Blizzard Entertainmentin suuren suosion saavuttanut Overwatch on täällä taas. PC:ltä ja muilta konsoleilta tuttu räiskintä on tehnyt debyyttinsä Nintendon Switch-konsolilla, Legendary Edition -lisänimen turvin.

Kuten arvata saattaa, kyseessä ei ole se kaunein ja sulavin versio hittipelistä, mutta Switchin mobiili luonne tekee paketista silti kohtuullisen houkuttavan.

Tapahtui aiemmilla alustoilla

Katsastetaan seuraavan otsikon alla, miten nimike sopii Switchille, mutta ennen sitä kerrataan hieman. Overwatch on MOBA-tyyppinen (Multiplayer Online Battle Arena) verkkoräiskintä, jonka pääasiallisessa viihdemuodossa kaksi kuuden hengen tiimiä ottaa yhteen erilaiset aseet laulaen. Valittavana on 31 hahmoa, jotka kaikki tuntuvat erilaisilta keskenään. Taistelutantereita on puolestaan yli 15 kappaletta.


Tracer pyssyt tanassa

Pelimoodeja on tarjolla useampi vaihtoehto Quick play -matseista kilpailullisempiin kuvioihin, joiden lisäksi Arcade-valikosta voi hypätä mukaan vaihtuvaan valikoimaan eri pelimuotoja. Itse matseissa esimerkiksi saatetaan kulkupeliä maaliinsa, vallataan tai puolustetaan alueita tai pyritään pitämään tiettyä areenan kulmaa oman joukkueen hallussa. Tarjoaapa yksi moodi myös bottiarmeijalta puolustautumista yhteistyössä muiden pelaajien kanssa. Erilaista tekemistä piisaa kiitettävän paljon, minkä lisäksi suuresta kattauksesta pelattavia hahmoja saa mukavaa vaihtelua. Nimikkeeseen voi kuluttaa helposti satojakin tunteja, kun toiminnan makuun pääsee.

Paikallista moninpeliä tahi muuta merkittävää ilman verkkoa pelattavaa viihdettä ei ole tarjolla. Treenata pystyy yksin botteja vastaan, mutta siinäpä se. Verkkomoninpeleihin oikeuttava Nintendo Switch Online -jäsenyys onkin siis tarpeen. Nimikkeen ostajat saavat ainakin tällä hetkellä kolmen kuukauden jäsenyyden kaupanpäällisiksi.


Meitsi on paras, ja Sigma on mainio tankkihahmo

Pelatessa ja eri suoritteita hanskaamalla ansaitaan kokemuspisteitä, joiden myötä pelaajalle annetaan loottibokseja. Tiedättehän, nuo sattumanvaraista sälää sisältävät virtuaalilaatikot, jotka ovat olleet uutisissakin viime aikoina. Lootat sisältävät jos jonkinmoista tavaraa aina uusista pelaajaikoneista hahmojen ulkoasuihin sekä ääniraitoihin. Näitä bokseja on mahdollista ostaa myös oikealla rahalla, mutta mikään ei siihen pakota. Kaikki roippeet ovat kosmeettisia parannuksia, jotka eivät vaikuta hahmojen suorituksiin minkään vertaa. Maksamalla ei siis voiteta yhtään sen herkemmin, mistä peukut.

Varsinaista introvideota suurempaa tarinaa ei ole tarjolla. Verkkomoninpeli on homman nimi, verkkomoninpelillä siis mennään. Juonikuvioita ja hahmojen taustoja on kuitenkin siroteltu muihin lähteisiin, muun muassa kiitettävän hyvin tuotettuihin lyhytfilmeihin. Sankarimme huutelevat taistelun tuoksinassa kommentteja jos minkämoisia, joihin tarkemmat syyt ja viittaukset aukeavat paremmin katsomalla näitä filmejä vaikkapa Youtubesta.

Ja sitten se Switch

Mutta niin, miten Overwatch istuu Nintendon koti- ja käsikonsolihybridille? Lyhyesti sanottuna: kohtuullisesti.

Switch-version ruudunpäivitys on luokkaa alhaisempi isoveljiinsä verrattuna. Ruudunpäivitys on laskettu 30 ruudun kehysnopeuteen, minkä lisäksi tekstuurit ja hahmomallit ovat totuttua karumpia. Näyttääpä nimike paikoitellen jopa suhteellisen rumalta. Jonkinasteista pätkimistä on myös havaittavissa esimerkiksi vaihdettaessa ohjattavaa rymistelijää kesken matsin.


Voittajajoukkueen kehtaa poseerata

Hahmomallien lataaminen ontuu myös välillä matsien alussa sekä ottelun kohokohtia katsottaessa. Joidenkin yhteenottojen alussa hahmomallien lataaminen kestää hetken, mistä ei käytännössä ole mitään sen suurempaa haittaa. Itse kahinoissa samaa vikatilannetta ei ole havaittavissa missään kohdin. Huvittavampi asia oli omaa Play of Game -suoritusta katsottaessa muiden hahmojen puuttuminen ruudulta tyystin. Klipissä ruudulla vilahti ilmoituksia muiden pelaajien kaatamisesta, mutta oma mahtisuoritukseni näytti olevan tyhjien maiden ja mantujen ampuminen. Sillä lailla. Muuten meno ruudulla pysyy kohtuullisen hyvälaatuisena, jotta teos pysyy tarpeeksi toimivanpuolisena kokemuksena.

Tiedä sitten onko tämä kuvitelmaa vai ei, mutta pelaaminen tuntuu hitusen sulavammalta Switchin omalta ruudulta pelattuna. Ehkä epätasaisuuksia ei vain tule huomattua pienemmältä näytöltä? Toisaalta, mikäli aikoo pelata tätä peliä television tai muun suuremman näytön kautta, miksi ei tarttua muiden alustojen kauniimpaan versioon? Mutta teknisistä rajoitteista huolimatta yksi asia on todella selvää: Overwatchia on todella hauska pelata. Etenkin mobiilikokemuksena kyseessä on maistuva kokonaisuus.


Tässä odotellaan vihollisjoukkueen hyökkäystä

Overwatch kun näet on toimiva peli, jolle on annettava peukkua monen eri asian takia. Aivan ensimmäiset kehut pitää antaa todella, todella mainiolle hahmokatraalle. Kaikki pelattavat hahmot ovat maukkaan erilaisia eri temppuineen, aseineen ja ultimate-hyökkäyksineen. Taistelupukareita on kolmessa eri luokassa, joita ovat jykevät support-luokan parantamiseen keskittyvät hahmot, damage-hahmot erilaisine hyökkäyksineen sekä tank-kategorian... tankit. Toimivassa joukkueessa onkin joka kategoriasta kaksi jäsentä.

Joka taistelupukarin hanskaaminen ei ole pieni operaatio, ja jokaisella pelaajalle löytyy aivan varmasti oma suosikkinsa. Ja oli alla sitten nopea Tracer sarjatulipyssyineen ja teleportteineen, jykevä koukulla varustettu Roadhog-tankki tahi parantamiseen keskittyvä Mercy, on meno aina toimivaa ja hauskaa. Iso peukku.


Kaikki hahmot yhteen kuvaan ahdettuna

Legendary Editionin isoin muista alustoista eroava plussa (mobiiliuden lisäksi) on liikkeentunnistus. Nimittäin! Tähtääminen luonnistuu myös itse konsolia taikka sen Joycon-ohjaimia liikuttamalla. Tämä ei ehkä kuulosta suurelta plussalta, mutta normaalin analogitatin käytön lisäksi gyroskoopin käyttö on suorastaan upeata. Pieni lisätähtäys käsiä liikuttamalla toimii yllättävän hyvin.

Tarpeeksi hupaa

Kaiken kaikkiaan Overwatch jää hitusen verran plussan puolelle. Mikäli käytettävissä on jokin muu, mikä tahansa muu alusta, on nimike sitä kautta pelattaessa kauniimpi ja sulavampi kokonaisuus. Edellä mainittuja asioita painotettaessa kannattaa räiskintä kokea muilla koneilla Nintendon laitteen sijasta. Mutta mikäli haluaa kurmottaa muita pelaajia sängystä, pöntöltä tahi bussimatkalta käsin, on Switch-vaihtoehto nyt tarjolla. Eikä vaihtoehto ole hassumpi.

Näytti räiskintä miltä vaan, on se joka tapauksessa perin viihdyttävä kokemus, johon voi upottaa tunteja tuntien perään. Kannattaa kuitenkin panna merkille, että Legendary Editioniin ei ole mahdollista tuoda omaa profiilia muilta alustoilta. Tämä tarkoittaa, että jokainen pelaaja aloittaa nollasta kokemuspisteestä ja ilman hahmoskinejä sekä muita krumeluureja.

Summa summarum: hauskaa, mutta ei kauneinta ikinä.

Kirjaudu kommentoidaksesi