Destruction Derby Arenas

Romurallia verkossa

Tuttu romurallipeli on siirtynyt verkkopeliaikakaudelle Playstationilla. Ideaan ei ole koskettu, vaan pelti taipuu ja lasit särkyvät kuten romurallipeleissä yleensäkin. Idea on toimivaksi todettu ja nettipeli hyvä lisäys, joten kaiken pitäisi olla kunnossa.

Desctruction Derby Arenasin hieman kömpelön valikkorakenteen takaa paljastuu kolme peruspeliä: championship-moodi, normaali rata-ajo ja romutuskilpailu. Mestaruussarjassa ajetaan ensin muutama kilpailu ja sitten romutetaan kanssakilpailijoita pienellä areenalla. Koko komeus uusitaan muutamaan kertaan, jonka jälkeen koko peruspeli on läpäisty ja lopputekstit pamahtavat ruutuun. Tietysti ahkerat pelaajat pelaavat kaiken läpi vielä jokaisella autolla.



Kaukana täydellisestä

Vaikka pelin rakenne ei ole innovatiivinen, se ei mitenkään vaikuta pelin hauskuuteen. Valitettavasti huono ajotuntuma pilaa kaiken ilon. Käytännössä pelin kaikki autot ovat kotoisin rallikuskien painajaisista. Kärryjen ajotuntuma hakee yksinkertaisuudellaan vertaistaan, sillä se on erittäin suoraviivainen ja mitäänsanomaton. Täydellisestä kiskoilla ajosta ajotuntuman erottaa lähinnä vain käsijarrun kanssa mutkissa liukuminen. Myöskään eri autojen ajettavuudet eivät eroa dramaattisesti toisistaan, vaikka jotkut liukuvat toisia vähemmän mutkissa ja toiset kiihtyvät nopeammin suorilla. Ajotuntumaa on silti aivan turha väittää monipuoliseksi, sivistyneeksi saati hyväksi. Pienellä harjoittelulla oppii kyllä turbonapin oikeat käyttövavat, mutta kyseinen ominaisuus ei tee ajomekaniikasta paljoakaan syvällisempää. Ei pelin tarvitsisi mikään Gran Turismo olla, mutta kunnollinen ajettavuus on tärkeä seikka täysin autoiluun perustuvassa pelissä. Esimerkiksi Driver-peleistä tuttu letkeä ja ylilyöty ajotuntuma sopisi DDA:n tyyliin mainiosti.

Ajotuntumassa on paljon ongelmia, mutta vasta törmäyksenmallinnus on oikea katastrofi. Auton vaatimaton ulkoinen hajoaminen on pientä sen verralla, että itse törmäykset ovat todella tökeröitä. Kaarat iskeytyvät toisiinsa kuin höyhenenkevyet pienoismallit, eikä illuusiota toisiinsa uppoavista järeistä peltilehmistä synny. Studio 33:n olisi ehdottomasti täytynyt ottaa mallia esimerkiksi Burnout 2:n loistavista kolareista, joissa kolareista syntyy massiivisia ketjureaktioita. Nyt törmäykset jäävät laimeiksi ja onnettomiksi peltikolareiksi, mikä ei oikein toimi romurallipelissä.

Törmäyksiin sisältyy myös eräs kummallinen piirre, joka tulee harvemmin autopeleissä vastaan: aika ajoin kuvakulma siirtyy kolmannesta persoonasta kuvaamaan auton kattoa. Tämä tekee auton ohjaamisesta varsin haastavaa, sillä eteenpäin ei näe ollenkaan. Piirre koettelee hermoja, joten miksei ongelmaa korjattu viimeistään beta-testeissä?



Parhaimmillaan keskinkertainen

DDA:n radat ovat yksinkertaisia ja toimivia, joskin hieman lyhyitä pyrähdyksiä. Ratojen määrässä on säästelty, eikä kilpailuareenoista todellakaan tule runsaudenpulaa. Myös autot ovat yksinkertaisesti mallinnettuja ja muutamille jopa keksii nopeasti oikean esikuvan. Jokaisella ajoneuvolla on kolme ominaisuutta: kestävyys, hallittavuus ja nopeus. Eroja kyllä löytyy, mutta merkittäviä ne eivät ole. Autot luonnollisesti vahingoittuvat törmäilystä, mutta muutamissa rata-autoiluun keskittyvissä peleissä tämäkin on hoidettu paremmin. Ajettavuus ei liiemmin kolareista kärsi, sillä ohjaaminen alkaa vaikeutua vasta ensimmäisen renkaan pudotessa.

Tekoäly ei DDA:ssa liiemmin loista, mutta tämän tyylisissä peleissä seikalla ei ole paljoa väliä. Määrä korvataan laadulla. Destruction Derby Arenasia voi pelata yksinpelin lisäksi myös jaetulla ruudulla kaverin kanssa tai nykytyyliin netissä. Idea on loistava, mutta yksinpelin pilannut ajotuntuma ja törmäysfysiikka terrorisoivat myös verkkopeliä. Tylsä törmäily on tylsää, törmäsipä sitten tekoälyyn tai Alaskassa asuvaan himopelaajaan. Pienempänä ongelmana mainittakoon, että lähes kaikki pelaajat taitavat olla tietoisia pelin kehnoudesta, sillä kukaan ei tunnu pelaavan tekelettä netissä. Ne muutamat pelit jotka löytyvät ovat yleensä jo alkaneet, eikä peliin tietenkään voi liittyä kesken kaiken. Jos kuitenkin peliseuraa löytyy, niin DDA toimii verkossa varsin sulavasti ilman suurempia ongelmia ainakin muutaman pelaajan kesken.



Tekninen puoli ei yllätä

Destruction Derby Arenasista ei ole klassikoksi eikä edes teknologiademoksi. Pelin tyylittömistä valikoista löytyy turhan paljon kummallisia suunnitteluvirheitä. Esimerkiksi kisan jälkeen peli ehdottaa oletuksena replayn katsomista, mistä riittää huvia ensimmäiset kaksi millisekuntia. Ongelma ei ole iso, mutta se toistuu jokaisen kilpailun jälkeen. Graafinen ilme on tylsä ja tyylitön, eikä tekninen toteutuskaan ole hatunnoston arvoinen suoritus. Ruudunpäivitys sentään pysyy sulavana, eli täysin metsään grafiikkapuoli ei ole mennyt.

Äänet ovat muista keskivertoautopeleistä kopioitua pakkopullaa, mitä nyt harvinaisen huonot musiikit ansaitsevat erityismaininnan. Kuten osa lukijoista jo saattoi arvata, myös moottorit kuulostavat keskiaikaisilta pesukoneilta. Edellä mainitut pikkuseikat vielä kestää, mutta ajoa kommentoiva selostaja viiden one linerinsa kanssa alkaa olla jo hieman liikaa.

DDA olisi voinut olla loistavaa ajanvietettä, jos kehitystiimi olisi jaksanut panostaa tuotteeseensa. Konsepti on jälleen kerran toimiva, mutta kaikki on tärvätty muutaman osa-alueen täydellisellä pilaamisella. Nettipeli olisi vielä voinut pelastaa jotain, jos joku tällaista kuraa netissä pelaisi ja törmäily olisi oikeasti hauskaa. Toivottavasti virheistä otetaan opiksi mahdolliseen jatko-osaan, sillä ideassa ei ole mitään vikaa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Nordisk Filmille.