Kaksisilmäinen avaruushirviö hyökkää
Pandemic Studiosin pyrkimys luoda 1950-luvun b-tieteiselokuvien kliseitä parodioiva toimintapeli synnytti Destroy All Humans! -nimisen muukalaishulluttelun, jossa furon-rodun sotaa rakastava kansa nappaa maapallon asukit silmätikukseen. Ensikosketus täkäläiseen kulttuuriin johti lopulta Yhdysvaltojen valloitukseen ja tuoreessa jatko-osassa furonilaisuhkaa vastaan asettuu kylmän sodan aikainen Neuvostoliitto. Onneksi sentään pelaaja on yhä muukalaisten yhden miehen armeijan puolella.
Uuden uhan edessä pieni ja vihertävä Cryptosporidium pakotetaan sotapolulle toistamiseen, mikä ei tuhosta ja kaaoksesta nauttivaa kloonisoturia harmita lainkaan. Pikemminkin päinvastoin. Vuoden 1969 tienoille sijoitetussa tarinassa Crypton vastassa on niin kieroutuneita hippejä kuin hulluja ninjojakin, kun antisankarimme kitkee KGB-agenttien maailmanlaajuista vakoilijaverkostoa yhteensä viidestä laajasta maisemakattauksesta. Lääniä riittääkin tuhottavaksi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton ohella muun muassa Japanissa ja Iso-Britanniassa.
Mielen- ja liipaisinsormenhallintaa
Nimivalinnastaan huolimatta Destroy All Humans! 2:n pääideana ei ole tuhota kaikkia ihmisiä toistamiseen. Telluslaiset ovat osoittautuneet furonilaisrodulle tärkeäksi DNA-lähteeksi, joten tarinallisesta näkökohdasta katsottuna tarkoituksena on hallita ihmismassoja omien etujen mukaisesti. Pelillisestä näkökulmasta kaiken enemmän tai vähemmän liikkuvan voi pistää matalaksi ilman suurempia omantunnonvaivoja, kunhan aina paikoitellen muistaa kaapata ihmisiä Crypton psyykkisiä taitoja edistäviä geenitutkimuksia varten.
Kohtalaisen laajoihin kaupunkimaisemiin ripotellut tehtävät ovat suoritettavissa vapaaseen tahtiin, mikä on astetta yhtenäisempi ratkaisu kuin ensimmäisen osan turha edestakaisin ravaaminen muukalaisten emoaluksen ja tehtävien välillä. Tämä myös nostaa orastavat Grand Theft Auto -vaikutteet entistä räikeämmin esille, etenkin kun kuvioihin lisätään muukalaisvalloittajan toimia jatkuvasti hankaloittava ihmiskunnan virkavalta. Lisäksi Cryptolla on neuvostouhan murskaamiseen keskittyvien päätehtävien ohella lukuisia sivubisneksiä elämäntärväämisestä oman jumalkultin ylläpitoon.
Kirjavilta kuulostavat askareet rutinoituvat etenkin loppumetreillä, mutta pakkopullan maku ei tule yhtä vahvasti esille kuin edeltäjässään. Useimmiten tehtävien avaintekijöiksi osoittautuu vinkkien kalastelu lukemalla ihmisten ajatuksia, minkä jälkeen karttaan ilmaantuu eliminoitava tai lunastettava kohde. Välillä määränpäähän pääsemiseen tarvitaan rutkasti tulivoimaa, välillä soluttautumista ihmisten joukkoon. Jälkimmäisessä tapauksessa ei pärjätä ainoastaan Crypton etevän seuramiehen elkeillä, mutta kyky loikata ihmisruumiiseen tasoittaa tilannetta. Tällöin on vain muistettava vilkuilla valepuvun kestävyysmittariin, jotta ehtii luoda ajoissa sopivan harhautuksen seuraavan ruumiin anastamista varten. Paras tapa on pakottaa ylimääräinen yleisö telepatialla hullunkuriseen hippitanssiin, jolloin Crypto voi vähin äänin loikata vaikkapa poliisin ruumiiseen ja peruuttaa puhelimitse tapauksesta mahdollisesti syntyneen hätätilan.
Evoluutio tekee tehtävänsä
Päästäänpä tehtävien puitteissa lentelemään myös iki-ihastuttavalla lentävällä lautasella, jonka ensimmäisestä osasta tuttu kompastuskivi on osittain yhä tallella: joka suunnasta pursuavien ilmatorjuntaohjusten väistely on sanalla sanoen hankalaa. Lautasen muut toiminnot ovat onneksi päivittyneet viime näkemästä juuri sen verran, että ne kompensoivat edellä mainittua ongelmatilannetta ja tekevät lentelystä varsin hauskaa puuhaa. Tuhoisan vihollisiskun uhatessa aluksen voi esimerkiksi muuntaa hetkellisesti näkymättömäksi, jolloin aukeaa oiva tilaisuus paikkailla aiheutuneita vaurioita. Historiaa ovat ilmassa leijuvat korjauskapselit, kun lautasella voi vaivattomasti imaista energiaa maan kamaralla olevista kulkuneuvoista. Autot ja panssarivaunut muovautuvat vastaavanlaisella metodilla myös aluksen erikoisaseiden panoksiksi.
Myös itse Crypton taitojen kehittämistä on yksinkertaistettu ja selkeytetty. Furonilaisten universuminkuulun asearsenaalin kehittämiseen vaadittavat FuroTech-kapselit kolahtavat Crypton liipaisinherkkiin hyppysiin onnistuneista tehtävistä, siinä missä aiemmin oli lahdattava satunnaisia ihmisjoukkoja jopa kymmeniä minuutteja tarvittavan valuuttamäärän kokoamiseksi. Sähközapperin, ionituhoajan ja peräluotaimen kaltaiset aseet ovat pienten päivitysten jälkeen entistä ehompia, eivätkä meteoriittisateen kaltaiset uutuuspyssyt suinkaan hidasta tuhojuhlaa. Myös psyykkisten taitojen kehitykseen vaadittavat ihmistutkimukset hoituvat varsin vaivattomasti sieppaamalla lentävän lautasen uumeniin kohdeyksilöitä salaisista brittiagenteista puna-armeijan jalkaväkeen.
Maisemakattaukset vaihtuvat sopivin väliajoin. Kukin alue ehtii tulla tutuksi sekä jalkaisin että ilmateitse ennen seuraavaan siirtymistä, mutta kartalle aina jää muutama ylimääräinen tehtävä mieltä kutkuttamaan. Myös tarinallinen anti pitää tällä kertaa mielenkiinnon yllä, sillä Crypto kohtaa maailmalla monenmoista värikästä persoonaa. Crypton pomon, Orthopoxin, ohella keskeisimmäksi tuttavuudeksi muodostuu neuvostolaisvakooja Natalya, jonka kanssa sankarimme innostuu hupaisan kaksimielisiin sekä entistäkin naljailevampiin sanaharkkoihin. Ääninäyttely on kauttaaltaan laadukasta, ja hahmojen stereotyyppiset hupailuaksentit tuovat peliin juuri sopivan ilkikurista huumoria.
Yhden muukalaisen sotaa
Visuaalisilta puitteiltaan Destroy All Humans! 2 jatkaa ensimmäisestä osasta tuttua linjaa, eikä grafiikkamoottori ole suuria muutoksia kokenut. Pientä yksityiskohtien hiontaa on toki havaittavissa siellä täällä ja alueilla on aiempaa enemmän elämää. Laajat maisemat eivät jää täysin pelkiksi kulisseiksi, sillä rakennuksia voi jyrätä maan tasalle lautasella tai vaikkapa meteoriittisateen käynnistävällä aseella. Myös autot, laatikot ja ihmiset ovat alttiita Crypton telepaattisille kyvyille, mutta tavaroiden heittelemistä monipuolisemmaksi kyky ei erityisemmin kehity. Keskivertoa paremmassa ilmeessä on kuitenkin omat särönsä, jotka nostavat päätään etenkin linnuntieltä katsoessa. Rakennukset ja jopa kokonaiset maisemakattaukset ilmaantuvat paikoitellen tyhjästä, eikä ajoittain näkyvyyttä häiritsevä sumuisuuskaan ole sitä ihastuttavinta silmäniloa.
Pienenä jopa yllättävänä lisänä on seikkailun syövereihin jemmattu samanaikainen kaksinpeli, jossa tehtäviä voi suorittaa kaverin kanssa ehkä liiankin käsi kädessä. Tekniset rajoitukset nimittäin pilaavat todellisen yhteistyön hedelmät, sillä hahmojen on jatkuvasti pysyttävä visusti toistensa lähettyvillä jaetusta ruudusta huolimatta. Lentävä lautanenkin irtautuu maankamaralta vasta molempien hahmojen ollessa kyydissä, eikä lennellessä kakkospelaajalla ole muuta tekemistä kuin ylimääräisellä aseella ammuskelu. Idea ei siis ole sangen onnistunut, mutta kehityskelpoinen.
Kokonaisuutena Destroy All Humans! 2 on positiivisesti yllättävä jatko-osa. Se korjaa lukuisia edeltäjänsä pelimekaniikallisia ongelmia, minkä ansiosta Crypton touhut jaksavat tällä kertaa oikeasti kiinnostaa lopputekstien yli. Jopa siinä määrin, että pelaamisen lopettaminen tuntuu paikoitellen jopa mahdottomalta seuraavan tehtävän, asepäivityksen tai vaikkapa maisemakattauksen kiiluessa jo silmissä. Tälläkin kertaa useat pelilliset ideat jäävät kaavamaisten ratkaisujen takia puolitiehen, mutta suunta on kuitenkin oikea.
