Far Cry Instincts

Räiskintää vaistojen varassa



Vuosi sitten PC:lle julkaistu Far Cry
vei FPS-räiskinnät uudelle tasolle graafisen ulkoasunsa avulla.
Ensimmäistä kertaa koskaan onnistuttiin toteuttamaan viidakkoon
keskittynyt toimintapeli, jossa kentät olivat täynnä todellisen
kaltaista tiheää kasvustoa kuten puita, puskia ja köynnöksiä. Puitteet
olivat muutenkin kunnossa, joten PC:n Far Cry oli niin arvostelu- kuin
myyntihitti. Nyt peli on käännetty Xboxille, mutta kyseessä ei ole
suora siirto laitteelta toiselle, sillä alkuperäisestä tarinasta on
otettu lähinnä perusteet ja mukaan on ympätty "predator" -kykyjä.



Päähenkilö on sama kuin ennenkin eli eläkkeelle siirtynyt
erikoisjoukkujen sotilas nimeltä Jack Carver, joka pelin alussa on
kuljettanut veneellään salaperäisen naistoimittajan tekemään juttua
paratiisisaarelle. Juoni potkaistaan liikkeelle, kun Jack antaa
vastahakoisesti toimittajan käyttää vesiskootteriaan päästäkseen
näppärämmin ottamaan kuvia saaresta. Kaikki ei tietenkään ole miltä
näyttää, sillä toimittajan ollessa muualla hyökkäävät raskaasti
aseistetut sotilaat Carverin kimppuun. Vene tuhoutuu rytäkässä ja ainoa
vaihtoehto on paeta trooppisen saaren uumeniin. Jackin
selviytymiskamppailu alkaa.



Ensimmäinen huomionarvoinen seikka pelissä on sen silmää miellyttävät
ympäristöt. Saari todellakin näyttää ja tuntuu paratiisilta lukuun
ottamatta sitä seikkaa, että pelaaja yritetään tappaa tavalla tai
toisella lähes jatkuvasti. Aivan kuten PC-versiossa, viidakot tuntuvat
edelleen viidakoilta tiheine kasvustoineen ja mikä parasta, pelin
ruudunpäivitys säilyy silti tasaisena. Xboxia varten on jopa lisätty
eräs ominaisuus, joka hyödyntää pelin viidakkoista ympäristöä. Pelaaja
voi nimittäin virittää puihin ansoja ja yrittää saada vihollisia
kävelemään niihin. Ansojen lisäksi pelaajalla on mahdollisuus asettaa
myös maamiinoja. Alun jälkeen kyseisiä ominaisuuksia ei juuri tule
hyödynnettyä, mutta onpahan mukavana lisänä.





Uhka iskee tyhjästä



Jos ympäristö näyttää vehreältä ja kauniilta, ei hahmojen toteutukselle
voi antaa yhtä hyvää arvosanaa. Hahmot ovat persoonattomia ulkoiselta
olemukseltaan ja suorastaan rumia. Asiaa ei auta huono hahmoanimointi,
sillä liikkuminen näyttää paikoitellen jopa luonnottomalta. Hahmojen
toteutuksen voisi antaa anteeksi, jos vihollisten tekoäly olisi
kunnossa, mutta näin ei valitettavasti ole. Far Cry Instinctsissä
saadaan todistaa vaihteeksi typerintä tekoälyä, mitä Xboxin
ammuskelupeleissä on vähään aikaan nähty. Ongelma saa välillä
naurettavia piirteitä: pelaaja voi joskus ampua viholliseen suoran
osuman, jolloin vihollinen saattaa vain todeta, että kyseessä oli tuuli
tai muu luonnonilmiö ja jatkaa oleskeluaan muina miehinä. Sitten kun
taistelutahto saa vihdoinkin ylivallan, ei asia hoidu kovinkaan
ammattimaisesti. Palkkasotilaat lähinnä juoksevat suoraan pelaajan
näkökenttään, jolloin heidät voidaan tiputtaa yksitellen. Läsnäolon
tunnetta haittaa myös se, että viholliset tuntuvat ilmestyvän
tyhjästä, kun pelaaja ottaa suoran toiminnan avukseen.



Vaikka Xboxille on PC-versioon verrattuna lisätty joitakin
mielenkiintoisia ominaisuuksia, ei se peitä sitä toiseikkaa, että niitä
olennaisimpia on valitettavasti jouduttu vesittämään. Siinä missä PC:n
kentät olivat kohtalaisen avonaisia antaen mahdollisuuksia erilaisille
reiteille ja tavoille läpäistä kenttä, ovat Far Cry Instinctsin
yksinpelikartat putkimaisia. Vaihtoehtoisia lähestymistapoja ei ole,
vaan pelaaja on pakotettu etenemään ennalta määritettyä reittiä pitkin.
Lisäksi kenttäsuunnittelussa on toteutettu Halon asettamaa
junnaavaa esimerkkiä, sillä tyypillinen kenttä etenee tympeän
itseääntoistavasti. Aluksi mennään esimerkiksi jalan ja kohdataan pari
vihollisen leiriä, joista tietenkin tapetaan kaikki. Leiristä otetaan
auto tai muu ajoneuvo, jolla huristetaan hurjaa vauhtia jonkin aikaa.
Autolla eteneminen estetään jonkinlaisella mielikuvituksettomalla
tiesululla, jolloin edetään taas jalan ja puhdistetaan pari leiriä
vihulaisista. Putkimaista, itseääntoistavaa – tylsää.



Vajaavaisuuksistaan huolimatta yksinpelissä on hetkensä. Ensimmäiset
kentät menevät mukavan survivalistisissa tunnelmissa Jackin yrittäessä
saada selkoa tilanteestaan. Erilaisia aseita löytyy matkan varrelta
mukavat valikoimat, mutta suoraviivaista toimintaa tasapainotetaan
ajoittaisella hiiviskelyllä. Alun jälkeen tarina saa uuden
ulottuvuuden, kun Jackiin ruiskutetaan outoa seerumia, joka antaa
hänelle yli-inhimillisiä kykyjä. Aluksi kyvyt rajoittuvat vain hurjan
voimakkaaseen aseettomaan iskuun, joka lennättää vastustajan suorastaan
koomisen liioitellulla räsynukke-efektillä. Pian Jack pystyy muun
muassa näkemään pimeässä ja liikkumaan yliluonnollisen nopeasti.
Metsästetystä tulee metsästäjä. Kun mukaan heitetään vielä jättimäisiä
mutanttiöllimölliäisiä, niin mikäs sen mukavampaa.





Toteuta unelmasi – osta oma saari ja rakenna sinne mökki



Äänitoteutus edesauttaa positiivisesti Far Cry Instinctsin tunnelmaa.
Aseet laulavat vakuuttavasti ja paratiisin tropiikkia on siunattu
asiaan kuuluvalla ambienssilla, kuten lintujen laululla ja muilla
sirityksillä. Ääninäyttelyä sietää, kunhan osaa suhtautua asiaan
toimintaelokuvien camp-hengessä. Myös musiikkia soitetaan yksinpelin
taustalla silloin tällöin, mutta onneksi tunnelmaa pyritään
ylläpitämään suurimmaksi osaksi puhtaasti äänimaiseman keinoin.



Yksinpelin läpäisee nopeasti, mutta laadukas Live-peli tuo lisää
vastinetta rahalle. Mukana ovat kaikki normaalit pelimuodot, kuten
deathmatch, joukkue-deathmatch ja lipunryöstö. Mielenkiintoisin tosin
on ehkä predator-pelimuoto, jossa yhdellä pelaajalla on kaikki
yksinpelistä tutut erikoiskyvyt, kuten yli-inhimillinen nopeus ja
pikainen itsensä parannus. Kyseinen pelaaja on predator ja muut
pelaajat yrittävät päästä predatorin hallitseman alueen halki
kytkimelle, joka käynnistää predator-ansan tappaen tämän. Asia ei
kuitenkaan käy käden käänteessä, sillä yliluonnollisen vahva predator
voi napsia metsästäjiään muuttaen pelin mukavan tappavaksi
hippaleikiksi. Pelin mukana tulee monia hyviä moninpelikarttoja, mutta
kaikkein hienoin ominaisuus on luultavasti karttaeditori, joka on
yksinkertainen käyttää, mutta samalla tarpeeksi monipuolinen, että kuka
tahansa voi luoda toimivan moninpelikartan. Editorin ansiosta eivät
kartat lopu koskaan kesken moninpelimätöissä, vaan Live on aina täynnä
tuoreita taistelukenttiä.



Far Cry Instincts on keskinkertaista ammuskelua niille, jotka sellaista
edelleen kaipaavat. Verrattain kauniiden ympäristöjen ja karttaeditorin
lisäksi se ei juuri tarjoa uutta Xboxin FPS-markkinoilla. Yksinpelin
tarina jaksaa pitää otteessaan loppuun asti ja Live-moninpeli toimii
hyvin, mutta muuten tällä hetkellä ei Far Cry Instinctsin
kaltaista peliä juuri kaivata. Esimerkiksi Halo 2 tarjoaa
pelimekaaniikaltaan käytännössä jo kaiken saman. Xboxin kannalta Far
Cry Instincts vain syventää sen surkuhupaisaa mainetta FPS-konsolina,
mikä ei ole kovin mairittelevaa laitteen elinkaaren kääntyessä
ehtoopuolelle.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi