Klei Entertainmentin kehittämä Shank on kaksiulotteinen toimintapeli. Se on tyylitelty väkivaltainen kokemus, joka lainaa paljon vanhoja kikkoja saman lajityypin peleistä. Kehittäjien aikaisemmat tuotokset, kuten Eets Showdown ja N+, antavat kuitenkin odottaa omaperäistä peliä. Shank vastaa näihin odotuksiin, mutta lajityypin perinteet paistavat läpi - niin hyvässä kuin pahassa.

Viha on sokaissut Shankin. Vaimo on murhattu, ja henkilöt tämän hirmutyön takana pitää saada vastuuseen. Shank runnoo tiensä vihollismassojen läpi vain kosto mielessään. Selvää on, että juoni ei nerokkuudellaan päätä huimaa, mutta antaa hyvän verukkeen poskettoman brutaalille toiminnalle.

Tarina aukeaa takaumien kautta pelin edetessä. Välivideot paljastavat uusia pahiksia Shankin menneisyydestä ja jahti jatkuu. Pelin audiovisuaalinen tyyli tukee tarinankerrontaa erinomaisesti. Sarjakuvamainen grafiikka on tuttua Klei Entertainmentin käsialaa. Täysin ylilyödyt hahmot pursuilevine lihaksineen ja hieman tönkköine animaatioineen toimivat mainiosti. Ääninäyttely on machoa, karua ja töksähtelevää, siis kaikinpuolin peliin sopivaa.

Sivuttain rullaavat kaksiulotteiset kentät sopivat graafisen tyylin kanssa erinomaisesti yhteen. Hahmot pomppaavat esiin taustasta, jonka hillityt väriteemat vaihtelevat kentittäin. Kyseessä on selkeä ratkaisu, joka helpottaa pelaamista toiminnan ollessa hurjimmillaan. Toimintaa rytmitetään tasohyppelyosuuksilla, joita on helpotettu aivan turhaan. Shank roikkuu, liukuu, hyppii ja juoksee vaakasuoraa seinää pitkin. Toimintasankari osaa myös kiivetä seinää ylös puukkoja apuna käyttäen. Valitettavasti hän tekee kaiken tämän automaattisesti hyppimistä lukuun ottamatta. Pelaajan tehtäväksi jää painaa nappia hypyn tullessa kohdalle ja katsella kuinka Shank suoriutuu huikeaa akrobatiaa vaativista liikkeistä kuin itsestään. Tai siis nimenomaan itsestään. Tällaisena tasohyppelyosuudet ovat turhia, mutta pelin rytmityksen kannalta käytännössä välttämättömiä.

Pomovastukset ovat pelin ehdoton suola. Oli sitten vastassa jättiläisen kokoinen lihaskimppu tai viekas nainen kireässä iltapuvussa, vastukset ovat toisistaan poikkeavia ja vaativat aina tietyn taktiikan voiton saavuttamiseksi. Pelkkä lyöntinappien summittainen hakkaaminen ei riitä. Pomot eivät ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vaikeita, mutta taisteluiden vaihtelevuus ja näyttävät lopetusliikkeet saavat pelaajan odottamaan innolla aina seuraavan vastuksen kohtaamista. Valitettavasti loputtomien vihollismassojen teurastaminen pomovastuksien välissä käy nopeasti puuduttavaksi. Vaikka Shank osaa joukon erilaisia liikkeitä ja aseita löytyy aina moottorisahasta haulikkoon, samat hyväksi havaitut keinot toimivat lähes kaikkiin rivivihollisiin. Toisaalta pelin edetessä avautuvat uudet aseet tuovat hieman lisää mielenkiintoa toimintaan. Vihollisia pääsee kurittamaan muun muassa ketjujen, viidakkoveitsen, uzin ja katanan voimalla.

Yksinpelin ohella Shank tarjoaa yhteistyömoninpelin. Kaverin kanssa pelatessa seurataan Shankin ja hänen ”työkaverinsa” seikkailuja ennen yksinpelin tapahtumia. Erillinen tarinan on onnistunut ratkaisu. Kehittäjät ovat voineet tehdä juuri moninpeliin soveltuvia pomovastuksia ja lisätä enemmän vihollisia tuomaan haastetta. Tarina jää jälleen kerran laihaksi, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Yksinpelissä ansaitut aseet seuraavat mukana moninpelin puolelle ja ovat käytössä kummallakin pelaajalla. Shank ei tue verkkomoninpeliä, mutta kunhan kaverin vain saa kylään, meno yltyy kaaottiseksi. Ruutu täyttyy vihollisista ja välillä ei edes erota omaa hahmoa kaiken toiminnan seasta, mutta hauskaa on silti.

Playstation Networkissa ja Xbox Live Arcadessa julkaistu Shank jättää kaksijakoisen fiiliksen. Pomovastukset ovat hauskoja ja mielenkiintoisia, mutta muuten peli on yksitoikkoista puurtamista. Välivideot ovat hienosti toteutettu, mutta itse tarina on niin tuttu ja perinteinen kostoretki, ettei se jaksa kiinnostaa. Yhteistyömoninpeli on hyvin toteutettu omana tarinanaan, mutta toimii vain samalta konsolilta pelattuna. Reilun kymmenen euron hinta on myös hieman kova, kun peli on pelattu läpi alle neljässä tunnissa, eikä uudelleenpeluuarvoa juuri ole. Shankissa on rutkasti potentiaalia ja pienillä kohennuksilla se olisi erittäin hyvä peli. Toivotaan jatko-osasta sellaista.