Rochard manipuloi painovoimaa

Luukku 6: Honkain keskellä pelistudio seisoo

Kysyy, kun ei vastata

Oletko sinä ylpeä suomalaisuudestasi?

Oletko siis ylpeä siitä, että hedelmöittyneestä munasolusta kasvanut sähköbiokemiallinen massa pullahti päivänvaloon ja kehitti monimutkaisen hermoverkostonsa sisällä ajatuksen siitä, että leijonakantinen passi on tärkeä osa identiteettiäsi? Oletko ylpeä siitä, että asut maassa, jossa on pimeää puolet vuodesta. Jossa vähäinen väkimäärä ja mittavat etäisyydet saavat meidät pitämään neljän henkilöauton ja yhden Hiacen muodostamaa jonoa liikenneruuhkana. Joka on niin syrjässä kaikesta, että ulkomaille matkustamiseen tarvitaan aina laivaa, lentokonetta tai tukevia saappaita ja periksiantamatonta luonnetta?

Täällä ikihonkain keskellä me olemme kasvaneet. Kummallinen kansa, joka harrastaa saappaanheittoa, suopotkupalloa, eukonkantoa ja — ainakin aikoinaan — maailman parhaita kännyköitä. Pitkät pimeät illat ovat harjaannuttaneet mielikuvitustamme ja kaukana asuvien sukulaisten takia into kommunnikointi-infrastruktuurin kehittämiseen on ollut kova. Kaukana kavalasta maailmasta olemme veistelleet tuohivirsuja, Kupla-tuoleja ja linux-kerneleitä. Uhmakkuus ja sisu auttoivat Koskelan Jussia rakentamaan torppansa keskelle suota. Sama sisu pakottaa meidät jatkamaan pallon potkimista, vaikka maa jalkojen alla on tavallista pettävämpää laatua. Ja sama sisu ei anna luovuttaa siinäkään tilanteessa, kun 3D-grafiikan ja musiikin pyörittämiseen tarjotaan vain muutama hassu kilo muistia.

Vastaa, kun ei kysytä

Täällä Pohjantähden alla kasvaa uuttera ja kekseliäs kansa. Meteliä itsestämme pitämättä olemme tarjonneet turvallisen kasvualustan yli kuudellekymmenelle pienelle pelistudiolle, joiden 1200 suunnittelijaa, koodaajaa ja testaajaa tuottavat jatkuvasti designia, joka vetää vertoja Alvar Aallon tai Raili ja Reima Pietilän hengentuotoksille. Remedy, Bugbear, Housemarque ja RedLynx ovat menestyneimpiä ja näkyvimpiä esimerkkejä suomalaisen peliteollisuuden laadukkuudesta.

Vuosi 2011 on ollut hyvä vuosi suomalaiselle peliteollisuudelle. Housemarque rahoitti itse jatkoa Dead Nationille ja julkaisi yhteistyössä Ubisoftin kanssa näyttävän Outlandin. Molemmat pelit olivat ehdolla parhaiden ladattavien pelien kategoriassa Golden Joystick -palkintogaalassa. Työn alla on studion ensimmäinen iOS-peli, iPadille julkaistava Furmins.

Recoil Gamesin ensimmäinen peli Rochard puolestaan joutui PSN-iskussa jyrän alle ja pääsi myyntiin vasta lokakuussa. Se sai kuitenkin IGN:n arvostelussa toimituksen kunniamaininnan ja voitti Unity Awardit parhaasta pelattavuudesta ja grafiikasta. Kun peli ilmestyi myyntiin Steamissa marraskuun puolella, se nousi nopeasti indie-listan myydyimmäksi peliksi. Myös Markus "Captain" Kaarlosen säveltämä soundtrack ansaitsee tulla mainituksi yhtenä Rochardin vahvuutena. Tätä musiikkiahan kuultiin KonsoliFIN Podcastin jaksossa 9.

Angry Birdsistä tutun Rovion ohella taloudellista menestystä on niittänyt selainpohjaista massiiviroolipeliä kehittävä Supercell. Firman peli Gunshine on vain osa sitä valtavaa työtä, jonka ansiosta Supercell on onnistunut keräämään miljoonien dollareiden arvosta sijoittajarahaa. Menestyksen todellinen pohja on luotu rakentamalla nopeasti hyödynnettävät kehitysvälineet, joiden ansiosta pelin sisällön luominen onnistuu ilman uuden koodin kirjoittamista.

Ristiriitaisin tuntein on suhtauduttu Ubisoftin tekemään yritysostoon, jossa RedLynx vaihtoi omistajaa. Mahdollisesti suosituin Xbox Live Arcadesta löytyvä peli, Trials HD, sai siis uuden kodin. Huoli on kuitenkin todennäköisesti turha, sillä erityisesti RedLynxin tapauksessa yrityksen tärkein pääoma on — henkilöstön lisäksi — sen toimintafilosofia. Pelejä osataan tehdä kaikille alustoille, rekrytoinnissa keskitytään vain parhaiden lahjakkuuksien palkkaamiseen ja studio tekee vain sellaisia pelejä, joita niiden kehittäjät itse haluaisivat pelata. Ubisoft-kauppa tarjoaa RedLynxille aiempaa tukevamman taloudellisen selkänojan ja massiivisen markkinointikoneiston. Tämä on voitto suomalaiselle peliteollisuudelle.

Ei vastaa, kun kysytään

Tämä katajainen kansa on päässyt pitkälle siitä itsesäälistä, josta laulavat Toivo Kärki ja Eppu Normaali. Pelistudioiltamme puuttuu ruotsalaistyylinen henkselienpaukuttelu ja amerikkalainen markkinameininki. Vähitellen on luovuttu jopa luterilaisesta työmoraalista, jonka mukaan otsasi hiessä pitää sinun leipäsi syömän. Pelejä tehdään intohimolla, ammattitaidolla, työstä nauttien ja sen tuloksia ylpeästi esitellen. Meiltä puuttuu sairaalloisen kilpailuhenkinen selkäänpuukottaminen: pelialalla työskentelevät ovat kavereita keskenään ja auttavat toisiaan, kuten suomalaisen kuuluu.

Meillä on sataprosenttinen lukutaito ja ilmainen yliopistokoulutus, joiden ansiosta pelialalle haluavat saavat kouluttautua kykyjensä mahdollistamalle tasolle. Suvaitsevainen ilmapiiri antaa uuden median yrityksille tilaa kasvaa ja kukoistaa, ja jopa täysin tyhjästä lähtevien yritysten on mahdollista saada valtion tukea. Tämä kaikki kuuluu pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, jota rakennamme myös me, jotka emme työskentele pelien parissa. Ehkä me siis osaltamme teemme helpommaksi Frozenbyten, Housemarquen, Recoilin ja Virtual Air Guitar Companyn kaltaisten yritysten toiminnan.

Olenko minä ylpeä suomalaisuudestani? Sellaisesta suomalaisuudesta, josta kumpuavat Super Stardustit ja Trinet, Angry Birdsit ja Alan Waket?

Olen.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi