The Elder Scrolls III: Morrowind

Nyt kun olet vapaa...

Mitä roolipelikansalle tulee mieleen The Elder Scrolls -pelisarjasta? Laajat, vapaasti tutkittavissa olevat pelimaailmat ja silmiin pistävä epälineaarisuus ovat aika yleisiä vastauksia. Sarjan kaksi edellistä osaa, Arena ja Daggerfall, ovat molemmat keränneet laajalti tunnustusta ja saaneet haalittua ympärilleen oman uskollisen fanikuntansa. Peleistä vastaava Bethesda Softworks ei ole suinkaan jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan on kehittänyt menestynyttä sarjaa edelleen. Tuloksena on PC:lle ja Xboxille julkaistu Morrowind, joka pitkän odotuksen päätteeksi saatiin myös tänne Eurooppaan viime vuoden lopulla.

Tapahtumat pyörähtävät liikkeelle, kun pelaaja löytää itsensä vankilaivasta matkalla Vvardenfell-nimiselle saarelle – vapauteen. Koska hahmo ei muista mitään elämästään, joutuu pelaaja määrittelemään hänelle heti alkuun rodun ja erilaiset erikoiskyvyt. Tämä onnistuu kätevästi kolmella tavalla: joko vastaamalla monivalintakysymyksiin, valitsemalla mieleisensä hahmon valmiiden hahmojen joukosta tai muokkaamalla kokonaan uuden hahmon – prikulleen sellaisen, jolla haluaa pelata.

Final Fantasyn kaltaisiin tiukasti ennalta määrättyä juonta pitkin eteneviin konsoliroolipeleihin tottuneelle pelaajalle länsimaisempaa roolipelityyliä edustava Morrowind voi aluksi olla aikamoinen kummajainen. Peli nimittäin tarjoaa heti ensihetkistä lähtien koko pelialueen vapaasti tutkittavaksi. Vvardanfell on valtava mielikuvituksellinen saari, jota ympäröi Sea of Ghosts ja The Inner Sea -meret. Saaren keskellä on valtava Red Mountain -tulivuori. Elämää pelialueelta löytyy käytännössä mistä vain, mutta valtaosa asutuksesta on keskittynyt vehreille rannikoille ja saaristoon. Vvardenfelistä löytyy lukuisia kyliä ja kaupunkeja, eri kulttuureita ja rotuja, maageja ja sotilaita. Tähän kun lisätään vielä pelin loistava interaktiivisuus, meillä on käsissä virtuaalimaailma, jonne haluaisi oikeasti itse sukeltaa. Eikä kaikki rajoitu vain ulkona samoamiseen. Jokaiseen taloon on mahdollista päästä sisään ja maanalaisia kaivosluolia ja -sokkeloita löytyy aivan älyttömästi.

...tee mitä tahdot

Morrowind on täysin epälineaarinen pelikokemus. Verkkaisen alun jälkeen Morrowindin maailma alkaa hiljalleen hahmottumaan samalla imaisten yhä vahvemmin mukaansa. Pelistä löytyy pääjuoni, jota voi halutessaan seurailla, mutta aivan yhtä hyvin sen voi heittää romukoppaan ja liittyä johonkin kiltaan tai muuhun organisaatioon. Hyvin tehdystä työstä pelaajan asema järjestössä kasvaa. Toisaalta pelaaja voi myös vain kuljeskella ja ihmetellä saaren elämää, tai vaikkapa auttaa tavallisia ihmisiä heidän jokapäiväisissä askareissaan ja ongelmissaan. Morrowindissa pelaaja itse päättää tekemisistään – ei pelin juoni.

Täydellistä immersiota luonnollisesta maailmasta nakertaa hieman staattinen tekoäly. Jotkin hahmot vain seisoskelevat paikallaan odottaen, että pelaaja ilmaantuisi kuvioihin. Edes kovimmat rankkasateet tai hiekkamyrskyt eivät aja näitä sisukkaita heppuja oman kodin suojaan. Ongelma ei kuitenkaan ole sellainen, että se romuttaisi ”siellä olemisen tunnetta” kovinkaan pahasti. Ja sitä paitsi pelaajan kannalta on ehkä parempi, että esimerkiksi valtavilta ötököiltä vaikuttavat kuljetusvälineet eivät karkaa pelaajan nenän edestä juuri silloin, kun pitäisi päästä nopeasti siirtymään kaupungista toiseen.

Kuten oikeassakin elämässä, rahalla on tärkeä rooli selviytymisen kannalta. Ilman rahaa pelaaja ei voi ostaa mestareilta koulutusta tiettyyn taitoon, taisteluissa tarvittavat varusteet jäävät hankkimatta ja sairauteen ei saa hankittua hoitoa. Rahaa saa helpoiten kauppaamalla jotain sellaista, jonka on löytänyt, kerännyt luonnosta tai vaikkapa varastanut. Myös työstä on odotettavissa palkkaa, mutta varsinkin aluksi monet tehtävät ovat turhan vaarallisia rahasummaan nähden.

Hahmon taidot kehittyvät sitä mukaan, kun pelaaja käyttää niitä. Esimerkiksi juoksemalla paikasta toiseen parannetaan kestävyyttä, hyppimällä akrobaatin kykyjä ja taistelemalla taisteluissa vaadittavia kykyjä. Kuten aiemmin mainitsinkin, pelaaja voi myös ostaa itselleen lisää taitoja menemällä mestarin oppiin. Kyvyt vastaavasti taas heikkenevät, jos niitä ei käytä. Taitojen kannalta erityisen huono vaihtoehto on rikoksesta kiinni jäädessään mennä istumaan tuomiotaan. Onneksi virkavalta antaa kuitenkin mahdollisuuden sovittaa rikokset sopivalla summalla puhdasta rahaa tai sitten tietysti voi myös haastaa virkavallan edustajan taisteluun, josta tosin seuraa varsin nopeasti kuolema ilman täydellistä varustusta ja kunnollisia taitoja. Kaikenkaikkiaan hahmojen kehittyminen on varsin onnistuneesti toteutettua, eikä huipulle ole asiaa ilman kovaa harjoittelua.

Padi välikappaleena pelihahmon ja pelaajan välillä

Mitäs muuta hyvään peliin vielä tarvitaan? Hyvä pelattavuus tietysti. Morrowindin juuret ovat PC:llä ja se kyllä hieman paistaa läpi hahmojen kontrolloinnista sekä inventaarion toiminnasta, vaikka ongelmat eivät mitään merkittäviä olekaan. Hahmo reagoi kontrolleihin nopeasti, analogitatteja hyödynnetään hyvin liikkeen nopeuden säätelyyn, eikä peli sisällä mitään sellaisia toimintoja, joihin olisi vaikea päästä käsiksi esimerkiksi usean napin yhtäaikaisella painamisella. Kontrollimalli on hivenen Halon tapainen, sillä vasemmalla tatilla liikutaan, oikealla tähdätään ja oikealla liipaisimella käytetään esillä olevaa asetta tai taikaa. Muita tärkeistä toiminnoista A on toimintonäppäimenä ovien yms. avaamiselle. Peli käyttää oletuskuvakulmana ensimmäisen persoonan vinkkeliä, mutta se on vaihdettavissa myös kolmanteen persoonaan, jonka allekirjoittanut koki kuitenkin hankalammaksi vaihtoehdoksi.

Pelattavuutta vaivaa kuitenkin hivenen köyhä taistelusysteemi. Hahmolla on käytössään vain yksi hyökkäyspainike, jota rämpyttämällä saadaan aikaa nopeita peräkkäisiä iskuja ja hieman pitempään pohjaan painettuna yksi tehokas isku, jos käytössä on miekka, kirves tai vastaava lyömäase. Iskun tyypin määrää hahmon liikkumasuunta, mutta pelin voi antaa myös itse päättää kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivan hyökkäyksen. Mahdollisen kilven toimintaa ei voi itse säädellä, mikä on sääli ja vähentää taisteluihin syvyyttä tuovaa monimutkaisuutta sekä taktikointimahdollisuuksia. Taistelusysteemin yksi häiritsevimmistä ominaisuuksista on kuitenkin se, että hahmo lyö tai ampuu ohi todella usein alhaisemmilla taitotasoilla, vaikka kohde olisi sopivalla etäisyydellä ja keskellä tähtäintä. Ominaisuus lisää lyömäaseilla hätäpäistä rämpytystä, koska tehokkaatkin iskut voivat viuhahtaa sivusuun ja ne syövät hahmon voimia huomattavasti nopeita iskuja enemmän.

Hyvää vaihtelua taisteluihin tuovat onneksi erilaiset taiat, joita voi myös itse kehitellä. Esimerkiksi liian voimakkaan vastustajan uhatessa näkymättömyystaian avulla pelaaja pääsee helposti suojaan ja voi vaikkapa yrittää yllättää tämän. Tietysti taikavoimia voi käyttää myös pääasiallisena aseenaan, mutta se vaatii kyllä taikojen perinpohjaista hallitsemista. Miekan kanssa on useimmilla roduilla helpompi aloittaa.

Inventaarion, kartan ja muut tärkeät ominaisuudet sisältäviin valikoihin päästään käsiksi B:llä ja Back-napilla, ja haluttu välilehti valitaan liipaisimilla. PC:llä esimerkiksi varusteiden vaihto inventaariossa toimii kätevämmin hiiren ansiosta, mutta vaikkei aivan siihen Xbox-versiossa ylletäkään, toimii homma ihan riittävän nopeasti myös padilla. Enemmän ongelmia voi aiheuttaa valikoiden lievä sekavuus, jonka takia varsinkin ensikertalaiselta menee hetki ennen kuin niissä pystyy sujuvasti poukkoilemaan.

Laiska käännös

Teknisesti Morrowind jättää todella kaksijakoisen kuvan itsestään, koska lähes kaikki PC-version ongelmat ovat periytyneet myös Xbox-versioon. Vielä kun Xbox-käännöksen PAL-versio julkaistiin vasta noin puoli vuotta NTSC-version jälkeen ilman merkittäviä korjauksia, alkaa vähän mietityttää, mitäköhän Bethesdalla oikein tehtiin tuona aikana. Ensinnäkin joka kerta pelaamisen aloittava pelaaja joutuu sietämään minuutteja kestävän latauksen, kun peli surruttelee pelimaailman Xboxin kovalevylle. Lataustaukoja löytyy myös kesken pelin ulkotiloista sisätiloihin ja toisinpäin siirryttäessä, mutta ne ovat onneksi lyhyitä. Toinen ongelma on pelin viimeistelemättömyys. Ahtaissa paikoissa pelaaja tuppaa jäämään jumiin pahimmillaan niin, että irti ei pääse vaikka kuinka rimpuilisi. Karua kieltään kertovat myös pelin kaatumiset, jotka on kuitenkin melko hyvin vältettävissä kunhan ottaa automaattiset tallennukset pois, tallentaa noin 1-2 tunnin välein ja jokaisen tallennuksen jälkeen lopettaa pelin, jonka jälkeen lataa äskeisen tallennuksen jatkaen siitä sitten pelaamista.

Graafisesti peli ei ole mitenkään häikäisevä, kiitos suttuisten tekstuureiden ja ainaisen sumun verhoaman lyhyehkön piirtoetäisyyden, mutta polygoneja pelimaailmaan on uhrattu ihan mukavasti eivätkä maisemat näytä kirveellä veistetyiltä. Myös pelin valaistus on mukavan näköistä, vesi todella realistista ja hahmosuunnittelu kohtalaisen onnistunutta – tosin hahmojen nykivä animointi ei ansaitse samaa kiitosta. Pelimaailman suunnitteluun on käytetty selvästi aikaa ja varsinkin kaupungit ovat arkkitehtuuriltaan uskottavia. Grafiikassa on kuitenkin yksi pointti, joka vie pohjan siihen sisältyviltä hyviltä ominaisuuksilta: ruudunpäivitys. Peli nimittäin pyörii äärettömän epätasaisella ruudunpäivityksellä. Välillä grafiikka on todella sulavaa, kun taas vastaavasti välillä se kakoo kuin viimeistä päivää. Pahimmat notkahdukset tulevat suurimmissa kaupungeissa, joissa ihmisiä liikkuu paljon ulkona ja rakennuksia on tiiviisti, mutta ei ole mitenkään harvinaista, että peli alkaa tahmaamaan yllättäen hiljaisessa korvessakin.

Äänimaailma on peleissä aina tärkeässä osassa tunnelman luojana. Morrowindissa mahtipontiset musiikit ovat kaunista kuultavaa, mutta jostain kumman syystä Bethesda ei ole laittanut peliinsä eri kappaleita kovinkaan montaa. Vaikkei useasti toistuvat samat kappaleet suoranaisesti ala jurppia, voisi vaihtelu silti virkistää. Omia soittolistoja ei myöskään tueta, joten sieltä ei ole apua saatavilla. Muu äänimaailma jää hieman musiikkien varjoon. Ääninäyttely on itseääntoistavaa, melko vähäistä ja vieläpä jotenkin heikkolaatuista. Samainen laadullinen köyhyys vaivaa myös muita ääniä, eikä Dolby Digital -järjestelmien mahdollistamista ”kristallinkirkkaista” äänistä voi edes puhua.

Roolipelien roolipeli

Ongelmistaan huolimatta The Elder Scrolls III: Morrowind kuuluu Xbox-pelien parhaimmistoon ja on suvereeni ykkönen konsolin roolipelitarjonnassa. Peli tuo konsoleille jotain sellaista, josta on ennen vain voitu haaveilla: uskomattoman laajan ja täysin interaktiivisen virtuaalimaailman ilman sen suurempia rajoitteita. Jos pelaaja haluaa mennä sukeltamaan helmiä, se onnistuu. Jos taas huvittaisi lähteä tutkimaan Red Mountainin saloja, sekin onnistuu. Vai olisiko sittenkin mukava lukea Morrowindin historiasta kertovaa kirjaa, huoltaa varusteita tai kehitellä uusia taikoja? Ei ongelmaa. Kenet vaan voi surmata milloin vain, ottaa häneltä varusteet ja vaikkapa vallata hänen kotinsakin itselleen. Kaikki on pelaajan päätettävissä.

Jos pelin teknisten puuteiden läpi vaan mitenkään voi nähdä, on Xboxin omistaville roolipelien ystäville tarjolla mannaa. Vaikkei pelissä olekaan moninpeliä, yksinpelissä voi helposti vierähtää yhdelläkin hahmolla peräti satoja tunteja. Sen jälkeen voi yrittää toisella hahmolla, joka taas tuo oman vaikutuksensa pelin etenemiseen. Suosittelen Morrowindia lämpimästi kaikille, ketkä vähänkään tämän tyylisistä peleistä pitävät. Viimeistellymmällä teknisellä toteutuksella tämä peli olisi saanut varmasti numeroa paremman arvosanan.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi