Castlevania: Circle of the Moon

On varsin hankalaa löytää pelikonetta, jolle ei olisi julkaistu Castlevania-sarjan pelejä. Castlevania-pelejä on nähty vuosien saatossa useampaankin otteeseen. Castlevania I-III NES:llä, Super Castlevania IV SNES:llä, Castlevania & Castlevania Legacy of Darkness N64:llä tai Castlevania: Symphony of the Night PSX:llä. On siis vähintäänkin oikein että GBA saa oman osansa tästä loistavasta toiminta/tasoloikka sarjasta. Circle of the Moonia arvostellessa kuuluisi varmaankin ottaa vertailukohteeksi Playstationin Symphony of the Night koska se kuulemma on varsin samantyylinen pelattavuudeltaan, mutta en ole ikinä päässyt Castlevaniasta PSX:llä nauttimaan joten minun on arvosteltava Circle of the Moon ihan omana itsenään.

Ollakseen GBA:n ensimmäisiä pelejä, COTM on ihan hieno peli grafiikoiden osalta. Varsinkin taustat, peliympäristöt, sekä hahmokuvat tekstien vieressä ovat sangen tyylikkäitä. Asiat mistä grafiikoiden osalta voi valittaa on hieman tönkkö animointi ehkäpä.. Joskaan en varmaankaan olisi edes kiinnittänyt huomiota kyseiseen asiaan jos en olisi kuullut jonkun muun valittavan pelin animoinnista. Toinen ja varmasti pahin vika grafiikoissa on ehdottomasti se että peli on erittäin synkkä, joka toki sopii Castlevanian tyyliin, mutta silti hankaloittaa pelaamista jonkin verran. Vähänkään pimeässä paikassa on erittäin vaikeaa, miltei mahdotonta pelata, ja LightBoy Advance saattaakin olla ihan kätevä apuväline Castlevania: Circle of the Moonia pelatessa.

Castlevania: Circle of the Moon tarjoaa pelattavaa pitkäksi aikaa. Useita pelimodeja, paljon erilaisia tavaroita/varusteita ja DSS kortteja löydettävänä, sekä suuri linna tutkittavana.

Pelin kontrollit ovat melkolailla ihan toimiva kokonaisuus. Välillä tosin tuntuu että pelihahmo tappelee mieluummin ohjausta kuin hirviöitä vastaan. Kätevästi kaikki liikkeet aina tupla hypystä, seinälle ponnistukseen ja Summon-loitsun tekemiseen silti onnistuvat. Ruoskalla lyöminen tapahtuu B-näppäimestä, hyppääminen taasen A:sta ja L-näppäimellä voi aktivoida valitsemansa DSS:n käyttöön, kun R-näppäin on omistettu erilaisten erikoisliikkeiden suorittamiselle. Select avaa kartan ja Startilla pääsee valikkoon, jossa voi valita DSS:n, vaihtaa Nathanin varustusta tai katsella löytämiään kortteja jne. Ja mikäli näppäimien oletus-arvot eivät ole kelvollisia, voi ne vaihtaa valikosta.

Aiemmin mainitsin sanan "DSS". Mitä tämä maaginen kirjainyhdistelmä sitten tarkoittaa? DSS juontuu sanoista Dual Set-up System. Kun pelissä etenee, löytää vihollisten pudottamia kortteja. Kortteja on kahdenlaisia, on Action Cards ja on Attribute Cards. Kun yhdistää jonkin Action-kortin johonkin Attribute-korttiin, saa pelaaja lisää voimia, esim. tehokkaaman tai pidennetyn ruoskan, hän saa kyvyn kutsua massiivisia olentoja tekemään tuhojaan tai parantamaan omaa hahmoa, kuin roolipeleissä ikään tai sitten hänen kestävyytensä iskuja vastaan saattaa nousta. Erilaisia DSS-kykyjä on valtava määrä. Pelkän ruoskan ja DSS kykyjen lisäksi pelissä on muutamia Sub-Weaponeita, jotka ovat varmasti tuttuja jotka ovat aiemmin pelanneet Cvania sarjaa. Painamalla Ylöspäin + B, heittää Nathan käytössä olevan Sub Weaponin, joka voi olla Veitsi, Krusifiksi, Kirves, Pyhä-Vesi tai ajan seisauttava Kello. Sub-Weaponit kuluttavat MP:n(Move Point) sijasta sydämiä joita löytää rikkomalla alati vastaantulevia kynttilöitä, tai tappamalla vihollisia.

Pelialue on laaja. Castlevania on jaettu 14 osaan. Pelaajalla on apuna kartta, joka tulee useaan otteeseen käyttöön. Pelissä on myös niin suuri määrä salahuoneita että kaikkien löytäminen vie oman aikansa.

Pelaajaa on vielä autettu ripottelemalla linnaan Warp-huoneita, joiden kautta voi siirtyä paikasta toiseen ilman että joutuu juoksemaan linnan toisesta päästä toiseen.

Peli alkaa Draculan herätessä unestaan, samalla kun kolme vampyyrin metsästäjää kiirehtii pysäyttääkseen Draculan palaamisen maailmaan. Vanhin vampyyrin metsästäjä, Morris Baldwin oli yksi heistä jotka 10 vuotta aikaisemmin voittivat Draculan ja sulkivat hänet arkkuunsa. Kaksi muuta vampyyrin tappajaa, Morris Baldwinin oppilaat, hänen poikansa Hugh Baldwin sekä Nathan Graves jonka vanhempien avustamana Dracula siis nujerrettiin edellisen kerran. Dracula ottaa Morrisin vangikseen ja rikkoo lattian Hughin ja Nathanin jalkojen alta, pudottaen heidät linnan alaisiin katakombeihin. Hugh, joka on katkera Nathanille siitä että Morris valitsi Nathanin seuraajakseen uskomalla tämän omistukseen perinne ase Hunter Whipin. Vihamielisesti Hugh käskee Nathanin pysyä poissa tieltään, yrittäessään todistaa isällensä olevansa Nathania parempi vampyyrin metsästäjänä. Pian Hughin ja Nathanin tiet eroavat ja pelaajan ohjastama Nathan lähtee taistelemaan tietään ylöspäin linnan maanalaisista käytävistä. Tarina ei ole kovinkaan keskeisellä sijalla pelissä, vaikka pientä dialogia tullaankin näkemään Nathanin ja muiden hahmojen välillä.

Myös äänipuoli on Castlevaniassa hoidossa, eikä siitä oikeastaan keksi paljoakaan valittamista. Ruoskan sivallus ääni, räjähdys äänet sekä Nathanin huudahdukset hypätessä tai vihollisen osuessa häneen sekä muut äänet, miltei täydellistä.

Jo vuosien ajan ovat pelaajat saaneet kuulla pelimusiikin suurimpia klassikoita Castlevania pelejä pelatessaan. Castlevania: Circle of the Moon ei riko loistavien musiikkien perinnettä. Kuinka voisikaan, kun monet pelin kappaleista on edellisistä osista otettuja kuten Castlevanioissa suht useasti on ennenkin ollut. Sarjan pelejä pelanneet ja musiikkeja kuunnelleet tunnistavat varmasti tutut kappaleet: Vampire Killer, Outer Wall, Clocktower, The Sinking Old Sanctuary sekä pari muuta edellisistä osista tuttua kappaletta tekevät jälleen paluun COTM:ssa. Eikä se sinäänsä huono juttu ole, sillä musiikit tekevät tehtävänsä; pitävät tunnelmaa yllä. Annan silti pientä miinusta siitä että pelissä on suurin osa musiikeista jo ennestään kuultuja, eikö jo olisi aika kokeilla jotain uutta? Kenties mielipiteeni kuulostaa hieman ristiriitaiselta, sillä sitähän se vähän onkin... COTM:n musiikit ovat hyviä mutta olisin silti toivonut kuulevani enemmän uusia kappaleita kuin suoraan edellisistä osista otettuja. Musiikkien "kopiointi" herättää sellaisen kysymyksen, että onko Konamin säveltäjiltä vaikeuksia saada uusia kappaleita työstetyksi kun noin useasti pitää turvautua vanhoihin sävellyksiin.

Jos mietit uuden GBA pelin ostamista muttet omista Castlevania: Circle of the Moonia, osta se. Jos pidät toimintapainotteisesta tasohyppelystä, on COTM juuri oikea valinta. Myös RPG fanien on syytä tutustua peliin. Oikeastaan ainoat joille en suosittelisi peliä ovat ne jotka eivät pidä tasoloikasta. Muut, jotka päättävät peliin tutustua, saavat seikkailun joka antaa vastinetta rahoille pitkäksi aikaa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi