The Elder Scrolls Travels: Shadowkey

Elder Scrolls –sarjaan kuuluva
ensimmäisestä persoonasta kuvattu roolipeli Morrowind oli sen verran
suosittu PC:llä ja Xboxilla, ettei ole ihme että saaga levittäytyy myös
muille laitteille. Varsinainen yllätys onkin se, että laitteeksi on
tällä kertaa valittu N-Gage. Ottaen huomioon miten Morrowind kärsi ruudunpäivitysongelmista jo Xboxilla, tuntuu N-Gage-version toteuttaminen hulluudelta. Osa Shadowkeytä vaivaavista ongelmista ovatkin odotettuja, mutta onneksi ne eivät tee tekeleestä pelikelvotonta.



Pelin aloittaessa pelaaja saa luettavakseen sen verran runollisen
kuvauksen tapahtumien lähtökohdista, ettei tarinaa juuri pysty
järkevästi kuvailemaan. Kuten aikaisemmissakin Elder Scrollseissa, ei
tälle ole juuri tarvettakaan, sillä Shadowkey antaa pelaajalle
kiitettävästi vapautta kulkea maita ja mantuja haluamallaan tavalla.
Ainoa mitä tarvitsee tietää on se, että jokin mystinen ”varjoissa
vaaniva vihollinen” uhkaa kotikylää, joten pikaisesti hahmoluokkaa ja
rotua valitsemaan. Nämä ovat Morrowind veteraaneille tuttuja. Luokkia
ovat esimerkiksi salamurhaaja, barbaari, ritari ja taistelumaagi.
Rotuina ovat valittavina mm. liskomainen argoonialainen, kissaolento
khajiit tai muutama erilainen haltia.





Roolit jäätyvät ruutuun



Peliin päästessään voi pelaajaa odottaa kova shokki riippuen siitä,
millaiseksi teknologian ihmeeksi käsikokoista Elder Scrollsiaan
kuvitteli. N-Gagella on nimittäin turha odottaa pääsevänsä ihailemaan
huikeita maisemia Morrowindin tyyliin. Peli toki näyttää siedettävältä
varsin tarkkoine tekstuureineen ja 3D-malleineen. Morrowindistä
poiketen ympäristö ei ole tuttua saaristoa, vaan tapahtuu
vuoristoisessa sisämaastossa. Tutkittavaa riittää kiitettävästi, joskin
pelin maailma ei mahdu ymmärrettävästi kerralla N-Gagen muistiin, vaan
se on jaettu viiteen alueeseen. Alueelta toiselle siirryttäessä seuraa
pitkähkö lataus, kuten myös luolastoihin mennessä. Laajat ympäristöt
ovat valitettavasti liian raskas taakka N-Gagen tekniikalle
kannettavaksi, joten tätä kompensoidaan karmean lyhyellä
piirtoetäisyydellä. Ongelma tämä on lähinnä siksi, että Elder Scrollsin
vetovoima perustuu paikkojen tutkimiseen. Nyt se on varsinkin maastossa
vaikeaa, koska pelaaja näkee hädin tuskin kättään pidemmälle.
Luolastoissa ongelma ei ole vakava, mutta toisaalta rajoittunut
piirtoetäisyys tekee onkaloista masentavan synkkiä. Välillä se toimii
edukseen, mutta pidempään pelatessa tulee ikävä avaraa valoisuutta.



Hahmon ohjaaminen olisi kaivannut myös parannusta. Liikkuminen eteen ja
taakse tapahtuu sopivan sutjakkaasti, mutta hahmon kääntäminen tuntuu
omituisen jäykältä. 180 asteen käännös vie tuskastuttavasti jopa
muutaman sekunnin, vaikka sen pitäisi hoitua silmänräpäyksessä.
Samainen jäykkyys vaivaa myös nappeja. Esimerkiksi hyökkäysnappia (5)
saa joskus painaa pitkän tovin ennen kuin mitään tapahtuu.



Moni voi jättää leikin sikseen teknisten ongelmien vuoksi, mutta niiden
alta löytyy itse asiassa varsin addiktiivinen peli. Monenlaisten
luolastojen tutkiminen ja ökiäisten tappaminen muuttuu hauskaksi, kun
on löytänyt ensimmäiset vähänkin paremmat aseensa matkan varrelta. Oman
viehätyksensä luo hahmonkehitys kokemuspisteitä keräämällä, joita
tarpeeksi kokoon kahmittuaan hahmo nousee seuraavalle tasolle. Tämän
myötä pelaaja voi kehittää jotain ominaisuuksistaan, kuten
voimakkuutta, kestävyyttä tai älykkyyttä. Jos peliä sattuu pelaamaan
pankin jonossa, voi vuoro lipsahtaa pelin lumoissa helposti ohi.





Kaksi kirvestä on parempi kuin yksi



Äänimaailmaa dominoi suurimmaksi osaksi Morrowindistä tutut musiikit,
jotka vievät hyvin Elder Scrollsin maailmaan mukaan. Muuten Shadowkey
on ikävän hiljainen lukuun ottamatta satunnaista miekan huitaisua tai
loitsun humahdusta. Dialogikin hoituu tekstinä perinteiseen Elder
Scrolls –tyyliin.



The Elder Scrolls Travels: Shadowkey ei ole mikään teknologian
huippusaavutus N-Gagella, mutta voidaan myös kysyä olisiko se
voinutkaan olla. Tästä huolimatta peli jaksaa vetää puoleensa ainakin
sarjan faneja. Onpa mukana myös yksi N-Gagelle ominainen uudistuskin:
peliä voi kaksi pelaajaa pelata yhteistyönä bluetoothin välityksellä.
Perinteisestihän Elder Scrollsia on väännetty ypö yksin. Muuten peliä
voi tietyin varauksin suositella niille, jotka tahtovat kantaa Elder
Scrollsin eeppistä maailmaa taskun pohjallaan.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Nokialle.