Guitar Hero On Tour: Decades

Muutama vuosi sitten julkaistu Guitar Hero rokkasi itsensä arvosteluiden ja myyntitilastojen kärkeen. Menestyneestä lisenssistä pumpataan toki kaikki mahdollinen irti, joten nykykotikonsolit vallannut sarja tuotiin viime syksynä myös DS:n pienille ruuduille. Ilmeisesti ensimmäinen Guitar Hero On Tour myi niin hyvin, että taskukonsolille on nähty kannattavaksi julkaista myös Decades-lisänimeä kantava jatko-osa.

Decadesin teema on nimensä mukaisesti rokin vuosikymmenet. Tarinan puolesta omaa orkesteria päästään luotsamaan halki festareiden, joissa jokaiselle aikakaudelle on oma teemalavansa. Meininki alkaa modernista rockista ja jatkuu aina seitkytluvun lerppalahkeisiin asti. Kokonaisuutena neljälle vuosikymmenelle kurkistava biisilista on moninpuolinen ja toimiva.

Leikitään rokkaamisen leikkimistä!

On Tour -sarja tavoittelee kotikonsoliversioiden fiilistä. Kun peli rakentuu täysin suuren kitaraohjaimen varaan, sen kääntäminen taskukonsolille voi tuntua mahdottomalta teolta. Ongelma on kuitenkin kierretty pelin mukana tulevalla, DS:n alle GameBoy-porttiin liitettävällä otelaudanpätkällä. Konsolia pidetään kädessä poikittain ja kitaran kielinä toimivaa kosketusnäyttöä näppäillään toisella ruudulla näkyvien merkkien mukaisesti mukana tulevalla plektralla. Pistekertoimet kattoon sinkoavaa Star Power -erikoisvimaa ei aktivoida alkuperäisversion tavoin kitaraohjainta heiluttelemalla, vaan vaikkapa huutamalla tai puhaltamalla DS:n mikrofoniin.

Kopion kopio tuntuu entistä vähemmän kitaransoitolta, mutta silti ehdottomasti Guitar Herolta. Ruudulla heiluva bändi ja muut taustat näyttävät DS:n standardeilla hyvältä, mutta suurin tekninen nillityksen aihe on äänenlaatu. Biisejä on jouduttu pakkaamaan melkoisesti, jotta kolmisenkymmentä täyspitkää kappaletta on saatu mahtumaan pienelle DS-kortille. Pakkaus korostuu ikävästi kuulokkeilla, mutta toisaalta musiikki kuulostaa DS:n omilla kaiuttimilla ponnettomalta.

Otelaudassa on vain neljä näppäintä alkuperäisten viiden sijaan, mutta kyllä näilläkin saadaan sormet solmuun. Myös pelaamisen ergonomiasta voidaan olla montaa mieltä. Ote alkaa lipsua helposti kämmenen hiotessa erityisesti intensiivisissä biiseissä. Asentoa ei voi juuri korjata lennosta, sillä konsoli lepää kämmenellä eikä ole tuettuna mihinkään. Pelin alussa suositellaan taukojen pitämistä pelaamisen lomassa, eikä suotta. Pidempiaikainen pelailu saa ranteen kipeäksi, ja jos isolla ruudulla vilistävien nappuloiden tuijottelu ei saa silmiä tarpeeksi sekaisin, pienellä ruudulla efekti vain voimistuu.

Välipala

Uramoodin voi pelata läpi joko kitaristina tai kappaleesta riippuen joko basistina tai komppikitaristina. Sarjaa enemmän pelanneille Decades on kuitenkin helponpuoleinen, ja uramoodi on äkkiä kaluttu. Halukkaat pääsevät lisäksi rokkaamaan tietokonekitaristeja vastaan taistelumoodissa, jossa Star Power on vaihdettu vastustajaa kiusaaviin aseisiin. Niillä vastustajan kitara voidaan esimerkiksi tuikata hetkellisesti tuleen, jottei tämä pääse soittamaan, ennen kuin liekit on puhallettu sammuksiin.

Tappeleminen, samoin kuin yhdessä soittaminen, on tietysti mahdollista myös ihmispelaajan kanssa. Molemmat tarvitsevat toki oman otelautaohjaimen, mutta Decadesin biisinjako-ominaisuuden ansiosta peliksi kelpaa myös ensimmäinen On Tour. Tällöin pelattavissa ovat peräti kummankin pelin kappaleet, ja ominaisuuden luvataan toimivan myös tulevissa On Tour -peleissä.

Guitar Hero On Tour: Decades on yllättävän hyvin toimiva ratkaisu tien päällä kitarasankaroimiseen, mutta sen tarpeellisuus tulee eittämättä kyseenalaistettua pelatessa. Parhaimmillaan ei aina edes muista pelaavansa taskukonsolilla, mutta pian silmien siristely ja rannekipu herättävät todellisuuteen. Kitarantapainen loistaa räikeästi poissaolollaan. Jos päivittäinen Guitar Hero -annos on aivan pakko saada paikasta riippumatta, Decades kelpaa vieroitusoireiden lievitykseen. Aidon asian korvaajaksi siitä ei kuitenkaan ole.

Galleria: 

Kommentit

Biisilista:

* "All Right Now" / Free
* "Any Way You Want It" / Journey
* "Are You Gonna Go My Way" / Lenny Kravitz
* "Buddy Holly" / Weezer
* "Can't Stop" / Red Hot Chili Peppers
* "Crushcrushcrush" / Paramore
* "Down" / Stone Temple Pilots
* "Everything is Everything" / Phoenix
* "Eye of the Tiger" / Survivor
* "Free Ride" / Edgar Winter Group
* "I Believe in a Thing Called Love" / The Darkness
* "La Bamba" / Los Lobos
* "The Middle" / Jimmy Eat World
* "No Rain" / Blind Melon
* "One Step Closer" / Linkin Park
* "The One I Love" / R.E.M.
* "One Way or Another" / Blondie
* "The Pretender" / Foo Fighters
* "Ready, Set, Go!" / Tokio Hotel
* "Rock and Roll Band" / Boston
* "Satch Boogie" / Joe Satriani
* "Smooth Criminal" / Alien Ant Farm
* "Some Might Say" / Oasis
* "Sweet Home Alabama" (Live) / Lynyrd Skynyrd
* "Tarantula" / The Smashing Pumpkins
* "Take Over, The Break's Over" / Fall Out Boy
* "We Are The Champions" / Queen
* "You Give Love a Bad Name" / Bon Jovi

Onpas hyviä biisejä, ainakinn Red Hot Chili Peppersin ja Foo Fightersin kiinnostaa. Tiltissä oli tästä joskus arvostelu ja kuulemma sormet kramppaa jos pelaa liikaa :p Tiedä sitte..

En tiennytkään että DS:lle on tullut jo toinen GH.

"Ominaisuuden luvataan toimivan myös tulevissa On Tour -peleissä"

Mitenkä kauan ne meinaa näitä ulos työntää kun eivät DSi:ssä toimi vai meinaavatkohan julkaista molemmille oman version kuten Operalle tehtiin alkuperäisen ja Liten kanssa.

Toimiikos muuten nämä nykyiset ohjaimet alkuperäisessä DS:ssä?

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvosteltu versio: 

Kiitokset arvostelukappaleesta Activisionille.