Bulletstorm

Epic Gamesin uutuusräiskintä sai etukäteen runsaasti huomiota, sillä pelinkehittäjien superstara Cliff Bleszinski toimii teoksen taustavaikuttajissa. Varsinaisesta kehitystyöstä vastaa kuitenkin hieman tuntemattomampi People Can Fly -studio. Bulletstorm lähestyy tuttua räiskintäpelien genreä uudesta näkökulmasta: vaikka maailma ja hahmot ovat näennäisesti yrmeitä ilmestyksiä, arcademainen pelaamisen hauskuus nostetaan päärooliin. On siis aika pukea äijähaarniska jälleen niskaan ja katsastaa, millaista tykinruokaa tällä kertaa tarjoillaan.

Tulevaisuuden taitajat

Tarina sijoittuu noin 500 vuoden päähän tulevaisuuteen. Entisten ammattisotilaiden suunnitelmat kääntyvät päälaelleen, kun porukan rooli muuttuu metsästäjistä metsästetyiksi. Juoni tuskin voittaa palkintoja nerokkuudestaan mutta jaksaa silti viihdyttää loppuun saakka. Tapahtuvat käynnistyvät pakkolaskulla vihamieliselle planeetalle. Vastaan asettuu rikollisjengejä, friikkejä, supervoimilla varustettuja mutantteja sekä armeijan erikoisjoukot. Pelaajan ohjastaman Grayson Huntin vierellä taivaltaa jatkuvasti pari tekoälytoveria, tosin varsinaista apua heiltä on turha odottaa.

Alku tuntuu hyvin perinteiseltä räiskinnältä. Skriptatut tapahtumat rullaavat vauhdilla, eteneminen on putkimaista ja vastaantulijoita tiputetaan rynnäkkökiväärin tähtäimen läpi. Toiminta kuitenkin monipuolistuu, kun Hunt saa kirjaimellisesti kättä pidempää käyttöönsä. Kuolleelta erikoisjoukkojen sotilaalta varastettu sähköruoska avaa kokonaan uusia mahdollisuuksia. Sillä voi tarttua vastustajiin, heitellä räjähdyslaatikoita sopiviin kohteisiin tai vaikkapa paiskata pahaa aavistamaton vihulainen lähimpään piikkipuskaan. Laite ampuu myös energialatauksen, jonka voimasta kaikki lähistöllä olevat viholliset sinkoutuvat villiin ilmalentoon savikiekkojen tavoin ammuttaviksi. Ruoska aktivoi lisäksi pistelaskujärjestelmän, joka palkitsee näyttävistä ja uusista teurastustavoista.

Taitotapoiksi nimettyjä bonusliikkeitä tarjotaan reilusti yli sata erilaista. Mitä taidokkaamman liikkeen onnistuu tekemään, sitä paremmat pisteet rapsahtavat tilille. Vaihtelu on kaiken a ja o, sillä samaa kuviota toistamalla huippupisteet jäävät haaveeksi. Kokonaan uuden kikan keksimällä bonusta sitä vastoin sataa roppakaupalla. Taitopisteillä ostetaan ammusten lisäksi lisäominaisuuksia ja päivityksiä aseisiin.

Hunt voi kantaa mukanaan perusrynkyn lisäksi kahta muuta tuliluikkua. Suurempaa taktikointia ei oikean varustuksen löytämiseksi tarvita, sillä aseistusta pystyy muuttamaan useasti kenttien aikana. Arsenaalia ei ole hirveästi, mutta hulvaton toteutus paikkaa lukumääräisen vajeen hienosti. Mukaan on päässyt muun muassa pomppivia räjähteitä sylkevä kanuuna, ohjattavia luoteja ampuva tarkkuuskivääri sekä kohteisiin tarttuvia kettinkipommeja jakeleva tuholaitos. Päivitettävät ominaisuudet lisäävät kakkostoiminnon mausteeksi jokaiseen aseeseen. Liikkeissä käytetään hyväksi myös Huntin saapasta – napakka potku nivusiin saa vastustajat singahtamaan hidastetusti taaksepäin, mikä avaa uusia sadistisia tappomahdollisuuksia.

Letkeää toimintaa

Taistelun tiimellyksessä aseet vaihtuvat lennossa ja ruoska viuhuu jatkuvasti. Kontrollit pysyvät monipuolisuudesta huolimatta selkeinä ja iskostuvat nopeasti selkäytimeen. Ruoska ei aivan joka kerta tartu haluttuun kohteeseen, mutta muutoin kaikki toimii erinomaisesti. Vastustajien tekoäly ei päätä huimaa, vaan kaikki ryntäävät suoraan kohti. Tämä kuitenkin sopii erinomaisesti Bulletstormin luonteeseen: pääpaino on näyttävissä tapoissa ja hauskanpidossa, eikä suinkaan puuduttavassa asemasodassa. Myös vaikeusaste tukee samaa ajatusmallia, sillä satunnaiset kuolemat johtuvat yleensä pelkästään liiallisesta kikkailunhalusta haastavimmissakin tilanteissa. Vaihtelua perusräiskintään tuovat valmiiksi purkitetut kohtaukset, jossa matkataan auton tai helikopterin kyydissä.

Epicin oman Unreal Engine -pelimoottorin juuret näkyvät Bulletstormissa selvästi. Etenkin hahmomalleista tulee välittömästi mieleen Gears Of Warit. Värikäs ja kauniisti tyylitelty maailma eroaa kuitenkin edukseen harmaasta massasta. Muutama kohtaus onnistuu loksauttamaan leuat kunnolla, kun pelaaja tuntee itsensä armottoman pieneksi massiivisten tapahtumien keskellä. Erilaiset vastustajatyypit erottuvat hyvin toisistaan ja hahmosuunnittelu on kaikin puolin onnistunutta.

Ääninäyttely vedetään hauskan machomaisella tyylillä. Huntin ylimieliset heitot saavat herkästi hymyn huulille. Mies saattaa näyttää Marcus Fenixiltä, mutta huumorintajua on siunaantunut rutkasti enemmän. Myös muu kaarti vetää roolinsa moitteetta. Musiikki hoitaa hommansa mainiosti nostattaen tunnelmaa tarvittavissa kohdissa.

Suositellaan pistejahdista innostuneille

Tarinamoodi ei ole pituudella pilattu, sillä lopputekstit rullaavat jo parin illan aktiivisen pelailun jälkeen. Lisäsisältöä tarjoillaan Echoes-pelimuodossa, jossa keskitytään pelkästään pisteiden keräämiseen. Kentät ovat kampanjasta noukittuja, kompaktimpaan kokoon muokattuja parin minuutin toimintarykäisyjä. Läpäisynopeus vaikuttaa lopulliseen pistepottiin, ja suoritus arvioidaan kolmen tähden skaalalla. Maksimitähtien saaminen ei ole mitenkään ylivoimaisen vaativa suoritus verrattuna esimerkiksi Modern Warfare 2:n Spec Ops -moodiin, mutta suurin koukuttavuus syntyykin tuloslistoista. Mikäli kaverilistalla on muita Bulletstormin pelaajia, herää kilpailuvietti välittömästi. Pikaisiksi tarkoitetut sessiot venyvät helposti yön pikkutunneille omaa tulostaan parannellessa.

Nettipeli ei yllättäen tarjoa perinteisiä vastakkainasetteluja lainkaan. Ainoa muoto on yhteistyömoodi, jossa neljän hengen joukkueissa torjutaan vihollisaaltoja. Varsinaisesta selviytymistaistosta ei kuitenkaan ole kyse, vaan lyhyissä erissä maksimipisteiden metsästys on edelleen tärkein tavoite. Suurimmat bonukset saadaan yhteistyönä suoritetuista liikkeistä, joten tuntemattomien pelaajien itsekkäässä seurassa meno ei kauaa maita. Kampanja ei harmittavasti tarjoa minkäänlaista kimppapelin mahdollisuutta.

Bulletstorm tuo kertakaikkisen raikkaan tuulahduksen täyteen ahdettuun räiskintägenreen. Sitä tuskin tullaan jälkeenpäin muistamaan suurena merkkiteoksena, mutta hauskaa riittää koko lyhyehkön keston ajan. Sisältöä vaan saisi olla enemmänkin. Lisäksi taitotapoista jaettavia palkintoja voisi sisällyttää lisää: välillä omasta mielestä nerokkaat yhdistelmät jäävät pisteytyksessä kokonaan huomioimatta. Nämä ovat kuitenkin pikkuseikkoja, joten räiskinnän ystäville Grayson Huntin hulvaton mutta raaka sotaretki on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Galleria: 

Kommentit

"välillä omasta mielestä nerokkaat yhdistelmät jäävät pisteytyksessä kokonaan huomioimatta."

Vähän samalta tuntu itselläkin välillä. koitti keksiä kaikkea uutta ja sit kun tuli mieleen joku mitä testata, tulikin siitä vain perus 10xp tappo ilman nimikkeitä. Ja usein mielestäni tuntu siltäkin ettei jotkut tapot yhdistynyt niinkun niiden pitäis, mutta joskus sitten niin tapahtu... esim ja flaililla heitti bomb gagin tms äijän pään ympärille ja potkas sen sähköseen asiaan, tuli pelkkä sähkö kill (electrocuted? shocked? millä nimellä se nyt kulkikin)
mutta joskus sit taas samasta tyypistä saadut eri pisteet tuli allekkain näkyviin.

Mutta hauskaa oli tosiaan koko läpipeluun ajan ja eiköhän se tule vedettyä uusiks läpi kun eka kerta tuli pelattua vähän niinkuin "tarinan takia", niin seuraavan läpipeluun voi sitten koluta skillshoteista loputkin ja pitää hauskaa tolla pisteytys-systeemillä :)

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi