Burnout Paradise Ultimate Box

Criterion Games on näyttänyt, miten videopeliä tuetaan sen julkaisun jälkeen: yli vuoden vanha Burnout Paradise on ehtinyt nauttia ilmaisista päivityksistä ja uusista ominaisuuksista, vasta aivan hiljattain siihen alettiin tarjota myös maksullista lisämateriaalia. Alkuperäisen pelin kaikki ilmaiset päivitykset ja ensimmäinen maksullinen lisäpaketti Party Pack on kääritty yksiin kuoriin ja kokonaisuutta myydään normaalipeliä halvempana Ultimate Boxina.

Vuoden verran peliä tahkonnut jryi, pari kuukautta jälkijunassa seuraan liittynyt japipoju sekä hiljattain omat levynsä hankkineet Hartsukka ja Punkku ovat kerryttäneet Burnout-kokemusta yhteensä useamman miestyöviikon, ja purkavat nyt äärimmäisen laatikon osiinsa.

Paratiisikaupungin kaaharit

jryi: Burnout Paradisehan sai jo alkuperäisessä muodossaan minulta vanhan arvosteluasteikon mukaisen ysin, ja melkoisesti peliaikaa kellotettuani olen miettinyt, oliko numero vähän alakanttiin. Kyllähän edelleen kyseessä on vahvasti viiden tähden peli, ja itse menisin jopa niin pitkälle, että nimeäisin sen viime vuoden parhaaksi peliksi. Siinä yksinkertaisesti kaikki toimi.

japipoju: Voisin helposti ojentaa Burnoutille vuoden peli -tittelin. Viimeisen vuoden aikana levy on viihtynyt pleikkarissa pitkälle toistasataa tuntia. Todella pitkäkestoinen ja hintansa arvoinen tapaus, kun lasketaan hintaa pelattuja tunteja kohti!

Grafiikasta täytyy sanoa, että tässä pelissä on teräväpiirrosta oikeasti hyötyä. Ensimmäiset kuukaudet pelasin 32 tuuman SD-näytöllä. Vauhdin kasvaessa tästä aiheutui hankaluuksia, kun yli sekunnin matkan päässä olevasta kohteesta ei erottanut, onko se aukko vai auto. Teräväpiirtotykillä reaktioihin jää enemmän aikaa ja vastaan tulevan liikenteen seassa seilataan yhä vähemmän tuurilla.

Hartsukka: Minähän löysin Paradise Cityyn, koska lounaskeskusteluissa puhuttiin vain reiteistä observatooriolle ja tuulimyllyille; tuntui, kuin kaikki puhuisivat jotain vierasta kieltä. Oikoreittejä selitettiin kuumeisesti kuvailemalla risteyksiä, hyppyjä ja katuosoitteita. Kaikesta tästä päättelin että Purnnutissa olisi todellakin tarjolla se monen pelin mainostama vapaus tehdä mitä tahansa. Iso yksityiskohtainen maailma jonne voi uppoutua tunneiksi etsimään, kokeilemaan tai ihan vain ajelemaan. Pakkohan sitä oli kokeilla.

Ensimmäiset isot plussat täytyy antaa sille, että myöhään heränneenä sain loistavan pelin 32 euron hintaan. Burnout Paradisea kuvaavat parhaiten sanat monipuolinen ja hauska. Alusta alkaen voi kerätä trophyjä järjestyksessä, jolloin peli perehdyttää sisältöönsä kuin varkain. Smash gateja ja mainoskylttejä hajottaessa mittava kaupunki alkaa pikku hiljaa jäsentyä pään sisässä. Kilpailut pakottavat opettelemaan sujuvia reittejä – ja oikoteitä – kaupungin kahdeksaan pääkohteeseen. Loistava ajotuntuma, upeat maisemat ja hurja vauhti takaavat sen että kokemus on hauska.

Kun yhteen tekemiseen alkaa kyllästyä, peli houkuttelee kokeilemaan jotain muuta. Ainoa miinus on muutama liian samankaltainen haaste. Pelkkä vastustajien kiilailu seiniin on pidemmän päälle tylsää ja merkittynä miehenä takaa-ajajien pakoilu epämiellyttävää alun perinkin. Mielekkäämpää olisi ollut, jos nämä haasteet olisi integroitu tavallisiin kilpa-ajoihin.

Vanha peli oppii uusia temppuja

jryi: Criterion on tehnyt Valvet ja päivittänyt Paradisea ilmaiseksi. Päivitykset eivät ole edes olleet mitään virhekorjauksia, vaan PS3-versioon tuodun trophy-tuen lisäksi uutta ovat esimerkiksi moottoripyörät, vuorokaudenaikojen vaihtelut ja hiljattain uusittu fysiikkamalli. Kunnioitettavaa on se, että tämä kaikki on tarjottu alkuperäisen pelin ostajille vuoden aikana ilmaiseksi, ja vasta ihan äskettäin on nähty ensimmäiset maksulliset paketit.

japipoju: Vuorokaudenajan vaihtelusta luulin aluksi olevan vain haittaa, kunnes tajusin että I88:lla vastaantulijoiden kaistalla on huomattavasti helpompi tehdä Burnout-ennätyksiä aamuyön vähäisessä liikenteessä. Tämän pelin tarkoitus on hauskanpito. Lisenssijahdissa meinasi alkuvuonna mennä muutaman kerran hermo, kun parilla sekunnilla hävittyä kisaa ei päässyt yrittämään uudestaan ilman useamman kilometrin puuduttavaa paluumatkaa. Restart-nappulan lisääminen palautti hauskanpidon jälleen prioriteettilistan kärkeen!

jryi: En ole ihan samaa mieltä tuosta restartista. Aikaisemmin Burnout Paradise oli enemmän fiilistelypeli: ensin ajellaan ympäri kaupunkia, sitten aloitetaan jokin kisa, jos suoritus epäonnistuu jatketaan ajelua ja aloitetaan ehkä jokin toinen kisa. Nyt restartia hakkaamalla voi samaa kisaa yrittää uudestaan ja uudestaan. Fiilistelystä siirryttiin suorittamiseen.

Hartsukka: Koska liityin seuraan jälkijunassa, en koskaan nähnyt alkuperäistä versiota. Silti paremmin maastosta erottuvat mainostaulut tuntuvat hyvältä parannukselta, koska mainoskylttien tuhoamisessa niiden löytämisen pitääkin olla vain osa haastetta. Superhypyt sen sijaan saisivat olla vähemmänkin näkyviä, jotta niiden paikantamisessa olisi enemmän tekemistä.

Jos otat niin ajat

jryi: Moninpeliä yhdellä konsolilla on kaivattu. Jaetun ruudun rälläystä Criterion ei vieläkään toteuttanut, eikä sitä varmaan koskaan nähdä, mutta sen sijaan Paradiseen tehtiin vähän erilainen moninpeli, Party Pack. Ratkaisu on aika jännä: yhdestä kahdeksaan pelaajaa istuu yhden ruudun ääreen ja ohjainkapulaa ojennellaan pelaajalta toiselle. Kone arpoo haasteen, jonka kaikki sitten yrittävät suorittaa vuorollaan. Suorituksista saa pisteitä ja lopuksi lasketaan pisteet yhteen. Ainakin minun mielestäni tämä on kaveriporukassa hauskempaa, kuin mitä kuvauksesta voisi päätellä.

japipoju: Olin itsekin aika skeptinen tuon Party Packin suhteen, mutta pitihän se ostaa kun ilman sitä olisi aikamoinen läjä trophyja jäänyt hankkimatta. En ole katunut ostosta, koska kokeneiden pelaajien taidonmittelyn lisäksi tämä toimii myös hyvänä perehdytyksenä aloittelijoille. Tehtävät ovat pienia ja nopeasti ohi, eivätkä odotusajat veny liian pitkiksi. Lisäksi haasteissa käsitellään vaihtelevasti peruspelistä tuttuja ominaisuuksia kuten mainostaulujen rikkomista, vastaantulijoiden kaistalla ajamista ja sivuluisuja.

Omalla soundtrackilla party-pelin teeman saa muutettua isojen poikien hevipainotteisesta lauantai-illasta pienempien poikien leikkihetkeksi. Vielä kun Partyyn voisi valita vain tietyn tyyppiset autot käyttöön.

Punkku: Party Packistä ensimmäistä kertaa kuultuani ajattelin, että voiko Freeburneista enää hauskemmaksi mennä? Näköjään voi paljonkin. Lyhyet tehtävät vaihtelevat super-jumpeista ja driftauksista mitä erikoisimpiin, kuten kaasu pohjassa boost lukittuna vastaantulijoiden kaistalla ajamiseen sekä pakittamiseen päinvastaisiksi käännetyillä kontrolleilla. Kuvan otto USB-kameralla seuruetta kootessa on hyvä idea. Kunkin kierroksen suoritusjärjestyksen määräytyminen pistetilanteen perusteella toimii myös erinomaisesti. Erittäin hauskaa ajanvietettä kaiken kaikkiaan.

Hartsukka: Party Pack ei alun perin herättänyt minkäänlaista mielenkiintoa mutta trophyt toimivat loistavana markkinointikikkana. Kahdeksan pelaajan kahdeksan kierroksen peli oli pakko pelata trophy-himossa, ja siinä yhteydessä alkoi paketin idea hahmottua huomattavasti paremmin. Monkey Ball on saanut varteenotettavan kilpailijan oluen oton ohessa tapahtuvaan kevyeen kisailuun. Plussana se, että kisailemaan pääsee vain yhden ohjaimen omistavakin.

Rahalla saa, leluautolla pääsee

jryi: Autopeliin on tietysti kiva saada uusia autoja, ja Burnoutiin niitä saa rahalla. Vähän halpamainen ratkaisu on rahastaa kaikkien alkuperäisessä pelissä olevien autojen antamisesta pelaajan käyttöön heti alusta asti, mutta jos joku haluaa mieluummin sijoittaa tuohon rahaa kuin aikaa, niin mikä siinä. Vaan mitä mieltä olette noista Ghostbustersista tai Paluu tulevaisuuteen -leffoista tutuista autoista? Nämähän täytyy Ultimate boxinkin hankkineiden ostaa erikseen.

japipoju: Hyvästä pelistä voi maksaa vähän ylimääräistäkin, vaikka nämä viimeisimmät erikoisautopäivitykset ovat olleet lähinnä rahastusta. Varsinkin kun ilman päivityksiä ei saa trophyistä 100% täyteen. Itse en ainakaan ole ajanut legendoilla, leluilla tai boostereilla sen enempää kuin mitä trophyjen saaminen vaati. Saaresta sen sijaan voisi taas muutaman euron maksaakin, koska siellä tulee ihan oikeasti uutta pelattavaa!

Punkku: Legendary Cars -paketista innostuin välittömästi nähtyäni siellä Paluu tulevaisuuteen -elokuvien Deloreania mukailevan P88 Specialin. Leffoista pitäneenä täytyy myöntää että fiilis P88:lla leijuessa tulivanat yön pimeydessä leiskuen on mahtava! Uuden Ritari Ässän KITT on hienoinen pettymys.

Leluautopaketti herätti alkuun ihmetystä: miten niillä pärjää jos ajaa lisenssejä "isoja" autoja vastaan? Mutta huoli olikin aiheeton, koska vastustajatkin ajavat leluilla. Vaikea päättää, kumpi on hauskempi: P88 Special vai lelu-formula. Carson Toy Van ansaitsee erikoismaininnan pelin ehkä eniten hilpeyttä herättävänä tapauksena. Boost Specialsin autoista Carson Extremen boost lukittuu sitä käytettäessä, Hawker Mech taas osaa kaikki kolme eri boost-tyyppiä. Tämä on lisäautopakettien heikoin lenkki: vain kaksi autoa joista Carson on todella vaikea ohjattava.

Hartsukka: Itse olisin toivonut enemmän oikeaa pelattavaa ja vähemmän pelkkiä uusia autoja. Näissä ladattavissa autoissa on sekin tylsä puoli, että niistä ei ole vastaavanlaisia tuunattuja versioita kuin peliin sisäänrakennetuissa kulkupeleissä. Siinä Punkku on oikeassa, että Delorean on huikea vehje.

Vieläkö tämä kestää kauan?

japipoju: Pelistä heijastuu sen pyrkimys puhtaaseen hauskanpitoon. Tylsää hetkeä ei tunneta, sillä uusi haaste löytyy aina seuraavasta risteyksestä. Jos vauhdin huuma ei innosta, vaihtoehtoja löytyy törmäilyautoista temppukoulun kautta mahdollisimman kalliin liikenneonnettomuuden järjestämiseen. Vaikea kuvitella että tämä peli tulisi ikinä pelattua niin läpi, etteikö siihen aina välillä palaisi. Freeburn Challengeja ainakin riittää, jos vain saisi hankittua 7 pelikaveria...

Päivitykset ovat viime aikoina keskittyneet uusiin autoihin, mistä syystä odotan aika paljon Saarelta; sen verran herkullisen näköistä menoa on demovideoissa ollut.

Hartsukka: Burnout Paradise on huomattavasti parempi kuin osiensa summa. Trophyt ohjaavat ja jäsentävät pelikokemusta erinomaisesti. Peli on täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka lisäävät sen sosiaalisuutta. Täytyy myös mainita, että monipuolisen sisältönsä ja asiallisella tasolla pysyvän väkivallan ansiosta Paradisesta on tullut meidän perheen pienimmän kaahailijan suosikkipeli. Vaikka viisivuotias ei pelimekaniikoista vielä mitään tajua, niin innosta täristen hän vaeltelee ympäri Paradise Citya smash gateja metsästäen ja isin hommaamia uusia autoja testaillen. Kunhan isi vain hankkii kaikista automalleista tuunatummat versiot.

jryi: Burnout on edelleen hyvää viihdettä pienissä erissä, ja miksei pidemmissäkin. Sen rakenteen ansiosta pelin voi käynnistää ihan puolen tunnin pelailua varten, verkossa taas kavereiden kanssa saa helposti kulumaan muutaman tunnin. Tuleva saari tarjonnee nipun uusia haasteita ja lisää pelin ikää entisestään. Ja kun Ultimate Box on hintansakin puolesta kilpailukykyinen vaihtoehto, ei kenenkään autopeleistä innostuneen pitäisi jättää tätä pakettia hankkimatta.

Galleria: 

Kommentit

Tulihan se oikea arviokin :)

5 tähtee.
Oikee arvosana.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi