Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Luukku 9: Splinter Cell: Conviction

Nelisen vuotta kehityksessä ollut Splinter Cell: Conviction julkaistiin lopulta huhtikuussa 2010. Pitkän haudutuksen aikana ehti tapahtua lukuisia muutoksia ja takaiskuja. Ubisoft jaksoi kuitenkin uskoa agenttitarinaansa, ja lopullinen tuote oli sekä onnistunut videopeli että lajityyppinsä uudistaja.

Convictionia aloittaessa ensimmäinen reaktio oli hämmästys: pelaaminen näytti ja tuntui täysin erilaiselta kuin sarjan aiemmissa peleissä. Muutaman tunnin jälkeen homman nimestä sai kuitenkin kiinni, jolloin pelistä kykeni nauttimaan sen omilla ehdoilla.

Yksinpeli oli epätavallisen lyhyt mutta samalla erittäin tarinavetoinen. Sam Fisherin henkilökohtainen kostoretki oli loppuun saakka mietitty tarinan ehdoilla, jolloin kaikki pelilliset uudistukset eivät täysin päässeet loistamaan. Eteneminen Convictionissa oli huomattavasti toiminnallisempaa kuin sarjassa yleensä, mutta onneksi myös hitaamman toiminnan ystäviä muistettiin erilaisissa moninpelitiloissa. Juuri Fisherin tarinan ulkopuoliset pelitilat onnistuivat vakuuttamaan vanhoja faneja siitä, ettei heitä ole unohdettu.

Convictionin rakenne on suunniteltu sellaiseksi, että pelin pariin on helppo palata yhä uudestaan. Erilliset haastetehtävät, korkeammat vaikeustasot ja ennen kaikkea pelaaminen yhteistyössä kaverin kanssa ovat osatekijöitä, joiden ansiosta levy pyöri DVD-kelkassa vielä pitkään ensimmäisen läpäisyn jälkeenkin. Ainoa turhautumisen aihe oli tallennusjärjestelmä. Sarjan aiemmissa peleissä vapaa tallennus mahdollisti kaikenlaisten kokeilujen tekemisen. Harmillisesti Conviction luotti erillisiin tallennuspisteisiin, mikä tappoi nopeasti kaiken kokeilunhalun varsinkin korkeammilla vaikeustasoilla.

Splinter Cell: Convictionin yksittäiset osatekijät eivät ole viiden tähden suorituksia, mutta kaiken yhdistyessä saumattomaksi kokonaisuudeksi on lopputulos rautaista laatua. Sam Fisherin uudessa tulemisessa on ainesta vuoden peliksi 2010.

KonsoliFIN-arvostelu Splinter Cell: Convictionista
KonsoliFIN-artikkeli lisäosasta Insurgency Pack

Galleria: 

Kommentit

Tuli hommattua juuri uusi Xbox, ja siirrossa oli Convictionin tallennukset tuhoutuneet. Tuli sitten palattua pelin pariin ja ihastuttua siihen uudelleen.

Sam --> o8 )

o°o -No, I'm Sam!

Ainoa Xbox-yksinoikeus, jonka haluaisin myös PS3:lle. Pitänee siis tyytyä PC-versioon...

Tuli hommattua vähän aikaa sitten, ja on ihan kelpo peli. Tosin hiipimismekaniikka yms. toimii parhaiten cooppina, tarina aika perushuttua. Voisi vaikka pelailla vaikeimmalla läpi, josko pelattavuus saisi uusia uria.

Loistava peli. Itse en ollut aiempia Splinter Cellejä pelannut, eli Convictionin muutoksia en edes huomannut.

Parhaimmillaan peli oli co-oppina, varsinkin lopetus oli pirun siisti ja laatikon ulkopuolelta keksitty.

Itse petyin peliin juurikin yksinpelin kohdalla, koska suurena alkuperäisten Splintterien fanina olisin toivonut täydellistä hiippailemista. Co-op pelasti pelin. Kaverin kanssa ihan äly-mahtavaa pelata sitä co-op ''tarinaa'' ja siinä peli toimii täydellisesti. Kaverin kanssa piti kommunikoida ja pystyi tekemään mielenkiintoisia taktiikoita.

Seuraavalta Splinter celliltä toivon vanhaa lähestymistapaa eli täyttä hiippailua ilman ''räiskintä'' kohtauksia. Co-op saisi todellakin olla myös!! Ja PS3:lle kiitos.

°o° <-- No! I'm the REAL Sam

Itse pidin suunnattomasti "kuulusteluista", joissa etsinkin usein "erilaisia" menetelmiä perus otsan kopsautuksien sijaan.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi