DJ Hero

Spinauta! DJ Hero herättää ristiriitaisia tunteita. Ensireaktio oli hämmennys. Grandmaster Flash ja Run-DMC:n elossa olevat jäsenet ovat jo melko lähellä eläkeikää, samoin niitä koviten fanittanut yleisö. Turntable-kikkailu oli kovaa kamaa viimeksi joskus 80-luvulla. En siis ollut ihan vakuuttunut siitä, saako levaripelistä yhtä paljon kiksejä kuin rumpujen paukuttelusta ja kitaran vääntämisestä viikonloppua viettäessä. En ole kovin vakuuttunut vieläkään. Kuitenkin parikymppisenä genren diggarina lienen pelin kohdeyleisöä.

Wikki wikki waa

Pelin layout on sama kuin jokikisessä markkinoille tulleessa musiikkipelissä. Tällä kertaa värejä eli raitoja on kolme ja kullakin raidalla pääsee miksailemaan kappaleita pariin eri tyyliin. Simppelin värinapin painamisen lisäksi välillä täytyy spinauttaa levyä nappi pohjassa tai miksata crossfaderilla eli levystä vapaalla kädellä jompi kumpi laitimmaisista raidoista pois päältä. Lisäksi paremmat tiskijukat pystyvät korottamaan pisteitä star poweria vastaavalla euphorialla, freestyle-osioilla ja rewindeilla, joilla voi soittaa pätkän kappaletta uudelleen pöyrittämällä levyä hitusen taaksepäin. Ohjain on laatukamaa ja pelaaminen sujuu leikiten, kunhan on ensin tuntenut itsensä kädettömäksi apinaksi pari ensimmäistä tuntia. Mielipide ohjauskokonaisuudesta on positiivinen, raitojen soittelu pelittää eikä epäonnistumisista voi juuri syyttää kuin itseään. Tai no, peli tuntuu pätkäisevän välillä etenkin rewindia ahkerasti käyttäessä, jolloin voi huonolla tuurilla missata yhden beatin. Otaksun päivityksen korjaavan tämän ongelman jossain vaiheessa.

Uramoodin sijaan tähtiä kerätään melko vapaasti biisejä soittaen. Tähtivaraston karttuessa avautuu vaikeammat miksaukset ja pääsee valitsemaan eri näyttämöitä ja hahmoja itselleen. Mitähän tuosta nyt sanoisi - yksinkertaista ja kaunista, ei ainakaan liialla kikkailulla pilattu. Kimpassa pääsee pelaamaan toisen levarin kanssa pisteistä taistellen tai kitaran kera kourallisessa erityisiä DJ vs Guitar -kappaleita. Niille joilta ei toista levaria löydy on Online-moodi, jolla voi haastaa toisen virtuaali-DJ:n piuhan päästä. Levyjen pyörittämisen lisäksi muuta ei tarjolla ole.

Ya boiiii

Sitten itse fiilikseen. DJ Heron kappaleet ovat peliä varten tehtyjä alkuperäisiä remiksejä, miksaten aina kaksi kappaletta keskenään. Levyltä löytyy satakunta remiksiä, mihin ei voi olla kuin tyytyväinen. Miksaukseen käytetyt raidat on valittu huolella ja hyvällä maulla. Edustettuna ovat mm. Marvin Gaye, Daft Punk, Jackson 5, Jay-Z ja Gwen Stefani, eli jokaiselle löytyy varmasti jotain. Meikäläiseen valikoima iskee mahtavasti, mutta fiilis on silti vaikea saavuttaa. Kun kitaralla ja rummuilla päästää menemään vastaavissa peleissä, pystyy biiseihin eläytymään melkein yhtä hyvin kuin Singstaria hoilatessa. DJ Heroa pelatessa ei kykene irrottelemaan läheskään samaan tapaan. Pelaaminen vaatii kovaa keskittymistä eikä soittamisessa ole lainkaan samanlaista rytmiä. Väkisinkin alkaa miettimään, että kyseessä on vain videopeli.

En tiedä. Pitkän linjan pelaajana Hard- ja Expert-vaikeusasteet tuovat ihan siistiä haastetta, mutta kyse on vain musiikilla höystetystä pelistä kummallisella ohjaimella. Voin taata, että kukaan ei illan pimetessä aio ehdottaa että pistettäisiin tulille yksi Rihanna versus The Killers (Disturbia / Somebody Told Me), vaan kaikki tulevat nyt ja jatkossakin huutelemaan niiden samojen Bon Jovien ja Queenien perään joissain ihan muissa peleissä. Varsinkin kalliin hintalapun takia DJ Heroa on vaikea suositella muille kuin niille, jotka ovat aina halunneet päästä levyjen taakse. Loppureaktio on hämmennys.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi