Ninja Bladen visioiden mukaan vuonna 2015 maailmaa uhkaa ilmastonmuutostakin vakavampi vaara: alfamadot, nuo avaruudesta kotoisin olevat parasiitit, jotka tykkäävät pesiytyä ihmisten aivoihin ja muuntaa nämä mielettömiksi tappokoneiksi. Viranomaisten hyvistä yrityksistä huolimatta tätäkään uhkaa ei ole saatu eliminoitua kokonaan, sillä madot ovat kovaa vauhtia valtaamassa Tokiota. Epätoivoisina aikoina vaaditaan epätoivoisia toimia, mutta ennen koko kaupungin pommittamista paikalle kutsutaan ninjoista koostuva erikoisyksikkö, jonka riveissä taistelevat isä ja poika Ogawa.

Ken Ogawa on ninjaksikin harvinaisen kova jantteri, sillä nuorukaisen suonissa virtaa erityistä verta. Kyse ei ole bensiinistä, mutta myrkyllisen verensä ansiosta mies on immuuni matojen hyökkäyksille. Edes hänen yliluonnolliset kykynsä eivät kuitenkaan auta, kun toverit kääntävät hänelle yllättäen selkänsä. Kenin tehtäväksi jää selvittää arvoitusvyyhti, joka paisuu samaa tahtia alati kasvavan parasiittipesän kanssa.

Ninja Gai... Blade

Häkellyttävän omaperäisesti nimetty ja käsikirjoitettu Ninja Blade ei turhia selittele tarinan taustoja ennen kuin sankarimme jo sukeltaa kohti öisen kaupungin valomerta. Vapaapudotuksen aikana ninja pistää lihoiksi muutamia mutantteja, ja siinä sivussa näytetään oitis eräs Ninja Bladen pelimekaniikan kantavista teemoista: päähahmon liitäessä ilmojen halki ruudulle ilmestyy nappeja, joita on painettava tarpeeksi nopeasti.

Reaktiotestejä viljellään Ken Ogawan toivioretken aikana ahkerammin kuin Gears of Warissa kirosanoja. Tavallisen tylsän välinäytöksen sijaan ruudulle pusketaan toinen toistaan eeppisempää toimintakohtausta, joihin pelaaja pääsee antamaan oman panoksensa. Valtavat hirviöt viimeistellään ja jopa vipuja väännetään pelin käskyjä orjallisesti noudattamalla. Painalluksia suoritetaan sopivalla tahdilla, eikä epäonnistumisista rankaista liian ankarasti: hidas toiminta tai väärä painallus johtaa vain pieneen takapakkiin.

Suuri kiitos interaktiivisten välipätkien onnistumiselle kuuluu niiden järjettömän yliampuville tapahtumille. Ken Ogawa pistää Solid Snakelle, Master Chiefille ja monelle muulle muka-sankarille luun kurkkuun skeittaamalla ohjuksella ja liitämällä rakennuksesta toiseen vailla minkäänlaista huolta Newtonin laeista. Tapahtumia ei yksinkertaisesti voi saati pidä seurata vakavalla naamalla. Sankaria kohti lentävä kerrostalo on seikkailun loppupuolella jo melko tavallinen näky.

Massiivista vahinkoa

Reaktiotestien ohella Ninja Bladen lautaselle kuuluu perinteinen taistelu, joka toimii Ninja Gaidenista tutulla tavalla. Iskuja jaetaan kahdella päänäppäimistä, kun suojautuminen onnistuu liipaisimella. Pientä lisävipinää toimintaan saadaan ninjutsu-loitsuilla ja Ninja Visioniksi naamioidulla hämisvaistolla. Osumia mehustellaan näyttävillä tehosteilla ja hidastuksilla. Lisäksi maanrakoon nuijitun vihollisen voi viimeistellä mauttoman tyylikkäästi reaktiotestinä toteutetuilla erikoisiskuilla.

Ogawalla on käytössään kolme miekkaa, jotka sopivat erilaisiin tilanteisiin. Aseita voikin vaihtaa vikkelästi reaaliajassa nuolinäppäinten avulla. Aluksi raskainta keppiä on käytännössä pakko hyödyntää kilvellisten vihulaisten moukaroimiseen, mutta tappovälineet kehittyvät seikkailun aikana. Siinä samalla Ken saa repertuaarinsa huvittavia tappotapoja, kuten kierrepotkua ja jättimiekalla surffaamista. Loppujen lopuksi pari liikettä osoittautuvat niin tehokkaiksi, että niiden armoton viskominen riittää etenemiseen.

Ninja Bladen taisteluiden paheisiin kuuluu vihollisten mitäänsanomattomuus. Ken hienontaa jättimäisillä keittiöveitsillään käveleviä mutantteja, lentäviä mutantteja ja ampuvia mutantteja – harmaista örisijöistä puuttuu tyystin persoonallisuus. Viholliset lähinnä pönöttävät paikallaan ennen hyökkäystä. Ylilyödyt tehosteet ja kameran ongelmat häiritsevät myös turpakäräjien sujuvuutta, eivätkä ne koskaan kehity Ninja Gaidenin veroiseksi veribaletiksi.

Tässäpä teille jättimäinen vihollisrapu

Tavallisten vihollisten ohella vastaan asettuu monen monta isompaa lihakasaa, jotka kaadetaan perinteiseen tapaan: örmykki toistaa hyökkäyssarjaa, kun pelaaja yrittää etsiä jättiläisravusta heikkoa kohtaa ja viskoo siihen iskuja massiivisen vahingon toivossa. Paikoin taistelut käydään varsin näyttävissä puitteissa, mutta pidemmän päälle pomojen kestävyys ja ylidramatisoiva kamera tekevät tilanteista tarpeettoman nihkeitä. Kohtaamisia vaivaa lisäksi tavallisten taistojen tapaan dynaamisuuden puute.

Ninja Bladen DNA:han kuuluvat myös raideosuudet, joissa Ogawa tarttuu sotakoneiden isoihin pyssyihin tai kipittää kerrostalon seinää pitkin alas – kuinkas muuten. Varsin ytimekkäissä pätkissä vastaan asettuu tuttuja mutantteja, eikä niistä irtoa suurempia kiksejä. Osuudet tuntuvat hieman turhanpäiväisiltä läpihuutojutuilta, mutta toisaalta ne tuovat pientä vaihtelua jatkuvaan miekoilla heilumisen ja reaktiotestien sarjaan.

Lisää vaihtelua toimintaan tuodaan lievillä tasohyppelyvaikutteilla ja ongelmatilanteilla. Mitään mystisen vaikeita pulmia ei tarvitse pelätä. Pelaajan on yksinkertaisesti osattava sammuttaa kulkureitin katkaisevat tulipalot tai päinvastoin polttaa eteen asetetut esteet ninjutsua hyödyntämällä. Tasohyppelytilanteissa puolestaan juostaan seiniä pitkin samalla vaaroja väistellen. Pomppiminen ja yleinen haahuilu jäävät pelissä syystäkin vähemmälle, sillä hiomattomuus tekee touhusta turhauttavaa.

Yön ninja

Tokion pimeimpiin nurkkiin on piiloteltu erilaisia esineitä, jotka tarjoavat viitseliäille ninjoille vähintäänkin mielenkiintoisia asuja. Puvun fyysinen muoto säilyy ennallaan, mutta värikokonaisuutta pääsee säätämään kiitettävän laajasti. Vihulaisia teurastamaan voi halutessaan viedä täysin pinkkiin asuun sonnustautuneen supersankarin. Kiva ominaisuus jää kuriositeetiksi, sillä tosininja pukeutuu mustaan, eivätkä ympäristöt erityisesti kutsu tutkimusretkille.

Ninja Blade sijoittuu Tokion kolkkoon yöhön, joka vaikuttaa aluksi kaikessa vihreänharmaudessaan varsin viileältä. Kokonaisuudesta puuttuu vaihtelu, vaikka välillä sukelletaan maanalaisiin tunneleihin ja piipahdetaan taivaalla taistelemassa lentokoneen siivellä. Loppupuolella tuttuja maisemia ja tasopomoja vieläpä kierrätetään seikkailun venyttämiseksi lähemmäksi maagista kymmentä tuntia.

Tekniseltä toteutukseltaan Ninja Blade on aavistuksen keskivertoa laaduttomampaa jälkeä. Harmaata yleisilmettä ja mielenkiintoisten yksityiskohtien puutetta kompensoidaan vauhdikkuudella ja tapahtumien skaalalla. Bugit ja ruudunpäivityksen ongelmat heikentävät kuitenkin yleisvaikutelmaa.

Häpeilemätöntä viihdettä

Ninja Bladen tarina ja pelimaailma jäävät väkisin taka-alalle, kun valtaosa energiasta kuluu tiukkaan toimintatykitykseen. Juonta kuljetetaan tavallisilla staattisilla välipätkillä, joista osa on pitkiäkin, mutta sisältö ei erityisesti inspiroi. Hahmot puhuvat menettelevästi japania ja englantia kehnon huulisynkkauksen saattelemana. Geneerinen juoni ja pelimaailma eivät aseta puitteita elämää suuremmalle kokemukselle.

From Software on onnistunut rakentamaan paperilla varsin järkyttävältä kuulostavasta sekamelskasta viihdyttävän, joskin erittäin suoraviivaisen paketin, josta paistaa japanilaisuus läpi. Ninja Bladen terä ehtii tylsistymään ennen lopputekstejä, eikä puhti riitä uusintakierrokselle. Kirjaimellisesti lennokkaassa toiminnassa on silti jotain koomisen uniikkia, joten kertakäyttöisenä sunnuntaiviihteenä Ninja Blade ajaa asiansa  – kunhan sitä ei ota liian vakavasti.