Luukku 8: Kaappaamista, leikkaamista ja tuottamista


Muistan vielä varsin elävästi, kun sain aikaiseksi ensimmäisen peliaiheisen videoni. Se oli jotain suorastaan reisikarvoja nostattavan kutkuttavaa, kun näki oman tuotoksensa materialisoituvan tietokoneen ruudulle – ja sitä se on parhaimmillaan edelleen. Tekniikan kehittymisen ansiosta nämä fiilikset ovat yhä useamman ihmisen ulottuvilla. Internet on pullollaan tuiki tavallisten pelaajien tuottamaa sisältöä läpipeluuvideoista machinimaan. Kiitos ilmiön yleistymisestä kuuluu paitsi kehittyneelle kaappauslaitteistolle myös YouTuben kaltaisille videopalveluille, jotka tekevät sisällön jakamisesta entistä helpompaa.

Samalla kun harrastuksen suosio kasvaa ja laitteet halpenevat, yhä useampi pelaaja kysyy itseltään: ”Mitä jos minäkin yrittäisin tuottaa omia pelivideoita?” Moni saattaa lannistua jo erilaisten vaihtoehtojen kasvavaan määrään. Vahvempikin karju murtuu, kun googlettamisen tuloksena saa kiljoonia vastauksia ja mielipiteitä. Tämän artikkelin tarkoituksena olisi helpottaa toimeen tarttumista ja tarjota auttava käsi pelottavan kynnyksen ylittämiseen katsauksella kolmeen pyhään osa-alueeseen. Ihka ensimmäiseksi kaapataan videomateriaalia, joka tallentuu tietokoneen kovalevylle. Toisessa vaiheessa se editoidaan eli käytännössä leikellään sopiviin pätkiin sekä lisätään tarvittaessa efektejä, tekstiä ja ääntä. Editoimisen jälkeen video "renderöidään" katsottavaksi videotiedostoksi. Lopuksi oma tuotos laitetaan kaiken kansan nähtäväksi tai vain tuttavien ihasteltavaksi vaikkapa FTP:lle tai YouTubeen.

Kaikkiin kysymyksiin ei vastauksia anneta, mutta niitä voi aina esittää joko foorumilla tai artikkelin kommenteissa. Ennen kuin mennään itse asiaan, lienee paikallaan muistuttaa, ettei videoiden tekeminen ole pelkkää kissanpentujen kehräämisen kuuntelemista. Jos epäilee omaa vakaumustaan eikä halua suorilta lähteä kaappauslaitteistoa hankkimaan, kannattaa ladata ja asentaa jokin ilmainen editointiohjelmisto, jolla voi käsitellä vaikkapa Internetin pelikuvavideoita uuteen uskoon. Näin saa jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista hommaa videoiden editoiminen on. Tietenkin prosessissa jää välistä se ehkä mielenkiintoisin osanen eli materiaalin kaappaaminen, mutta vaikkapa musiikkia ja pelikuvaa yhteen sovittamalla saa touhuun tuntumaa.

Kaappaus raiteilla, merellä ja ilmassa

Vielä 2000-luvun alussa kaappauslaitteistoni koostui VHS-nauhurista, video-in-liitännällä varustetusta näytönohjaimesta ja kasasta kaapeleita. Noh, kaapeleita piisaa edelleen, mutta muuten on niin sanotusti menty eteenpäin. Kokemuksen tuoreella rintaäänellä voin myös todeta, että sujuva kaappausprosessi auttaa valtavasti motivoimaan videoiden tekemisessä. Mikäli osaa valita ja suunnitella laitteistonsa oikein, voi videokuvaa tallentaa aina niin halutessaan varsinaisen pelikokemuksen häiriintymättä. Paljon riippuu luonnollisesti käyttäjän tarpeista, mutta jos kaappaamiseen vaadittavaa tietokonetta täytyy raahata huoneesta toiseen, ei spontaania nauhoittamista tapahdu. Optimitapauksessa kaiken pelimateriaalin voi nauhoittaa ja poistaa vaikka heti sessioiden jälkeen, jos mitään näkemisen arvoista ei sattunut.


Kun lähdetään miettimään omaa kaappausratkaisua, kannattaa totta kai ensimmäiseksi kurkistaa kukkaroonsa sekä tsekata käytettävissä olevat av-liitännät ja tietokonelaitteisto. Jos konsolinsa voi kiinnittää pelinäyttöön vain VGA-liittimellä, voi tiedossa olla ongelmia, mikäli kuvan haluaa viedä samanaikaisesti kaapattavaksi ja peliruudulle. Parhaassa tapauksessa pelkkä ylimääräisen kaapelin tai adapterin ostaminen riittää, pahimmassa edessä on kokonaan uuden näytön hankkiminen.

Liitäntöjä tarkistaessaan kannattaa myös miettiä, haluaako kaapata teräväpiirtokuvaa vai tyytyykö esimerkiksi 480p-kuvaan. Pienempikin resoluutio riittää vähemmän kunnianhimoisiin YouTube-projekteihin, jos kuvanlaatu muuten on kohdillaan. Ei pidä myöskään unohtaa, että kuva välitetään käytännössä aina kaappausresoluutiolla pelinäytölle. Mikäli ei ole valmis pelaamaan standardiresoluutiolla videota kaapatessaan, täytyy satsata laitteistoon. Edullisimmat vehkeet eivät edes kykene teräväpiirtokuvaa kaappaamaan, mutta vähänkään kehittyneemmissä malleissa valinta jää käyttäjän harteille.

HD-kuvan tallentaminen ja käsitteleminen vaativat jo enemmän tietokoneen prosessorilta, keskusmuistilta ja kiintolevyltä. Prosessorin kannattaa olla vähintään tuplaytiminen, ja ylimääräinen potku tekee videokuvan käsittelemisestä aina sujuvampaa. Keskusmuistia on kiva olla vähintään neljä gigatavua. Kiintolevytilaa ei puolestaan ole koskaan liikaa. Vanhaa materiaalia on aina hauska säilyttää niin pitkään kuin mahdollista. Pakkaamattoman teräväpiirtokuvan kaappaaminen vaatii myös nopeaa kiintolevyä, mikä tarkoittaa käytännössä useamman levyn asettamista RAID-pakkaan tai jonkinlaisen pakkauksen käyttämistä. SSD-muistit ovat toki huomattavasti perinteisiä veljiään nopeampia, mutta jo pelkästään hintataso tekee niistä vielä toistaiseksi epäoptimaalisia ratkaisuja.

Esimerkillisiä laitteita

Erilaiset kaappausratkaisut voi jakaa käytännössä kahteen luokkaan: tietokoneen sisälle asennettavat kortit ja ulkoiset laitteet. Korttikenttää hallitsee ehdottomasti Blackmagic Designin Intensity Pro, eikä syyttä: riittävillä liitännöillä varustettu kortti kykenee kaappaamaan videota pakkaamattomana, mikäli koneessa vain on tarpeeksi potkua. Kuvan voi kierrättää koneen kautta ilman viivettä HDMI:llä tai komponentilla pelinäytölle. Korttia tuetaan mukavasti erilaisissa sovelluksissa ja palveluissa, joten esimerkiksi pelikuvan suoratoistaminen suosituimmilla stream-sivustoilla onnistuu helposti. Noin 200 euron hintaista vehjettä on helppo suositella. Sen asentaminen käyttökuntoon ei vaadi kummoista osaamista, ja mukana toimitettava kaappausohjelmisto ajaa asiansa enemmän kuin hyvin.

Blackmagicin intensiivisestä ihmekortista on tuotu markkinoille myös laatikkoversio, joka vaatii tietokoneelta USB 3.0 -tuen. Muita esimerkkejä ulkoisista HD-kaappauslaitteista ovat suosittu Hauppauge HD PVR ja Matrox MXO Mini. Jälkimmäinen tuote kuuluu jo tyyriimpään kastiin, eikä pärjää ainakaan peruspelaajan käytössä Intensity Prolle. Matroxin boksi liitetään joko expresscard-liittimellä läppäriin tai pöytäkoneeseen asennettavaan lisäkorttiin. Liitäntöjä laitteessa piisaa kiitettävästi, mutta ainakin Windows-koneella kuvaan ilmestyy ikävää viivettä sekä komponentilla että HDMI:llä. Ongelman voi kirjaimellisesti kiertää hankkimalla esimerkiksi komponenttijakajan, josta signaali syötetään erikseen kaappauslaitteelle ja pelinäytölle. Se on kuitenkin kaukana eleganteimmasta ratkaisusta.

Mikäli tyytyy 480p-resoluution kaappaamiseen, selviää edullisemmin. Helppo, halvan ja ”likaisen” ratkaisun tarjoaa esimerkiksi EasyCapin USB-kapula. Myös Dazzlen Platinum-kaappari on todettu käytännössä toimivaksi peliksi. SD-resoluution ratkaisuissa kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota laitteen PAL60-tukeen, jonka puuttuminen aiheuttaa takuuvarmasti itkua ja hampaiden kiristystä. Sekä Dazzlen vehkeen Platinum-versiosta että tietyistä EasyCap-mokkuloista kyseisen tuen pitäisi löytyä. Asia selviää parhaiten googlettamalla ja tarkkaan tuotekuvauksia lukemalla tai kysymällä vastaavanlaisten laitteiden omistajilta.

Softaa rajapinnalle!

Rautapuolen laitteet ovat totta kai vain kolikon toinen puoli kaappausprosessista. Vehkeiden mukana toimitetaan tavallisesti laitevalmistajan omat kaappaussovellukset. Matroxin ja Blackmagicin ohjelmistot riittävät erinomaisesti videokuvan tallentamiseen, mutta edullisemmissa tuotteissa ohjelmistopuoli on usein retuperällä. Mikäli rahaa piisaa kalliimpiin editointisoftiin, saattavat ne myös olla yhteensopivia Matroxin ja Blackmagicin tuotteiden kanssa. Näin kuvan saa kaapattua suoraan editointiohjelmassa työstettävään projektiin ilman ylimääräisiä välivaiheita.

Editointipuolella tunnetuimpia nimiä lienevät Adoben Premiere-sarja, Sonyn Vegas, Applen Final Cut, Avid ja aina yhtä rakas Windows Movie Maker. Tavallinen käyttäjä voi päästä maistamaan ammattilaissoftia erilaisten kokeiluversioiden kautta. Premiere Pron ja Vegas Pron kaltaisten ohjelmien viehätys piilee aikaisemmin mainitun yhteensopivuuden kaltaisissa ominaisuuksissa, jotka helpottavat työstöprosessia. Ne osaavat lukea ja ulostaa rutkasti erilaisia tiedostomuotoja. Kuuluipa ainakin muinaisen Premieren ominaisuusvalikoimaan mahdollisuus siirtää valmiit videotiedostot suoraan FTP:lle talteen automaattisesti. Kalliimmat softat saattavat hyödyntää renderöintivaiheessa näytönohjaimen laskentaominaisuuksia (esimerkiksi Nvidian CUDA), mutta näistä ei kannata liikaa stressata.

Skaalan toisessa päästä voi puolestaan poimia Windowsin Movie Makerin, joka pahamaineisuudestaan huolimatta saattaa olla hyvä työkalu ainakin aloittelevalle editoijalle. Useimmalle riittää nimittäin harrastuksen alkuvaiheessa, että saa liitettyä video- ja audiopätkiä toisiinsa. Kunhan muisti olla sotkematta jokaiseen leikkaukseen erilaista efektiä, sai ainakin vanhan ajan Movie Makerilla kelvollista kamaa aikaiseksi. Ohjelmiston nykyinen versio ei tosin vakuuta.

Keskimmäisellä tasolla odottavat Adobe Premiere Elementsin kaltaiset kuluttajatason ohjelmistot, jotka ovat käytännössä karsitumpia versioita ammattilaispainoksista. Esimerkiksi Elements helpottaa useammalla raidalla tapahtuvaa editointia ja tarjoaa hyvin vaihtoehtoja ulostulolle verrattuna Movie Makeriin. Ohjelmistot tapaavat eri valmistajista huolimatta noudattaa samanlaista perimmäistä logiikkaa, joten hyppääminen sovelluksesta toiseen onnistuu useimmiten yllättävän kivuttomasti. Tietyissä tapauksissa videon editoiminen onnistuu myös suoraan laitteen omalla kaappausohjelmistolla (esimerkiksi Dazzlen Pinnacle Studio), mutta näiltä on turha odottaa kehittyneimpiä ominaisuuksia tai monipuolisimpia säätömahdollisuuksia.

Ilmaisista kaappaus- ja editointisovelluksista kiinnostuneiden ei kannata unohtaa Virtual Dubia, joka kykenee suorittamaan perustoiminnot Unix-maailmasta tutulla tehokkuudella. Karu ja karkiton käyttöliittymä sekä esimerkiksi siirtymätehosteiden puute tosin karsivat potentiaalisia käyttäjiä. Ilmaista editoimista tarjoilee myös Lightworks. Avoimen lähdekoodin ohjelmistoa testataan vielä, eikä sekään ole välttämättä aloittelijalle helpoin lähtökohta.

Mikäli kaapatut videotiedostot ovat kooltaan valtavia ja tallennustilaa on niukasti, saattaa prosessiin haluta lisätä yhden välivaiheen. Kaapatut tiedostot voi nimittäin pakata joko suoraan editointisoftalla tai tarkoitukseen tuunatulla sovelluksella pienempään kokoon ilman dramaattista laadun heikkenemistä. Muutosprosessi vie kuitenkin ylimääräistä aikaa ja tekee editoimisesta aina sen karvan verran työläämpää, mikä puolestaan vaikuttaa aloituskynnykseen.

Tietyissä tapauksissa voi olla tarpeellista nauhoittaa myös pelikuvalle puheselostusta. Tämä onnistuu helpoiten kuulokemikrofonin ja esimerkiksi Audacityn avulla. Puheen ja kuvan synkkaamisen vuoksi kannattaa aina muistaa nauhoittaa jokin kiintopiste.

Sinä olet tuottaja

Videoiden kaappaamisen ja editoimisen tuloksena syntyy useimmiten rakas lapsi, joka täytyisi seuraavaksi päästää suuren maailman ihailtavaksi. Helpoimmin tämä hoituu yksinkertaisesti rekisteröitymällä YouTubeen ja lisäämällä video omalle kanavalle. Matkan varrella saattaa kuitenkin piillä monia mutkia, ja näkyvyyttä voi lisätä yksinkertaisilla nikseillä. Jos todella haluaa videonsa tulevan huomatuksi, täytyy asian eteen tehdä töitä.

YouTuben ehdoton valttikortti on tietenkin sen suosio. Sivustolle kärrätään päivittäin käsittämättömät määrät videoita, ja toisaalta siellä myös piisaa kävijöitä. Yksittäinen pelivideo saattaa helposti hukkua miljoonien muiden tuotosten sekaan, joten KonsoliFIN Median kaltaiset tietylle alagenrelle omistetut palvelut voivat tarjota vähintään hyvän rinnakkaisen jakelukanavan.

Potentiaalisten katselijoiden kalasteleminen onnistuu huolehtimalla selkeästä otsikoinnista, riittävistä tag-merkinnöistä sekä osuvasta kuvauksesta. Panostamalla yleiskuvaan videon laadun ohella edesauttaa sitä, että katsojat tiirailevat muita videoita samalta kanavalta, vierailevat siellä uudelleenkin ja parhaimmassa tapauksessa liittyvät kanavan tilaajaksi. Pelkkä videon huolellinen lisääminen YouTubeen ei kuitenkaan useimmiten riitä. Mikäli tuotoksella on tietty kohdeyleisö, kannattaa sitä mainostaa esimerkiksi KonsoliFINin foorumilla. Mainostellessa omia projektejaan on toki suositeltavaa tutustua keskustelualueen sääntöihin ja pitää mielessä hyvät tavat. Kukaan ei pidä yliaktiivisesta spämmääjästä, mutta toisaalta yrittänyttä ei laiteta.

Kuten missä tahansa luomisprosessissa, palautteen kuunteleminen on olennaista myös videoita tuotettaessa. Internetin anonymiteetti takaa, että ihmiset sanovat usein mielipiteensä sen kummemmin ajattelematta, mutta he ovat ainakin rehellisiä. Narua ja jakkaraa ei pidä kaivaa esille kaapista, vaikka videolle satelisikin vähän ilkeitä risuja. Sen sijaan kannattaa pyrkiä luomaan vuorovaikutusta yleisön kanssa seuraamalla aktiivisesti kommentteja ja vastailemalla niihin.

Julkisissa videopalveluissa kannattaa luonnollisesti pitää mielessä yleiset käytännöt ja lait. YouTubessa tekijänoikeuksia puolustetaan aggressiivisesti. Esimerkiksi Dance Central -tanssivideo menetti ääniraitansa, kun peppua keikutettiin turhan tunnetun kappaleen tahtiin. Pahimmassa tapauksessa näille vaateille on vain alistuttava, vaikka sinänsä mitään väärää ei olisikaan tehnyt. Toisaalta YouTubessa liikkuu myös mitä epämääräisimpiä häntäheikkejä, jotka väittävät omistavansa jotain melkein jokaisesta pelivideosta. Näiden vaatimukset saa yleensä kumottua käyttämällä YouTuben protestitoimintoa.

Virran vietävänä

Nykyään tarjolla on myös useita stream-palveluita, joiden kautta voi lähettää pelikuvaa suorana Internetin välityksellä. Esimerkkeinä mainittakoon Twitch.tv, Justin.tv, Ustream.tv ja Livestream. Kaikkien periaate on käytännössä sama, joskin teknisessä toteutuksessa piisaa eroavaisuuksia. Useimmiten suorana lähetetty videokuva tallentuu myös sivustolle myöhemmin ihailtavaksi. Suurimmat erot löytyvät käytetyistä ohjelmistoista, jotka puolestaan vaikuttavat muun muassa siihen, miten oman äänensä saa sovitettua videokuvan kaveriksi. Käytännössä tämä onnistuisi kalliimmilla ulkoisilla miksereillä ja mikrofoneilla, mutta edullisemmin pääsee ohjelmistopohjaisilla ratkaisuilla.

Omaksi suosikikseni on noussut monipuolisten säätömahdollisuuksiensa ansiosta Livestream, joka tarjoaa lähetystarkoituksiin Procaster-sovelluksensa. Ohjelmisto toimii käytännössä heittämällä Blackmagic Design Intensityn kanssa. Sovelluksen miksaustoiminto antaa säätää äänitasoja sekä lisätä mukaan ylimääräisiä lähteitä, kuten vaikkapa USB-mikrofonin, joten pelikuvaa voi vaivatta selostaa lennossa. Twitter-integraation ja kommenttivälilehden ansiosta yleisön kommenttien seuraaminen ja lähetyksen mainostaminen onnistuvat mainiosti. Sovelluksen saa tallentamaan videokuvan myös oman koneen kiintolevylle, joten tarvittaessa koostepätkiäkin voi editoida kokoon jälkikäteen. Ohjelmiston heikoin puoli on sen raskaus, mutta prosessorikuormitus ja erilaiset laatuvaihtoehdot esitetään sentään selkeästi.

Muut sivustot hyödyntävät enimmäkseen Adoben Flash Media Live Encoderia. Sovellus on yhtiölle tyypillisen laadukas, mutta käyttöönotto vaatii aavistuksen enemmän säätöä kuin Procaster. Esimerkiksi mikrofonin lisääminen äänilähteeksi ei suju vaivatta. Kookasta esikatseluruutua sen sijaan voi käyttää hätätilanteessa pelaamiseen ja videot saa Procasterin tapaan tallennettua kiintolevylle.

Suoratoistopalvelut tarjoavat mielenkiintoisia vaihtoehtoja perinteisen kaappaamisen ja editoinnin rinnalle. Ne mahdollistavat esimerkiksi maratonsessiot ja välittömämmän vuorovaikutuksen yleisön kanssa. Kannattaa kokeilla!

Paavin nykyinen kaappauslaitteisto

Kotelo: Fractal Design Define R3
Emolevy: ASRock P67 Extreme4
Prosessori: Intel i5-2500k
Keskusmuistia: 8 Gt
Kiintolevyt: 1 Tt Samsung Spinpoint F1 (7200 RPM), 2 Tt Seagate Barracuda Green (5900 RPM)
Kaappauskortti: Blackmagic Design Intensity Pro
Näytönohjain: AMD Radeon HD 6870
Käyttöjärjestelmä: Windows 7
Näytöt: Benq G2400WT ja Samsung Syncmaster P2370HD
Muuta: Cypress CHDD-3 -komponenttijakaja ja kaapeleita, Logitech Premium Notebook Headset

Linkkejä

Galleria: 

Kommentit

Lainaus:
"Yksittäinen pelivideo saattaa helposti hukkua miljoonien muiden tuotosten sekaan, joten KonsoliFIN Median kaltaiset tietylle alagenrelle omistetut palvelut voivat tarjota vähintään hyvän rinnakkaisen jakelukanavan."

Tässä on juuri KonsoliFIN Median vahvuus. Kohdeyleisö on taatusti paikalla ja heidän tavoittaminen äärimmäisen helppoa. Youtubesta löytyy jo se pätkä mitä olit tekemässä, noin karkeasti heitettynä. Kysyntää on valtavasti suomenkieliselle tuotannolle, kommentoinnit eli kansainvälisesti "let's play"-formaatti esimerkkinä. Aina ei tarvitse ostaa uutta, jos jostain saa lainaksi vaikka videokameran. Jopa hyvätasoinen kännykkäkuva voi ajaa asiansa.

Muiden mielipiteitä ei kannata huomioida juuri lainkaan. Tekee juuri sitä mistä itse pitää, jos sille löytyy tilausta katsomosta niin hyvä. Väittäisin myös liiallisen videoiden katselun johtavan väistämättä samankaltaisiin esityksiin omalta taholta. Ole persoonallinen, tee juuri itsesi näköisiä videoita ja älä missään vaiheessa ala kalastelemaan teoksilla, joita et täysin voi allekirjoittaa.

Paaville kiitos tärkeästä tekstistä hienosta aiheesta!

Hienoa tekstiä ja mielenkiintoinen aihe. Itse olen joitakin videoita aikoja sitten tehnyt siis erinäköistä juutuubi kamaa. Nyt on ollut päässä monia hienoja ideoita mielessä mutta toteutus on aina venynyt, venynyt ja venynyt.

Nyt on kuitenkin päässyt yksi projekti ihan konkreettiselle asteelle ja ennen vuoden loppua pitäisi saada valmiiksi joten tulette kuulemaan siitä varmaankin.

Onko tämä se sama videonkaappaus aiheinen artikkeli josta puhuttiin kastikkeessa 22?

KurkkuPiiras: Juu tämähän se. Aavistuksen verran sinä kesti!

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi