Burnout Dominator

Taas yksi Burnout

Kuluneen sanonnan mukaan kannattaa takoa, kun rauta on kuumaa. Electronic Arts on aina osannut tämän, ja kun yhtiö muutama vuosi sitten osti Burnoutin kehittäjän, ei ollut vaikea arvata mihin se sarjan johdattaisi. Monella formaatilla esiintyneet Burnoutit ovat viime vuosien piristävämpiä autopelejä. Koska sarjan viides osa on jo kehitteillä seuraavan sukupolven konsoleille, nyt ilmestynyt Burnout Dominator on välijulkaisu, yhdistelmä edellisten pelien parhaita ominaisuuksia.

Dominator julkaistiin samanaikaisesti PlayStation 2:lle ja PSP:lle, mutta kuulopuheiden mukaan peli kehitettiin ensisijaisesti taskukonsolille. Peli pyörii hyvin pienellä näytöllä. Se on nopea, ehkä jopa nopeampi kuin muut versiot, ja huolella optimoitu. Autot näyttävät hieman laatikkomaisilta, mutta pääasiallisesti peli näyttää erinomaiselta. Näyttää siltä, että kehittäjät ovat vähitellen omaksumassa PSP:n teknisiä mahdollisuuksia.

Burnout Revengestä varastettu äänimaailma kääntyy sekin hyvin. Musiikki on Electronic Artsin perinteiden mukaisesti isolla rahalla koottua ja paikoin hyvää, moottorit ulvovat ja pelti rytisee. Äänet eivät ole vallankumouksellisia, vaan noudattavat muun pelin linjaa. Kaikki on tasaista ja hyvää.

Ei liikenneopetukseen

Burnout-veteraanit huomaavat välittömästi, että Crash- ja Time Attack -moodeja ei enää ole. Dominator muistuttaa ohjattavuudeltaan Burnout 2:ta. Punaisena lankana kulkee boostimittarin täyttö ja käyttö. Mahdollisimman vaarallisella ajamisella saa kerätty turboja, jotka voi linkittää yhteen lisäpisteitä saadakseen. Paluu vanhoihin hyviin aikoihin on onnistunut.

Ohjaukseen on panostettu, sillä etenkin analogitatti vastaa hyvin pelaajan komentoihin. Tämä vie Dominatorin askeleen PSP:n muita ajopelejä pidemmälle. Hyvää ohjausta tarvitaankin leveämmän ja mutkaisemman ratasuunnittelun takia. Uudet kentät on tarkoitettu huippunopeaan ajamiseen. Mutkiinkin mennään täysillä, mutta kolaroida ei tarvitse niin paljon kuin kahdessa viimeisimmässä Burnoutissa. Dominator keskittyy ajamiseen.

Yksinpelikokemusta piristää uusi Maniac-moodi. Siinä on tavoitteena ajaa mahdollisimman vaarallisesti törmäämättä mihinkään. Pelimuoto ei siis ole hyvää liikennekoulumateriaalia. Moodin eri osa-alueita, esimerkiksi liukumista mutkiin, pystyy myös kokeilemaan erikseen. Pelattavaa riittää, sillä pelkästään uramoodin ja eri oheissälän keräämisen parissa kuluu useampia tunteja.

Välipala

Burnout Dominatorin PlayStation 2 -versio ei sisällä nettipeliä, mutta PSP:ltä se löytyy. Sen lisäksi, että omia huippuaikojaan pystyy laittamaan muiden ihasteltavaksi, kauppapaikalla on imuroitavaa sisältöä. Kuutta pelaajaa tukeva varsinainen online-kilpailu on hauskaa, eikä lagia ole paljon. Kaverin kanssa voi ajaa myös yhdellä konsolilla. Tällöin konetta vaihdellaan.

Burnout Dominator on hyvä paketti. Ikävä kyllä se sisältää paljon sellaista, minkä monet ovat kuluttaneet loppuun. Dominator ei tuo mitään uutta Burnout-konseptiin, se on vain eräänlainen remix-painos aiemmista julkaisuista. PSP-pelaajille kyseessä on silti tervetullut uutuus, sillä hyviä taskukonsoliralleja ei ole tarpeeksi. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, miksi Dominator on kehitetty: välipalaksi seuraavaa kunnon Burnoutia odotellessa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi