Ei niin mukava road trip

Jalopy mainostaa itseään leppoisana road trip -ajosimulaattorina. Idea kuulostaa hauskalta, mutta juuri Xbox Onelle julkaistu peli on käytännössä pelikelvoton bugikasa, jossa on myös selkeitä suunnitteluvirheitä.

Kottero

Ideana on ajella vanhalla autonkotterolla itäblokin maiden läpi. Matkalla kiesiä täytyy tietysti huoltaa ja tankata. Varaosiin ja löpöön uppoaa sen verran paljon rahaa, että palkkion toivossa tehtävät hanttihommatkin tulevat tutuksi. Mikäli oikein hyville ansioille mielii, ja on valmis ottamaan riskin, niin salakuljettajan homma ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. Matkalle saa halutessaan seuraa, mikäli enon kuivat jutut kiinnostavat.

Olin ensin innoissani Jalopysta, mutta karu totuus iski jo parin minuutin pelaamisen jälkeen. Olen sanonut jo kaiken positiivisen teoksesta tässä vaiheessa arvostelua. Idea on hyvä. Siinä se. Tai no, hyvää on myös se, että toimet autossa tehdään manuaalisesti, eikä ruudulla näy mitään vinkkejä tai turhia avustimia. Kartta napataan ovessa olevasta lokerosta, valot napsautetaan kytkimestä ja lompakko kaivetaan hanskalokerosta.

Tällaista Jalopyn pelaaminen on

Alussa kottero täytyy kasata, joko yksin tai enon avustuksella, mikäli haluaa käydä tutoriaalin. Ongelmat iskevät jo tässä vaiheessa. Hahmo on uskomattoman hidasliikkeinen pökkelö, joka jumittaa milloin mihinkin aidankulmaan tai metrin päässä olevaan autoon. Kyllä, metrin päässä. Kun moottori on jotenkin saatu kasattua, on aika asentaa renkaat. Homma vain on hyvin vaikeaa, kun tunkki katoaa maan sisään. Ei muuta kuin peli alusta.

Uusintastartin jälkeen on aika suunnata tien päälle. Auto on surkea, mutta niin on myös ajotuntuma. Ohjain ei edes tärise ja tuntuu kuin ohjaisi näppäimistöllä. Tiellä ei näy ollenkaan kanssaliikkujia, ja maisematkin suorastaan puuduttavat. Siellä täällä näkyy huoltoasemia ja yksittäisiä taloja, mutta rajojen yhteydessä olevien kaupunkien lisäksi maailma vaikuttaa kovin ankealta. Ankeus on varmasti osittain tarkoituksellista, sillä onhan kyseessä harmaa Itä-Saksa. Audiovisuaalinen anti on kauttaaltaan pelkistettyä, mikä tavallaan sopii teemaan. Lopputulos kuitenkin vaikuttaa siltä kuin tekijät eivät olisi viitsineet tai osanneet tehdä parempaa.

Tien päällä körötellessäni joudun laittamaan hetkeksi pausen päälle. Palatessani peliin auto pomppaa satojen metrien korkeuteen, mutta putoaa jotenkuten ehjänä takaisin tielle. Ihmeen kaupalla selviän rajalle, mutta sen yli pääsee vasta aamulla, joten on mentävä motelliin yöksi.

Seuraavana aamuna huollan pahiten vaurioituneet osat ja tankkaan, jonka jälkeen matka jatkuu uuteen maahan, joka näyttää yhtä tylsältä kuin edellinenkin. Pian auto pukkaa savut pihalle ja jää tielle. Näyttäisi, että bensa on myös lopussa, mikä on outoa, sillä vastahan minä tankkasin. Lähden kävellen etsimään huoltoasemaa, mutta löydän vain hylätyn autonraadon, josta ei ole hyötyä. Kyllästyn, tallennan ja lopetan pelaamisen.

Seuraavana päivänä koen yllätyksen, sillä peli ei jatkukaan tienposkesta, vaan auto ja mies ovat maagisesti palautuneet edellisen motellin pihaan. Seisoopa enokin parkkipaikalla. Yllätys on siinä mielessä iloinen, että tien toisella puolella on huoltoasema, josta saan korjausvehkeet. Nappaan lompakon auton hanskalokerosta ja kävelen huoltsikalle. Lompakkoa ei voi laittaa taskuun, vaan se on oikeassa kädessä koko ajan.

Lompakkoa ei voi laittaa taskuun, vaan se on oikeassa kädessä koko ajan.

Otan hyllystä työkalut vasempaan käteen ja kävelen kassalle. Painan A-näppäintä, ja hahmo tarjoaa lompakkoa kassatätille. Kokeilen pari kertaa uudestaan, mutta en saa työkaluja maksettua. Kokeilen kaikki napit, paitsi B:n, koska tiedän että lompakko palautuu siitä maagisesti auton hanskalokeroon. Mitään ei tapahdu, ja painan lopulta B:tä. Lompakko häviää, ja työkalupakki jää käteen. Saan annettua ne kassatätille, joka piippaa kalut kassaan. Auto ei onneksi ole kovin kaukana, joten lähden hakemaan lompuukin, jotta voin maksaa. Huoltsikan piha on kuitenkin suljettu aidalla, ja aitaan kiinnitetty kyltti kertoo, että en voi poistua maksamattomien ostosten vuoksi. Arvaattekin jo varmaan, että joudun aloittamaan pelin jälleen alusta.

Seuraavalla pelikerralla pääsen toisen raja-aseman yli, mutta pian puudun ympitylsään ajamiseen ja törmään aitaan. Auto jää jumiin, enkä pääse edes ulos. Otan tallennuksen ja lopetuksen, jotka ovat muuten samassa valinnassa, eli erikseen ei voi tallentaa tai lopettaa. Meno jatkuu jälleen edelliseltä motellilta. Ajan tulliin, ojennan paperit, ja peli jää jumiin. Aloitan vielä kerran edellisestä tallennuspisteestä ja pääsen rajan yli. Ajan muutaman minuutin, kunnes ruutu menee mustaksi, ja hetken päästä totean pelin kaatuneen.

Alan epäillä itseäni ja pyydän kaveriani pelaamaan, jotta voin katsoa itse vierestä. Lukuisten bugien ja ongelmien jälkeen hän pääsee viimein ensimmäiselle rajalle, johon peli jälleen jää jumiin. Toteamme yhteen ääneen Jalopyn olevan susi.

Kasa sitä itseään

Jalopyn konsoliversio on täysin keskeneräinen pelidemo, josta puuttuu sisällön lisäksi laatu. Ihmettelen, miten tämä on voinut mennä Microsoftin laaduntarkkailusta läpi. PC-versio on puheiden mukaan hieman toimivampi, mutta ei sekään kuulemma täysin ongelmaton ole.

Idea road trip -simulaattorista on loistava ja sen ovat myös muut huomanneet. Jäljittelijöitä löytyy esimerkiksi Steamin syövereistä, mutta toistaiseksi ne ovat kaikki enintään Early Access -asteella. Niiden valmistumista odotellessa kannattaa pysyä kaukana Jalopysta.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi