Ghost Recon Advanced Warfighter 2

Huonon kirjailijan hyvät pelit

Tusinakirjailija Tom Clancyn nimellä on julkaistu lukuisia mainioita toimintapelejä. Splinter Cell -sarja on jo luku sinänsä, mutta myös Ghost Recon -pelit ovat olleet kohtalaisen laadukkaita. Ghost Recon Advanced Warfighter oli ensimmäinen Xbox 360:n pakko-ostospeli, joten jatko-osa oli odotettavissa. Pika-aikataululla kehitetty GRAW 2 ei muuta alkuperäisen pelin konseptia, vaikka kehitystiimi lupasikin parantaa kaikkia osa-alueita.

Uuden pelin tarina jatkaa siitä mihin edeltäjä päättyi. Pelaaja ohjaa yhä komentaja Scott Mitchelliä. Kuvitteellisessa lähitulevaisuudessa meksikolaiset jatkavat sisällisotaansa, joten hyvien amerikkalaisten on aika tehdä väliintulo. Kaiken kukkuraksi kapinalliset uhkaavat ampua ydinaseilla Yhdysvaltoihin. Erikoisjoukkojen tehtävänä on pistää niskoittelevat roistot järjestykseen. Tarina ei tietenkään kosketa meitä suomalaisia yhtä paljon kuin isänmaallisia amerikkalaisia, mutta onneksi mukana on enemmän toimintaa kuin jutustelua.

GRAW 2 on pelimekaniikaltaan kuin ilmetty edeltäjänsä. Toimintaa painotetaan strategian sijaan. Tämä tulee pettymyksenä monille Ghost Recon -veteraaneille. Adrenaliinitykitystä ei edes kestä kovin pitkään, sillä yksinpelikampanja on nopeasti läpäisty. Onneksi moninpeliä on parannettu. Sen grafiikka on nyt yksinpelin tasolla, uudet kartat ovat onnistuneita ja co-op-moodi sisältää myös vain yhteistyönä pelattavaksi tarkoitetun kuuden tehtävän kampanjan. Livepelaaminen oli myös alkuperäisen GRAWin suola ja sama pätee jatko-osaan.

Tyhjiä lupauksia

Ensimmäisessä pelissä loistanutta grafiikkaa ei ole paranneltu lupauksista huolimatta. Toki mukana on joitain erikoisherkkuja, kuten näyttävä ilmahyökkäys, mutta muuten ulkoasu on vanhastaan tuttu. Tämä ei kuitenkaan ole huono asia, sillä vaikka välissä on tullut Gears of Warin kaltaisia ilmestyksiä, GRAW 2 näyttää silti hämmästyttävän komealta. Pelialueet ovat todella laajoja. Näkymättömiä seiniä tulee vastaan siellä täällä, mutta illuusio säilyy useimmissa kohdissa. Vihollisten määrää on lisätty jonkin verran pelimoottorin esittelemiseksi.

Mitäänsanomattomasta musiikista tulee puolestaan mieleen keskinkertainen tv-sarja. Ampuminen ja muut efektit kuulostavat tarpeeksi realistisilta, mutta esimiesten jatkuva huutaminen tuo yksinpeliin oman koomisen lisänsä. Radioyhteydessä ovat niin äänialaansa kokeileva kenraali kuin itse Yhdysvaltain presidenttikin. Ammattisotilailla on harvoin rauhallisia hetkiä, sillä jos meksikolaiset eivät ammuskele rynnäkkökivääreillä, omat varoittelevat epäonnistumisen katastrofaalisista seurauksista. Pelaaja eteneekin jatkuvasti veitsenterällä. Tämä karsii strategisempaa puolta entisestään.

Onneksi kaikki tehtävät eivät ole samanlaisia. Kuten edeltäjäkin GRAW 2 sekoittaa jalkaväki- ja ajoneuvo-osuuksia. Ratkaisu on onnistunut, sillä se tuo vaihtelua rambotyyliseen etenemiseen. Helikopterin kyydistä tarkasteltu meksikolainen kaupunki on komeaa katseltavaa ja jeepin penkillä istuessa kamera pomppii asiankuuluvasti. Vaihtoehtoisia kohtia voisi olla enemmänkin, mutta näinkin on hyvä.

Älyttömyyttä

Tekoäly ei sekään vastaa ennakko-odotuksia. Kanssasotilaita pystyy nyt käskyttämään hieman helpommin parannellun käyttöliittymän ansiosta, ja välillä kumppanit jopa jutustelevat henkeviä, mutta muuten keinoäly toimii vain pakollisena tykinruokana. Oma joukkue vaatii raudanlujaa johtajuutta, eikä osaa tehdä mitään oma-aloitteisesti. Oikeassa armeijassakin tietysti noudatetaan joukkueenjohtajan käskyjä, mutta osataan sentään siirtyä suojaan tulitukselta ilman ylimääräistä neuvomista.

Viholliset vastaavat puolestaan keskivertoamerikkalaisen käsitystä meksikolaisesta kapinallisesta. Pancho Villa -tyyppiset vastustajat rynnistävät massalla päälle kuin Neuvostoliiton sotilaat ikään. Vaikeustason nostaminenkaan ei korjaa ongelmaa, koska se lisää lähinnä pelaajan haavoittuvaisuutta sekä vastustajien lukumäärää. 

GRAW 2 kärsiikin uskottavuusongelmista. Juoni on naurettavaa pullistelua, rynnäköinti epäuskottavaa ja radiossa pauhaavat esimiehet tuovat mieleen 24:n kaltaisen keskinkertaisen tv-sarjan. Mukana on paljon hyvääkin: grafiikka, vaihtelevat tehtävät ja esimerkillinen moninpeli. GRAW 2 kiilaa väkisin Xbox 360 -pelien kärkikastiin, mutta se on silti pettymys. Nopeasti kehitettynä jatko-osana peli on mallisuoritus, mutta Ghost Reconeilta on lupa odottaa paljon enemmän.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi