Tämä juttu on osa artikkelisarjaa, jossa KonsoliFINin ylläpito esittelee – kukin omalla tavallaan – henkilökohtaista listaansa Top 50 -peleistä.

Vitsi vitsinä, sillä painotus on luonnollisesti niissä peleissä, jotka ovat tehneet itseeni suurimman vaikutuksen. Huomattavaa on, että käytössäni on ollut vain PC ja pari pleikkaria, joten yhtäkään Nintendo-peliä ei ole mahtunut henkilökohtaiselle listalleni. Olen pyrkinyt ryhmittelemään julkaisuja muutamiin ryhmiin, mutta aloitetaan tärkeimmistä!

Deus Ex

Pelejä muokkaavat klassikot

Jotkin pelit ovat yksinkertaisesti toisia tärkeämpiä. Tähän olen kerännyt läpimurtoklassikoita, jotka ovat tärkeitä myös itselleni.

Deus Ex on edelleen paras peli kautta aikain. Julkaisu osui kriittiseen taitteeseen, jossa ammuskelupeleille luotiin uutta sielua. Deus Ex laajensi tajuntaa ja pelisuunnittelun mahdollisuuksia roolipelien suuntaan.

Niin ikään Half-Life ja Counter-Strike ovat kriittisiä pelejä, joita ilman ammuskelupelien skene näyttäisi aivan erilaiselta.

Tietysti ennen kuin edellisiin peleihin ehdittiin, tuli koko ammuskelupelien genre luoda. Id Softwaren Doom ja Quake olivat ne avainpelit, joilla moninpeliräiskinnät synnytettiin. Myös Duke Nukem 3D oli toisella tavalla räväkämpi räiskintäläpimurto. Hail to the king, baby!

Pari vuotta myöhemmin verkkopelien kapasiteetti parani, ja massiivisia sotanäyttämöitä kyettiin piirtämään pelaajien silmien eteen. Battlefield 1942 oli eräs ensimmäisiä wow-efektin synnyttäviä taisteluita.

Hieman kotiinpäin vetäen listalle kuuluu myös Max Payne, joka sysäsi Remedyn upealle polulle kohti Alan Wake II:ta.

Modernien ammuskeluklassikoiden puolelta Apex Legends on mielestäni edelleen paras kuninkaallistaisto, jossa kaikki vain kerta kaikkiaan toimii!

Civilization II ei voi jäädä mainitsematta. Luultavasti jo ykkösosa kuuluisi tälle listalle, mutta itse satuin hyppäämään Civien oravanpyörään vasta kakkososassa. Sen musiikit soivat edelleen soittolistallani.

Luultavasti radikaalein mieleeni tuleva läpimurto on The Sims, joka mullisti kokonaan sen, millaisia pelejä on edes mahdollista tehdä.

Kolmikko StarCraft, Age of Empires ja Red Alert loivat 90-luvun lopulla väkevän perustan reaaliaikaisille strategiapeleille.

Uusimpana teoksena listalla on Disco Elysium, joka on periaatteessa vain yksi seikkailupeli pitkässä jatkumossa, mutta siitä huolimatta luultavasti paras sellainen tähän asti.

Klassikot katsauksessa: The Elder Scrolls 3: Morrowind (GOTY)

Ysärin lapsille

Kaikki tässä luetellut pelit eivät ole tarkalleen ottaen 90-luvulla julkaistuja, mutta ne ovat silti olleet tavalla tai toisella aikakautensa suurempia tai pienempiä helmiä.

Kaupunginrakennuspeli Simcity 2000 oli paras genressään, ainakin silloin muinoin.

Baldur's Gate II ei esittelyä kaipaa. Miekkarannikko kaipaa pelastajaansa.

Morrowind on edelleen paras Elder Scrolls – vaikka en ikinä edes pelannut sitä läpi jäätyäni grindaamaan sivupolkuja! Morrowind näytti, miten avoimia tietokoneroolipelien maailmoista on mahdollista tehdä. Myöskään Skyrim ei ole yhtään hullumpi sarjan osa – ja sen olen jopa grindannut intohimolla sataprosenttisesti läpi.

Might & Magic on nykyään hitusen unohduksiin jäänyt sarja, mutta aikanaan se oli todella kova maailma. Monille paremmin mieleen jäänyt sarjan peli oli Heroes III, mutta myös perinteisempi ropellus Might & Magic VII oli itselleni vaikuttava teknisistä puutteista huolimatta.

Jagged Alliance 2 rokkaa. Palkkasoturisarja sai vasta viime vuonna arvoistaan jatkoa.

Ei ykköspleikkaria ilman Crash Bandicootia. Tajusin vasta vanhempana, kuinka vaikea peli oikeasti oli.

Tekken 2 ei ole millään objektiivisella kriteerillä sarjan paras osa, mutta se oli ainoa, jonka omistin – osaan useiden hahmojen kombot edelleen. Vieläköhän Yoshimitsun kombot toimisivat hypätessä sokkona kuusi osaa eteenpäin?

System Shock 2 ja Vampire: The Masquerade – Bloodlines kehittelivät omilla tavoillaan ammuskeluroolipelejä, kukin omaan suuntaansa.

Skeittauspeli Tony Hawk's Pro Skater 2 on ehkä grindatuin pelini – suoritin kaiken, vaikka saavutuksia ei vielä varhaisina pleikkariaikoina tunnetukaan. Pelin Metacritic-pisteiden keskiarvo on käsittämättömät 98.

Wipeout teki teknosta coolia ja auttoi omalta osaltaan suomalaisia festareita pudottamaan rock-loppuosan nimistään pari vuosikymmentä myöhemmin. CoLD SToRAGEn tykittelymusiikit ovat edelleen olennainen osa juoksukilpailusoundtrackiani.

Far Cry 3

Genrensä parhaat

Jotkin pelit yksinkertaisesti nousevat esiin tiettyjen genrejen kohdalla. Tässä omat nostoni relevanteimmista tuotoksista.

Tuntimäärältään kenties eniten pelaamani peli on Alpha Centauri. Todella upea Civilizationin jatke vaikutti minuun syvästi, vaikuttaen jopa uravalintoihini. Tämä on niitä harvoja teoksia, joista olen ahminut myös oheisfanfiktiota, kuten kirjoja. Suosittelen myös Baraka-elokuvaa, josta monet välianimaatiot on napsittu, sekä Paean to SMAC -blogia, joka analysoi pelistä kaiken.

Aligenressään paras räime on Far Cry 3. Todella vaikuttava alueenvaltausräiskintä on edelleen toimiva kokonaisuus, joka nosti Far Cry -sarjan nykyiseen kukoistukseensa, vaikka jotain uutta sopisikin jo odottaa.

Strategiapelien syvässä päädyssä Shadow Empire on todella raskaan intensiivinen ja upea scifisotasimulaattori. Olen oppinut kaiken olennaisen sodankäynnin logistiikasta pelaamalla tätä julkaisua.

Hotseatin hauskimmat hetket on synnyttänyt Worms Armageddon, joka omissa kirjoissani kuuluu Worms-pelisarjan kärkeen.

XCOM 2 on monipuolisin vuoropohjainen taktiikkapeli, joka jatkaa ilahduttamistaan vuodesta toiseen.

Resurssinhallintapelien tämän hetken paras ilmentymä on Anno 1800, joka yhdistelee miellyttävällä tavalla kaupunginrakentelua logistiikkaketjujen pystyttämiseen ja kevyeen laivastosotimiseen.

Life is Strange jatkuu ensi viikolla

Modernimmat klassikot

Eräs parhaita tarinavetoisia pelejä on ehdottomasti Life is Strange. Maagisen realismin täyteinen kertomus oli kerta kaikkiaan upea kokemus, ääniraitaa myöten. Toinen framille nostettava moderni seikkailupeli on The Walking Dead, jonka itkua tihruttava tarina on sekin ensiluokkainen.

Toinen ääniraidalla ja tunnelmalla revittelevä teos on Death Stranding. Islantilaisen Low Roarin täyteinen ääniraita on vertaansa vailla, eikä pelissäkään ole paljoa vikaa.

Suurstrategiapelien kiehtovinta antia on Europa Universalis IV. Uudelta ajalta teollisen vallankumouksen kynnykselle sijoittuva megapeli nielee tunteja sen pariin uskaltautuvalta. Tätäkään en ole lähes sadasta pelitunnista huolimatta ikinä läpäissyt, vaikka Ranskan armeijani onkin valloittanut lääniä.

Parhaita tietokoneroolipelejä ovat epäilemättä Mass Effect -trilogia ja Witcher 3. Nämä eivät esittelyä kaipaa...

...kuten ei myöskään GTA V, joka on pakollista pelattavaa jokaiselle peleistä kiinnostuneelle.

Immortality panomies

Indieyllättäjät

Oudoimpia ja taiteellisimpia pelikokemuksiani löytyy Kentucky Route Zerosta. Outo seikkailupeli ei ole välttämättä kaikille, mutta mukaan heittäytyjät pääsevät kokemaan tarinan, joka on kuin Gabriel García Márquezin kynästä.

Rakentelupelien kruunaamaton kuningas Factorio vie tehtaansuunnittelun äärimmäisyyksiin. Matt Damon jää kakkoseksi tälle planeetalle haaksirikkoutuneelle insinöörille, joka pystyttää megatehtaan rakentaakseen paluualuksen.

Oikeallekävelysimulaattorien isä Limbo tarjoaa yksinkertaisen, mustavalkoisen, kaksiulotteisen ja puheettoman tasoloikkailun, jonka kertomus herättää uteliaisuuden ja runsaasti kysymyksiä.

Kaikki energia suojakentille! Avaruustaisteluseikkailu FTL: Faster Than Light on kenties paras roguelike, joka auttoi muovaamaan koko genren syntymää.

Listan tuoreempia ilmentymiä on maaginen elokuvakertomus Immortality, joka keräsi poikkeuksellisen paljon suitsutusta myös pelialan ulkopuolisilta taidekriitikoilta.

Pelit, jotka sinunkin pitäisi muistaa

Pandemic II saattaa kuulostaa hitusen vieraalta, sillä kyseessä on kevyt selainpeli, jossa pelaaja pyrkii tappamaan ihmiskunnan taudilla. Nykyisin se muistetaan yhä korona-aikana olennaisesta President Madagascar -meemistä, sillä useimmilla kierroksilla vain kyseinen saari ehtii vetää ainoan satamansa kiinni ja pelastaa ihmiskunnan.

3D Pinball for Windowsin luultavasti muistatkin. Windowsin mukana tullut flipperipeli kelpasi paremman puutteessa viikkokausiksi tylsistyneelle teinille. Vasta myöhemmin olen oppinut, että kyseessä oli vain yksi kenttä laajemmasta Full Tilt! Pinball -pelistä.

Viimeisenä SkiFree on hitusen vanhempi Windows-peli. Mörkö aiheuttaa minulle edelleen painajaisia. Opin vasta aikuisena, että f-painike kiihdyttää pelaajan vauhtia, jolloin pakeneminen on mahdollista.

Loppuun vielä paras tunnusmusiikki kautta pelihistorian: