Game Boy Advancen ajopelit etsivät vielä kuningastaan, etenkin jos Mario Kart: Super Circuitin ohella haluaa hankinnaltaan realistisempaa otetta. Midway tuntuu luottavan pelaajien kyvyttömyyteen tarkastella kriittisesti julkaisujaan, sillä jälleen kerran alitetaan rima mitä pelattavuuteen tai yleiseen viihteellisyyteen tulee. Cruis'n Velocity laajentaa kyllä Nintendon käsikonsolin kaahailuvalikoimaa, mutta väärään suuntaan. Kun näyttävämmät rallit siintävät taivaanrannassa, ovat rahat paremmin sijoitettuna säästöporsaassa kuin Midwayn taskuissa.
Cruis'n Velocity on, kuten nimestä voi jo arvata, Midwayn pelihalleista tuttua sarjaa. Aikaisemmat osat ovat kääntyneet arcade-koneilta Nintendo 64:lle ja onpa Game Boyn Color-mallillakin rymistelty samassa hengessä, joten Advance-painos on luonteva askel. Valitettavasti vain edistystä ei ole tapahtunut ja jos jonkun Cruis'n-pelin kanssa onkin viihtynyt, on vaikea nähdä tämän nimikkeen yhteys edeltäjiinsä. Lähinnä tuntuu, että keskivertoa heikompaa autopeliä pönkitetään kaupalliseen menestykseen tunnetulla lisenssillä.
Kilparatoja kyllä löytyy niin punaiselta planeetalta kuin vihreältä saarelta, ja pitäähän Las Vegasiinkin päästä autoaan esittelemään ja tanssityttöjä tiirailemaan. Eli matka vie enemmän tai vähemmän tuttuihin maailmankaikkeuden ääriin, mutta mitään kovin ihmeellistä kokemusta eivät vaihtuvat maisematkaan tarjoa. Päällimmäisenä kentistä jää mieleen rataa reunustavat vallit, jotka paikasta riippuen esittävät kallioseinämiä ja kerrostaloja. Näky ei ole kaunista katseltavaa ja vaikka ympäristö on tunnelimainen, ei vauhdintuntua synny oikein milloinkaan. Tekniikkapuoli on hoidettu aika perustempuin ja kestää jonkin aikaa ennen kuin edes huomaa tien pomppuilevan korkeuserojen perässä.
Autot pysyvät kohtalaisen hyvin kuskin hanskassa, mutta kun kuvaa piirtyy ruudulle epätasaista tahtia, ei tuntumakaan ole paras mahdollinen. Sivuluisut ovat näyttäviä ja renkaat tietenkin vinkuvat äänekkäästi oli alla sitten asvalttia, jäätä tai Marsin kiviröykkiötä. Kierrosajat eivät kärsi vaikka kurveihin suuntaisikin vähän railakkaammin, mutta liian jäykkä käsittely toki kostautuu ajoneuvon pyörähdyksenä. Autotallista löytyy persoonallisen näköinen kokoelma kulkupelejä, jotka eroavat myös muilta ominaisuuksiltaan. Sen, minkä suihkumoottorilla varustettu kilpuri voittaa suoranopeuksissa, ottavat muut kiinni mutkiin mentäessä. Hitaampia autoja on myös siunattu useammalla turbonapilla, jotka aktivoituvat kaasupolkimen tuplapainalluksesta. Tiukimmissa tilanteissa turboa tulee vaadittua siis vahingossakin eikä tällaisen takia ole mukava päätyä seinään autoa kääntäessään.
Äänet ovat kaikin puolin peruskamaa eivätkä pääse yllättämään suuntaan tai toiseen. Kolaroidessa sen sijaan kuuluu ikävän usein toistuva räsähdys, sama tehoste kuuluu nimittäin raapaisi sitten vastustajan koslan maalipintaa tai ajoi pahemman kerran metsän puolelle. Valikot on tehty poikkeuksellisella tyylitajulla, mikä saa varsinaisen pelin näyttämään entistä huonommalta. Asetuksia viritellessä taustalla soi rokahtava rytmi, mutta kisan aikana musiikkia ei valitettavasti saa tahdittamaan ajoa.
Ne vähäiset odotukset, jotka Cruis'n Velocitylle oli etukäteen uskaltanut asettaa, täyttyivät, mutta harkitsemisen arvoista tästä pelistä ei tee mikään. Hauskemman oloisia nimikkeitä osuu silmään julkaisulistoja selaillessa eikä Midwayn uusin tuotos loista pelikaupankaan näyteikkunassa genrensä ykkösnimien joukossa. Cruis'n Velocity ei saa myötätuntoa, sillä omistautuminen ei näy pelitiimin työn jäljessä vaan suunnitelma lienee pikemminkin ollut "pikaisesti valmiiksi ja kuluttajien rahoja keräämään".
