NHL 07 uudisti Xbox 360:lla lätkäohjauksen perusteellisesti, ja vanhoillakin alustoilla kiekkoilu erosi hieman perinteisestä. Pelin käsikonsoliversio PSP:lla ei kuitenkaan anna oikeanpuoleisen tatin ja kahden olkanäppäimen puuttumisen vaivata pelattavuutta. Eikä ole syytäkään, sillä vanhanmallisuus käsikonsolilla maistuu vähintään yhtä paljon kuin PS2:n virtuaalikiekko. Sitä paitsi NHL 07 näyttää pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta prikulleen samalta pleikkarista riippumatta. Parin vuoden takaisten osien tapaan laukaukset ja syötöt lähtevät kukin omasta näppäimestään, eikä tattia tarvitse vängätä kuin kiekkoa kaivellessa tai kevyttä veivauskikkaa yrittäessä - toimii.

PSP-version näyttävyys yllättää todella positiivisesti. Niin sanottu nykyisen tai vanhan sukupolven virtuaalijääkiekko on siirtynyt taskumuotoon sellaisenaan etenkin graafisesti. Selvää on, että raudan ehdoilla katsojat näyttävät nyt litteiltä tauluilta, jotka sentään pitävät pelipaitoja yllään. Kenties myös sahalaitaa pilkehtii enemmän kuin kotikonsoleilla, mutta muuten ilme on erinomaisen katseltava, toimiva ja vakuuttava. Tästä suurin kiitos kuuluu tarkoille pelaajamalleille ja sulavalle liikkeelle kaukalossa. Katsomotkin piirtyvät monessa tasossa. Loistoa ihaillessa vain toivoo muiden PSP-porttausten ottavan näin hienosta toteutuksesta mallia.

Pahat hyvän kanssa

Siirtyminen kotikonsolilta kannettavalle laitteelle on ollut tarkkaa myös sikäli, että NHL 07 kärsii tietyistä ongelmista alustasta riippumatta. Pelaamisen haaste käy nopeasti loppumaan, matsit tuntuvat toistavan tasaista kaavaa ja jäähyjä vihelletään jatkuvasti samoista rikkeistä. Kaksiminuuttisilla rangaistiin tosin PSP:lla vähemmän, tai sitten allekirjoittaneen otteet ovat vain keventyneet. Muuttumattomat kiekkofysiikat huvittavat yhä hieman.

Valitettavasti myös uusia huonoja puolia on eksynyt käännökseen. Otteluissa taukovalikosta ei pääse käsiksi mihinkään asetuksiin, eli hyvästit sanotaan niin taktiikka- kuin ketjumuutoksille kuva- ja äänivalinnoista puhumattakaan. Veska kannattaa siis tarkistaa ennen matsin alkua, jottei imurointipäivä pääse pilaamaan omaa hyvää menoa. Syy lienee lataustaukojen minimoinnissa, ettei laitteen tarvitsisi ladata uusia hahmomalleja lennosta. Muistiakin taidetaan säästellä, sillä yksittäisistä otteluista ei ylläpidetä yksityiskohtaisia tilastoja, joita muilla alustoilla voi katsoa otteluiden aikana ja jälkeen. Matsien lopussa kerrottavat kolmen ”Dodge-tähden” tehotiedot ovat laihan laiha lohtu. Onneksi kausien pistepörssit ynnä muut päivittyvät silti.

Samoin kuvakulmien vaihteluun tottuneet tuntevat olonsa orvoksi, kun hyökkäyssuunta olisi pitänyt tajuta valita asetuksista ennen ottelua. Lisäksi tästä syystä eri näkymien vertailut joutuu suorittamaan ramppaamalla matsien ja hitaiden päävalikoiden välillä, mikä puolestaan vain korostaa PSP:lla pidentyneitä lataustaukoja. Uusi oletusnäkymä Broadcast (suom. lähetys) tosin sopii laajakuvalliselle taskulaitteelle vallan mainiosti, mutta vanha kunnon Ice-kuvakulma pelaa mitä mallikkaimmin.

Toisin kuin PS2-versiossa PSP:lla kieltä ei saa suomeksi. Toisaalta onneksi siis ei selostustakaan. Suomettomuus ei vaikuta lisensseihin, vaan SM-Liiga on muiden mukana edustettuna NHL:n ulkopuolisista sarjoista. Muutoin äänimaailma on käsikonsolilla perinteinen: selostaminen käy toistavaksi, eikä liian tutuiksi käyneitä rock-biisejä jaksa enää kuunnella alkuunkaan.

Yhteys tarpeen

NHL 07:n PS2- ja PSP-versioiden samankaltaisuudelle on hyvä syy: laitteiden välinen yhteys toimii todella mainiosti. USB-johdon läpi saa siirrettyä paitsi pelitallennuksia myös rostereita. Ensin mainittu on kuitenkin se tärkein ominaisuus, jonka ansiosta vaikkapa PS2:lla aloitettua Dynastia-moodia voi jatkaa reissussa PSP:lla. Käsikonsolilla saa tehtyä samat jobit kuin isoveljellään, ja koska versiot ovat kovin yhdennäköisiä, vain ohjausmieltymykset määräävät alustavalinnan. PSP:n Dynastiassa tosin sähköpostimerkki ei välky uusien viestien saapuessa, ja pientä häikkää ilmeni otteluiden simuloinnissa, kun tietokone päätti pelata pudotuspeleissä ratkaisevan ottelun pelaajalta kysymättä - häviöön päätyen. Onneksi näin kävi vain kerran, ja tällöinkin aiempi tallennus pelasti.

Yhteys olohuoneen ja taskukokoisen pleikkarin välillä ei suinkaan jää ainoaksi, vaan tarjolla on kelpo verkkopeli. Kahden pelaajan lähiverkko-otteluiden lisäksi matsailemaan päästään verrattain harvinaisessa infrastructure-tilassa, jossa pelataan Internetin välityksellä. WLAN-yhteyden vaativa moninpeli toimii yllättävän hyvin, vaikka verkkoviive pääsi amerikkalaisia vastaan otellessa häiritsemään. Näppäinkomennot toteutuivat paikoitellen pahasti jäljessä, ja pelaajat saattoivat harppoa ruudulla yliluonnollisia matkoja. Paikallisemmat pelit selvinnevät ilman vastaavia vaivoja. Virtuaalilätkäseuraa ei tunnu aivan milloin tahansa löytyvän, mutta Ranking-listojen perusteella pelaajia kyllä on.

Kaiken kaikkeaan NHL 07 on PSP:lla ilahduttavan hyvä käännös. Se ei jää grafiikoissa jälkeen ja sisältää pitkälti samat asiat sekä ominaisuudet kuin PS2:llakin. Käsikonsolilätkistä se on ykkönen ja kenties jopa PSP:n paras urheilupeli. Jääkiekosta pitäville laitteen omistajille valinnan luulisi olevan selkeä. NHL 07:aa ei sovi missata, mutta varoituksena sanottakoon, että Xbox 360 -version kaltaista mullistusta ei kannata odottaa.