Dead to Rights

Tervetuloa Grant Cityyn

Jack Slatea ei ole ainakaan onnella riepoteltu. Hän sai vihjeen haiskahtavasta toiminnasta ja alkoi tutkia asiaa. Ennen kuin hän huomasikaan, hän löysi isänsä, Frank Slaten, kylmäverisesti murhattuna. Päättäväisenä Jack jatkoi asian tarkempaa tutkimista, tallaten samalla yhden jos toisenkin rikollispomon varpaille. Remedyn Max Payne näytti mitä suomalaisella peliteollisuudella oli tarjottavanaan. Namco päätti koettaa onneaan ja nappasi Max Paynesta Bullet Time -efektin lisäksi myös juonen perusrakenteen. Siinä missä Maxilta murhattiin kylmäverisesti vaimo ja lapsi, Jackilta murhattiin isä. Molemmat ovat poliiseja ja molemmat lähtevät etsimän syytä, miksi juuri heille kävi näin. Namco on lähtenyt Jackin saagaan oikealla asenteella, mutta juonta löyhästi kuljettavat, ylilyövät ja pitkäveteiset ammuskeluepisodit alkavat puuduttamaan jo pelin puolessa välissä. Täyttä räiskettä ja räminää ei Slaten tarina ole, vaan mukaan on ahdettu enemmän tai vähemmän huonolla tuloksella tappelua, hiippailua ja minipelejä. Edellä mainituista minipelit yllättivät positiivisesti.

Ongelman ratkontaa ilman ongelmaa

Nämä alipelit vaativat kaikessa yksinkertaisuudessaan vain pientä sorminäppäryyttä ja ajoittamista, eivät niinkään aivotyöskentelyä. Metal Gear Solideja jäljittelevät hiippailuominaisuudet, kuten nurkkien takaa kurkistamiset ja esiin loikkaamiset, ovat mallikkaasti tehtyjä, mutta niiden käyttö jää harvojen episodien herkuksi. Pääsääntöisesti Jack rullaa eteenpäin laittaen pahiksia poikki ja pinoon ilman sen suurempaa hiippailua. Nyrkkimittelöt on toteutettu varsin tyylikkäästi. Erilaisia liikkeitä ja komboja on yhteensä 17, mikä vaikuttaa monipuoliselta ja laajalta valikoimalta osittain senkin takia, ettei niitä käytetä ylenpalttisesti.

Ympäristö on tekstuureja lukuun ottamatta rakenteellisesti hyvin samankaltaista, näin ollen suurta vaihtelua miljööhön ei tule. Synkkä graafinen ilme sopii jouhevasti sekä pelin juoneen että imagoon. Kulmikkaat ja rosoiset pinnat syövät graafisesti nautinnollista kokemusta todella ikävästi, lyhyestä piirtoetäisyydestä puhumattakaan. Piirtoetäisyydelle on keksitty ratkaisu, joka on kuitenkin pelillisesti huono valinta, sillä suurin osa Jackin tarinasta käydään sisätiloissa ja ulkona on ikiyö. Tästäkin huolimatta ulkoasu on keskivertoa parempaa jälkeä.

I know Kung-Fu

Vihollisten käyttäminen kilpenä ja aseista riisuminen on kerrassaan hieno idea, etenkin kun se toimii niin kuin pitääkin. Molemmat toiminnot tapahtuvat samasta näppäimestä, mutta mikäli ase on kädessä, nappaa Jack vihollisen kilveksi. Toimiessaan ilman asetta, Jack nappaa vihollisen aseen teilaten tämän siinä samassa. Erilaisia liikkeitä aseista riisumiseen on neljä jokaista asetyyppiä kohden, eli yhteensä 12. Pelin alussa liikkeitä ei ole kuin yksi per asetyyppi, mutta tekemällä tarpeeksi jo opittuja liikkeitä, saa niitä ansaittua lisää. Tästä Weapon Holsterediksi kutsutusta ominaisuudesta ei luovaa työtä puutu. Liikkeet ovat jokainen toinen toistaan komeampia ja mielikuvitusrikkaampia.

Musiikkien ja äänien kohdalla Namco ansaitsisi kyllä niin pahan löylytyksen, että oppisivat olemaan päästämättä vastaisuudessa tällaisia bugeja valmiiseen versioon. Musiikit ja äänet tuppasivat arvostelukappaleessa jumittamaan lähes jokaisen välivideon jälkeen, eikä jumitus loppunut ennen kuin uusi video alkoi tai pelitilanteen latasi uudestaan. Alussa tämä vaikutti pikemminkin joltakin ominaisuudelta kuin bugilta, mutta kun tämä toistui yhden käden sormien määrää useamman kerran, alkoi epäilys ja ihmetys herätä. Bugia lukuun ottamatta audiopuolen anti on varsin sykähdyttävää. Tempoa vauhdittava musiikki pärähtää salakavalasti soimaan tulitaiston alettua ja loppuu vasta kun lähistöllä häärivät viholliset on eliminoitu.

SLATE!

Harmittavasti Bullet Timesta ei ole otettu irti täyttä potentiaalia. Bullet Time -tilaan pääsee ainoastaan syöksyilemällä tai Weapon Holsteredia käyttäen. Laihana lohtuna ainakaan hidastusta ei käytä liikaa. Esimerkiksi syöksähtely ja mäiskiessä väistely käyttävät ”Adrenaliinia”, joka palautuu itsestään. Palautumista voi myös nopeuttaa joko Weapon Holstered -liikkeillä, ihmiskilveksi ottamisella tai vihollisia pitkin poikin heittämällä. Laajan asevalikoiman ja nyrkkipelin lisäksi Jackilla on apunaan Ihmisen Paras Ystävä. Shadow on saanut pelistä muutaman sivuroolin. Pelin alku- ja loppupuolella Shadow pääsee avaamaan Jackille etenemisreittejä sekä etsimään pommeja. Tämän lisäksi Shadow toimii tietynlaisena aseena. Jack voi komentaa Shadow'ta hyökkäämään halutun kohteen kimppuun, minkä jälkeen Shadow tuo isännälleen vihollisen tiputtaman aseen. Shadow'n toimintoja rajoittaa adrenaliinimittari, joka eroaa Jackin mittarista siinä, että Shadow voi suorittaa vain yhden käskyn, jonka jälkeen mittari on tyhjä.

Dead to Rights ei ole lainkaan hassumpi tekele, mutta Namcolta olisi odottanut jotain suurempaa ja omaperäisempää. Koko pelin ajan kestävään aivot narikkaan räiskeeseen rupeaa kyllästymään, ennen kuin päästään edes juonellisesti oikeasti mielenkiintoisiin kohtiin. Pelin suurimmaksi plussaksi näyttävien aseistariisumisliikkeiden lisäksi nousevat toimivat kontrollit. Peliin avautuu etenemisen myötä pientä pikkukivaa. Siinä missä nähdyt videopätkät avautuvat päävalikossa olevaan Movies-valikkoon, läpäistyt minipelit avautuvat Mini-Games -valikkoon. Valitettavasti koko pelin läpäisy ei palkitse kuin lyhyellä loppuvideolla, jossa ladotaan verbaalisesti elämää suurempia viisauksia. Valitettavasti muutamat pienet ja vähän suuremmat bugit ovat esteinä ”kohtalaisesta” tasosta ”ihan ok” tasoon etenemiselle.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi