Laadukasta tasoloikkaa etsimässä

Xbox ei ole ollut tasoloikkafanien suosiossa ja syykin tähän on selvä:
konsolille ei ole yhtään todellista tasoloikkahittiä. Siinä
missä GameCubella on Mariot ja PlayStation 2:lla Ratchet&Clankit, Xbox-pelaajat
ovat joutuneet tyytymään pääasiassa kolmansien osapuolien
tuottamiin keskinkertaisiin tasoloikkapeleihin. Microsoft pyrkii korjaamaan
tilannetta japanilaisen Artoonin kehittämällä Blinx: The Time
Sweeperillä, joka ennakkoon herätti pientä kohua antaessaan pelaajan
käsiin ajan kontrolloinnin. Samalla pelin päähenkilöstä
Blinx-kissasta on pyritty leipomaan Xboxin kauan kaivattu maskotti.

Blinx työskentelee aikatehtaan palveluksessa, missä kaikki maailmankaikkeuden
aika valmistetaan. Blinxin ja hänen lukuisten samankaltaisten kissakumppaneiden
tehtävä on säilyttää ajanjatkumo ehjänä.
Jos aikaan tulee virheitä, virheet muuttuvat aikakristalleiksi ja pahimmassa
tapauksessa aikamonstereiksi, ellei aikatehtaan kissa-armeija ennätä
siivoamaan syntyneitä kristalleja. Ajan ollessa varsin arvokasta, ei ole
mikään ihme, että eräät tahot varastavat sitä.
B1Q64-planeetalla syntyy hätätilanne, kun paha Tom-Tom-jengi menee
ahneuksissaan rohmuamaan liikaa aikaa ja ajankulku vahingoittuu niin, että
valtavia määriä aikakristalleja vapautuu ja ne alkavat muuttua
aikamonstereiksi.

Blinx sattuu seuraamaan B1Q64-planeetan tilasta kertovaa hätäraporttia
aikatehtaassa, ja nähdessään samassa rytäkässä
kidnapatun prinsessan, on kissapoloisen sydän pakahtua ihastuksesta. Niinpä
sankarimme ryntää siltä istumalta apuun, vaikka muut kissat poistuvat
planeetalta sen tuhoutumisen pelossa. Itse pelin idea on yksinkertaisesti pelastaa
B1Q64-planeetta tuholta ja siinä samalla prinsessa Tom-Tom-jengin kynsistä.

Ei ihan tavallinen kotikissa

Blinx on kissaksi varsin harvinaislaatuinen. Siniseen nuttuun ja punaisiin
housuihin sonnustautunut oranssivalkoinen katti kantaa mukanaan imuria, jolla
voi imuroida peliympäristöistä kaikenlaista roinaa aina tynnyreistä
vanhoihin autoihin, ja ampua säilöön otettuja esineitä aikamonstereita
tai satunnaisesti matkantekoa kiusaamaan tulevia Tom-Tom-jengiläisiä
päin. Tavallisesta kissasta poiketen Blinx kipittää ihmisen lailla
kahdella jalalla, mutta tämä on ilmeisesti vaatinut veronsa, sillä
Blinx ole erityisen nopea tai ketterä. Hyppimisen kattiparka taitaa, mutta
siihen se sitten jääkin. Hiirtä tämä ei saisi kiinni
muuta kuin tehokkaalla imurillaan.

Toisaalta ei pelissä hiiriä pyydystetäkään. Aikamonsterit
ovat pääasiassa hullunkurisia pallukoita, joilla on suuret pallosilmät
ja huvittavat ilmeet. Tom-Tom-jengiläiset vastaavasti ovat kirjaimellisesti
sikajengiä. Vihollisten kestävyys vaihtelee paljolti niitä päin
ammuttavan roinan painosta – helpoimmat kiusankappaleet kukistuvat yhdestä
kevyestä tynnyristä, mutta jos "laaki ja vainaa" -tulokseen
haluaa päästä vahvimpien vihollisten kanssa, on imuriin syytä
varata esimerkiksi vanha auto tai traktori. Jotkut viholliset osaavat myös
ampua vastaavaa roinaa Blinxiä kohti, toiset tyytyvät vahingoittamaan
vain kosketuksesta. Valitettavasti Blinxillä ei ole yhdeksää
elämää, vaan tämä pökertyy yhdestä ainoasta
osumasta. Jos pelaajalla ei tällöin ole yhtään sydänkristalleista
saatavaa uusintayritystä plakkarissa, peli heittää pelaajan tylysti
kentän alkuun.

Vaikka viholliset vaikeutuvat mitä pitemmälle pelissä etenee,
todellinen haaste Blinx: The Time Sweeperiin tulee jokaisessa kentässä
olevan 10 minuutin aikarajan ja aikakontrolleihin vaadittavien aikakristallien
oikeanlaisien yhdistelmien takia – kolme neljästä kristallista
täytyy olla samanlaisia tai muuten koko yhdistelmä menee hukkaan;
neljällä samanlaisella kristallilla saa kaksi toimintoa.

Paljon pelattavaa, vähän nautittavaa

Blinx: The Time Sweeper on monista nykytasoloikista poiketen täysin lineaarinen,
eli pelaaja kulkee orjallisesti kentästä toiseen puhdistaen jokaisen
alueen aikamonstereista. Pelin 35 kenttää jakautuvat yhdeksään
eri tasoon. Jokainen taso sisältää kolme varsinaista kenttää
ja loppuvastuksen, jotka läpäisemällä pääsee etenemään
seuraavalle tasolle. Jokaisella tasolla on myös kauppa, jossa söpö
valkoinen kissimirri myy Blinxille esimerkiksi tehokkaampia imureita, uusia
vaatteita ynnä muita hyödykkeitä. Tuotteet ovat kuitenkin melko
kalliita, joten pelaaja joutuu vaikkapa tehokkaampaa imuriakin hakiessa useimmiten
pelaamaan jo kertaalleen läpäistyjä kenttiä saadakseen tarpeeksi
maksuvälineenä toimivaa kultaa. Vanhempia kenttiä kannattaa kahlata
myös salapaikkojen toivossa, joista voi löytää esimerkiksi
kissamitaleja, joita tarpeeksi keräämällä voi katsoa aina
jonkin muka-hauskan yllätyksen, sillä alkuperäisellä imurilla
ei voi imuroida salapaikkojen suuaukkoja vartioivia jättipainoja pois tieltä.

Kieroutuneista ja tietyllä tapaa omaperäisistäkin kentistä
huolimatta innostus Blinxin pelaamiseen tuppaa hiipumaan mitä pitemmälle
pelissä etenee. Tämä johtuu siitä, että aiemmin mainitut
aikarajat ja kristallien kerääminen määrätyiksi yhdistelmiksi
on pitemmän päälle turhauttavaa. Olo on äärimmäisen
surkea, kun kentän on muuten hoitanut mallikkaasti läpi ja on vain
muutaman vaivaisen askeleen päässä maalista Time Over -tekstin
ilmestyessä ruudulle. Eteenpäin kyllä pääsee, kun opettelee
suoraviivaiset kentät ja aina samoissa paikoissa olevat viholliset ulkoa,
mutta se onkin eri asia, kenellä riittää kärsivällisyys
hinkata samaa kohtaa kymmeniä kertoja vain päästäkseen seuraavaan,
yhtä suoraviivaiseen kenttään, jossa hyvällä tuurilla
nähdään pari uutta vihollista. Tiukat aikarajoitukset myös
estävät kenttien perinpohjaisen koluamisen, joten bonuksia halajavien
on kyllä tehtävä temput, jos haluavat vaikeimmissa kentissä
kaiken mukaansa saada. Kaiken kruunaa se tosiasia, että mitään
juonikuvioita ei alkuvideon jälkeen esitetä, mikä tekee todella
kipeää kokonaisuuden kiinnostavuudelle.

Blinx: The Time Sweeperin ennakkoon odotetuin ominaisuus, ajan kontrollointi,
osoittautui karvaaksi pettymykseksi. Paperilla hyvältä ja omaperäiseltä
kuulostanut ominaisuus paljastuu lopulta varsin rajoittuneeksi systeemiksi,
josta ainoastaan ajan pysäytys ja ajan hidastaminen ovat hyödyllisiä
tilanteessa kuin tilanteessa. Eteen- ja taaksepäinkelauksesta sekä
nauhoituksesta on todellista hyötyä vain kehittäjien haluamissa
paikoissa. Sortunut silta korjautuu kätevästi kelaamalla aikaa taaksepäin
ja kahden nappulan painamista vaativa tuplaovi aukeaa nauhoittamalla ensin itsensä
painamaan toista nappia ja nauhoituksen pyöriessä juoksemalla painamaan
toista nappia. Aikakontrolleja olisi kuitenkin luullut voivan käyttää
luovasti hyväkseen. Tilannetta olisi parantanut miellyttävämpi
aikakristallien keräyssysteemi, sillä väistämättä
välillä harhautuu juoksemaan väärää kristallia
päin. Ne peijakkaat kun tuppaavat usein olemaan vielä aika tiiviissä
nipussa tietyissä paikoissa. Tämän lisäksi aikakontrolleja
ei voi pitää mukanaan kuin muutamia kerrallaan, mutta onneksi kaupasta
voi ostaa niille ja uusintayrityksille lisätilaa.

Missä on Blinx? Ohjaaja haloo!

Blinxin kontrollointi on tehty varsin yksinkertaiseksi. Vasemmasta tatista
kissaa voi liikutella, A on varattu hyppimiselle ja B:n pohjaan painamalla voi
valita haluamansa aikakontrollin. Vasenta liipaisinta näpäyttämällä
Blinx ampuu imuristaan yhden esineen ja pitempään painettuna siitä
voidaan käyttää imurin imutoimintoa. Tämä aiheuttaa
välillä lievää sekaannusta, sillä pelaaja saattaa vahingossa
ampua imuristaan jotain, jos napin painamisen kanssa ei ole tarkkana. Eri liipaisimiin
sijoitettuna imu- ja ampumistoiminto olisivat toimineet paljon paremmin. Ampuminen
kerää risuja myös tähtäyssysteemistään, koska
pelissä oleva ronski automaattitähtäys pyrkii ampumaan aina lähintä
näkyvää vihollista kohti. Tämä ei kuitenkaan ihan aina
toimi niin kuin toivoisi sen toimivan, sillä joskus tähtäys saattaa
lukittua vähemmän vaaralliseen viholliseen, eikä siihen, josta
on eniten uhkaa. Todellisia ongelmia aiheuttaa kuitenkin laiska kamera, joka
on asetettu yllättävän etäälle Blinxin taakse. Ahtaissa
paikoissa kameraa on vaikea saada oikeaan asentoon, vaikka kuinka oikeanpuoleista
tattia veivaisi.

Teknisesti Blinx on keskinkertaisen oloinen. Grafiikka on muutoin tarkkaa,
mutta jotkut suttuiset tekstuurit olisivat kaivanneet selvästi lisää
työtä. Polygoneja on sen sijaan käytetty ihan mukavasti ja pyöreämuotoiset
viholliset todella ovat pyöreitä. Pelissä esiintyy myös
joitakin mukavia tehosteita piristämässä tyyliltään
hieman synkeähköjä peliympäristöjä. Kokonaisuus
ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen vakuuttava, mistä voidaan
syyttää myös hieman alhaiselta vaikuttavaa ruudunpäivitystä,
joka pysyy lähes koko pelin ajan siinä 30 ruudun sekuntivauhdissa.

Äänipuolella sama linja jatkuu, kun pelin taustalla soi aluksi pirteän
tuntuista, mutta loppujen lopuksi hieman ärsyttäväksi muuttuvaa
kevyttä teknopimputusta. Itse peliäänetkään eivät
ole mitenkään kummoisia – sitä samaa peruskamaa, jollaista
tämän tyyliset pelit ovat pullollaan. Pelissä ei paljoa puhella,
joten ääninäyttelyn laadusta en sano mitään.

Hukattuja mahdollisuuksia

Blinxistä monet toivoivat sitä seuraavaa suurta Xbox-peliä,
ja ehkäpä jopa 3D-tasoloikkien uutta edistysaskelta. Valitettavasti
mielenkiintoisista ideoista huolimatta Artoon ei ole osannut sovittaa niitä
toimivaksi peliksi. Blinx on aluksi ihan hauska, mutta jo neljännellä
tasolla v-käyrä rupeaa olemaan sen verran korkealla, että peli
on syytä laittaa hetkeksi syrjään. Kentissä olevat aikarajoitukset
ovat suurin suunnitteluvirhe yhdessä hivenen keljun aikakristallien yhdistelemisen
ohella. Artoon olisi voinut tehdä vaikka vihollisista hankalampia voittaa
tai lisätä muutamia puzzleja, eikä koettaa vaikeuttaa peliä
keinotekoisen oloisesti ominaisuuksilla, jotka ovat omiaan turhauttamaan pelaajia.

Blinx kaipaisi myös kunnollisen juonen, joka kehittyisi itse pelin aikana,
jotta peliin voisi kunnolla samaistua. Nykyisellään ”juoni”
on vain alkulaukaus toimintapainotteiselle seikkailulle, joka menettää
mielenkiintonsa pelin edetessä edellä mainittuihin suunnitteluvirheisiin.
Sen verran Blinxissä on kuitenkin potentiaalia, että olisi sääli,
jos tämä ei saisi jatko-osaa, jossa pahimmat kompastuskivet menestyksen
tieltä olisi raivattu pois.

Blinx: The Time Sweeper on kohtalainen peli, jonka hankintaa kannattaa harkita,
jos tasohyppelyä Xboxille kaipaa ja pelin edullisesti saa. Tosin kaikkein
herkkähermoisimpien kannattaa jättää Blinx suosiolla omaan
rauhaansa, sillä tosielämässä aikaa ei voi kelata taaksepäin
peliohjaimen voimasta tuhoutuneen television korjaamiseksi.