sony lähti ikäänkuin juoksemaan housut kintuissa PlayStation Networkin kanssa, joten se on joutunut monella tasolla ottamaan Microsoftia kiinni PS3:n verkkopalvelun toteutuksessa. Kukaan tuskin joutui sokkiin, kun viihde-elektroniikkajätti kertoi maksullisesta PlayStation Plus -lisäpalvelusta E3-messuilla. Pelaajille tarjotaan pelejä, kokeiluversioita, alennuksia ja muita etuja kuukausi- tai vuosimaksua vastaan. Xbox Livestä poiketen verkkopeliä ei edelleenkään rajata maksulliseksi ominaisuudeksi, joten lisäpalvelu ei periaatteessa ota mitään tavallisilta käyttäjiltä pois.

PlayStation Plus -tilaajille on tarjottu muun muassa pääsyä Killzone 3:n moninpelitestiin.

Jalon ajatuksen kääntöpuolena PlayStation Plus ei tarjoa kriittisiä ominaisuuksia, jotka suorastaan pakottaisivat pulittamaan kuukausimaksua. Esimerkiksi verkkopelin äkillinen kytkeminen maksulliseksi kesken konsolisukupolven saisi varmasti pelaajat nousemaan sohviltaan ja kirjoittamaan vihaisia kommentteja uutissivustoille. Samanaikaisesti noin puolet 25 miljoonasta aktiivisesta Xbox Live -käyttäjästä kaivaa kuitenkin kuvettaan kultajäsenyydestä, todennäköisesti juuri verkkopelin ansiosta. Palveluun kuuluu toki muitakin vaihtelevan olennaisia ominaisuuksia, kuten alennuksia ja Facebookin kaltaisia sovelluksia, mutta monet toiminnot jäävät suomalaiselta Live-jäseneltä kokematta. Oikeastaan vain kahdeksan pelaajan ryhmäkeskustelut pääsevät lähelle verkkopeliä hyödyllisyydessään, sillä ominaisuus helpottaa elämää Xbox Livessä merkittävästi.

Vaikka PlayStation Networkissa ei maksetakaan verkkopelistä, Sony laskuttaa kuluja julkaisijoilta ja kehittäjiltä esimerkiksi demojen latauksista. Sonyn palvelun eduksi voidaan lukea sen tietynlainen avoimuus, mikä on osoittautunut kriittiseksi tekijäksi erityisesti massiivimoninpelien saralla. Xbox 360:lla verkkoroolipelien tarjonta on jäänyt vähäiseksi, kun nimikkeet viivästyvät tai peruuntuvat yksi toisensa jälkeen, joskin PS3:n puolella on havaittavissa samaa ilmiötä. Avoimuus ei houkuttele ainoastaan massiivimoninpelejä, vaan myös Steamworksin kaltaisten ominaisuuksien tuominen PS3:lle onnistuu kivuttomammin. Lisäksi Microsoftia on kritisoitu julkaisijoiden painostamisesta sisällöstä laskuttamiseen. Xbox Liven rahavirtojen silmäileminen auttaa jälleen ymmärtämään, miksi näin on. Konsolien suunnitteleminen, valmistaminen ja ylläpitäminen syö valtavat määrät resursseja, joille halutaan hakea vastinetta kaikin mahdollisin keinoin. Verkkopalvelu onkin ollut Microsoftille Xbox 360:n alkuhetkistä lähtien olennainen osa strategiaa.

Kirittävää riittää

Konsolit laahaavat sulkeutuneisuutensa ja monimutkaisemman liiketoimintamallinsa takia PC:llä nähtävien latauspalvelujen perässä. Steamin kaltaiset kauppapaikat kahmaisevat jo merkittävän siivun PC-markkinoista, mutta konsoleilla kehitys on hitaampaa. Kuluvan sukupolven alussa esimerkiksi Xbox Liven latauspelit olivat vielä täysin lastenkengissä naurettavine 50 megatavun kokorajoituksineen. Nykyään verkkopalveluihin tuodaan jo huomattavasti korkeamman profiilin ja hintatason nimikkeitä. Ne toimivat vastapainona tehokonsolien kasvaneille tuotantokustannuksille. Niin kehittäjillä, julkaisijoilla kuin konsolivalmistajillakin riittää silti opittavaa.

Microsoft on luonut hyvän liiketoimintamallin Live Arcadella. Pelejä saapuu verkkopalveluun säännöllisellä tahdilla, ja tuotteiden hinnat on kiinnitetty tiettyihin luokkiin. Live Arcadessa nähdään tätä nykyä paljon todella laadukkaita ja sisältörikkaita julkaisuja. Pelejä ilmestyy kuitenkin ladattavaksi parhaimmillaan jopa neljän kerta-annoksissa, joten monet nimikkeet jäävät välittömästi kitumaan kuin kuivalle maalle paiskatut lohet konsanaan. Useat kehittäjät ja julkaisijat eivät tunnu panostavan laisinkaan markkinointiin, joten peleistä voi kuulla ensimmäistä kertaa vasta niiden ilmestyessä ladattavaksi, eikä tavallista pelaajaa näin helposti houkutella ostoksille. Aloittaa kannattaisi yksinkertaisesti aktivoimalla puskaradiota NeoGAF:n kaltaisilla suurilla keskustelualueilla sekä muistuttamalla blogeja ja sivustoja pelinsä olemassaolosta.

Super Meat Boy oli vuoden onnistujia Live Arcadessa ja PC:llä. Pelin kehitti kahden miehen Team Meat.

Live Arcadessa järjestettiin kuluvan vuoden aikana kolme suurempaa kampanjaa, joiden merkitystä pelien menekille ei voi liioitella. House Party, Summer of Arcade ja Game Feast saavat tuekseen mainostusta, tarjouksia ja mediahuomiota. Pelit saavat useimmiten vieläpä oman julkaisuikkunansa, joten yleisöstä ei tarvitse kilpailla useamman nimikkeen kanssa. Verkkopalvelun suurimmat menestykset leivotaan yleensä juuri näiden kampanjoiden avulla. Tänä vuonna Summer of Arcaden starttasi Limbo, joka käänsi päitä ja ponnisti nopeasti 200 000 myydyn pelin paremmalle puolelle. Viime vuonna tähteyteen keuli Trials HD, ja 2008 saman tempun teki Castle Crashers. Jokaviikkoiset tarjoukset ja muut tempaukset auttavat puolestaan nostamaan vanhempia nimikkeitä esille, mutta markkinoinnin tarvetta ei tulisi silti aliarvioida.

PlayStation Storessa ei nähdä aivan samanlaista järjestelmällisyyttä kuin Live Arcadessa, joskin monet pelit julkaistaan molemmissa palveluissa. Ladattavia tuotteita ilmestyy satunnaisemmin, eikä Summer of Arcaden kaltaisia kampanjoita nähdä. WiiWaressa puolestaan on pikku hiljaa päästy paremmin vauhtiin. Nintendon palvelu kärsii kuitenkin samasta ongelmasta kuin perinteisemmätkin pelit: erilainen konsoli vaatii erilaisia pelejä, joten samoja nimikkeitä ei nähdä useinkaan Wiillä ja tehokonsoleilla.

Virheitäkin sattuu

Joskus hamassa tulevaisuudessa pelikauppa siirtynee kokonaan tai ainakin suurimmaksi osaksi verkkoon. Tähän hulluun visioon riittää konsoleilla matkaa, vaikka PC:llä Steam ja kumppanit ovatkin päässeet hyvään vauhtiin. Kivijalkajulkaisujen kauppa ei yksinkertaisesti toimi Xbox 360:lla tai PlayStation 3:lla tällä hetkellä. Xbox Liven Games on Demandiin nimikkeet tuodaan huomattavasti fyysisiä kopioita myöhemmin ja etenkin suomalaisittain järkyttävillä hinnoilla. Palvelulta puuttuvat markkinointi ja tarjoukset, joilla pelaajia houkuteltaisiin luopumaan rakkaista avaruusdollareistaan. Microsoft teki mielenkiintoisen aloitteen kesällä tarjoamalla arvostelijoille latauskoodeja Crackdown 2:een, mikä toimi ainakin KonsoliFINin osalta erittäin hyvin. Halo: Reachin kohdalla sama malli potki kuitenkin kivuliaasti omille kiveksille, sillä modaajat onnistuivat nappaamaan pelin huomattavasti ennen julkaisua suoraan Xbox Liven palvelimilta. Seurauksena operaatio peruttiin, eikä latauskoodeja arvostelupeleistä ole enää näkynyt. Ongelmat eivät kuitenkaan jääneet tähän, sillä myöhemmin vielä Fable II:n digitaalinen versio lipsahti ladattavaksi ilmaiseksi.

Alan Wake julkaistiin marraskuussa Games on Demandissa. Lisäksi pelin ladattava versio laitettiin samaan pakettiin Xbox 360:n ja Forza 3:n kanssa.

PlayStation Networkin puolella touhu kaatuu oikeastaan jo tarjonnan puutteeseen. Sonyn ja digitaalisen jakelun rakkaussuhdetta häiritsee varmasti yhtiön panostus Blu-rayhyn perinteisenä fyysisenä formaattina. Microsoftilta uskoa löytyy enemmän, joskin maailmanlaajuisille markkinoille tunkeutuminen tuottaa vaikeuksia esimerkiksi Zune Marketplacen saralla.

Vaikeuksista huolimatta digitaalinen jakelu valtaa alaa hitaasti mutta varmasti. Fyysisen median syrjäyttäminen vaatii kehitystä konsolivalmistajilta, yhteiskunnalta sekä pelaajien asenteilta. Ladattavat pelit tarjoavat julkaisijoille mahdollisuuden päästä eroon käytettyjen pelien kaupasta kertaheitolla. Lisäksi välikäsien karsiminen parantaa katteita erityisesti itsenäisten kehittäjien osalta. Toisaalta suhteet jälleenmyyjiin kärsivät, ja jossainhan ne pelikoneetkin pitäisi kaupata. Elämä pelialan yrityksen sikariportaassa ei varmasti ole helppoa, kun näitä kriittisiä päätöksiä pitää alkaa tehdä tosissaan.