Quantum of Solace

Diamonds are whatever

Kartesiolainen dualismi on filosofi René Descartesin nimiin isketty käsitys siitä, että ruumis ja sielu ovat erilliset, kommunikoiden jotenkin keskenään. Vaikka ajatuksesta sinänsä saattaa nykyaikana olla mitä mieltä tahansa, on se kuitenkin vaikuttanut esimerkiksi länsimaiseen lääketieteeseen, jossa hoidetaan ruumis ja mieli eri instituutioissa. Mutta mitä tekemistä tällä kaikella on uusimman Bondin kanssa? Lähinnä kysymys siitä, tulisiko lisenssipeli arvostella elokuvan kanssa, elokuvasta erikseen, vai jotenkin siltä väliltä.

Quantum of Solace jatkaa elokuvana siitä mihin Casino Royale loppui. Pelattava versio taasen yrittää hotkaista molemmat tarinat samaan pakettiin. Treyarchin tuotoksen suhde valkokankaaseen on kuitenkin todella erikoinen. Käsikirjoituksen perusteella voisi arvioida, että Paul Golding on nähnyt kummastakin elokuvasta vain trailerit, tai kuullut juonikuvaukset kavereiltaan. Nyt peli harhailee ajoittain niin kaukana alkuperistään, että koko touhu tuntuu olevan jotain huonoa vitsiä, ettei leffojen tapahtumia paljastettaisi pelaajalle. Vai miltä kuulostaa Casino Royalen junakohtauksen uusi näkemys, jossa Bondin täytyy mennä TGV:n etummaiseen vaunuun sattumalta vieressä samaa vauhtia kulkevan tavarajunan kautta? Välillä taas elävien kuvien avainkohtauksia ohitetaan karttaruudulla kylminä puhelinkeskusteluina.

Quantum of Supremacy

Viime vuosina Bondeja on usein verrattu Medusa-trilogiaan, ja myös pelipuolella Quantum of Solacen suorin haastaja on aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Bourne Conspiracy. Juoni on saksittu toimintakohtauksia ylipainottaen, välillä haalitaan lisää peliaikaa takaumilla (Bondissa koko Casino Royale käydään yhtenä takaumana). Lisäpisteiden saamiseksi Bournessa kerättiin passeja, Bondissa kännyköitä.

Peliteknisesti veljekset ovat myös varsin ilvekset. Edetään seuraavaan tilaan, mennään kulman taakse ampumaan, lahdataan kaikki, ja edetään taas. Välillä mätkäistään joku tantereeseen lähitaistelussa, joka sekin on pohjimmiltaan identtisesti toteutettu, tosin Bournen upeita tilanteesta riippuvia kontekstimänttäyksiä jää kaipaamaan. Varsinaista ongelmanratkontaa tai muuta agenttityötä on turha odottaa, vaikka välillä räiskintää tauotetaan tiirikoinnilla, turvakameraleikeillä ja pomopainilla. Bondissa ollaan kuitenkin päädytty erikoiseen toteutukseen, sillä peli on pohjimmiltaan ensimmäisen persoonan räiskintä, joka kuitenkin suojauduttaessa liukuu lipevästi olkapään taakse kolmanteen persoonaan. Ratkaisu toimii oikein näppärästi, mutta samalla vaivalla kamera olisi voitu lukita paikoilleenkin. Nyt Daniel Craigin miesmalliolemusta jää kaipaamaan muulloinkin.

You’ll only play twice

Agenttihippojen loppua kohti Bond kuitenkin kauhoo pisteitä takaisin tasokkaammalla toteutuksellaan, sillä kaikki naamat ja äänet ovat elokuvista tuttuja. Daniel Craig vetää oman osuutensa mukavasti, muu roolitus sujuu hiukan vaisummin. Call of Duty 4:n moottoriin perustuva Quantum of Solace pyörii teknisesti kohtuullisen sulavasti. Pelimekaniikka on sekin kohdillaan, ja vain suojiin lukittautuminen aiheuttaa ajoittain turhautumista. Saavutuksia kertyy pelin kuluessa reippaasti, ja ne ovat Bond-fanien kannalta hauskasti nimettyjä. Yksinpelissä riittää pelaamista pariksi illaksi.

Bournesta poiketen Bond ei myöskään taistele yksin, sillä Quantum of Solace sisältää täysiverisen nettipelin. Pelimuotoja on kohtuullinen läjä, vaihdellen hauskoista turhiin, mutta seuran löytäminen voi osoittautua haasteeksi. Kenttäsuunnittelu ei ole hääviä ja osa pelimuodoista on tasapainotettu huonosti. Pisteisiin perustuva aseiden ja ominaisuuksien päivitysjärjestelmä on kiva lisä mutta tarpeettoman monimutkainen pelimuotojen yksinkertaisuuteen nähden. Lisäksi pelihahmojen animaatiot kärsivät moninpelissä, joten kokemus ei ole kovin mairitteleva.

Quantum of Solace on pätevä lisenssipeli, jonka suurin ongelma on sen taustalla olevat elokuvat. Pohjatarinoiden saksimiseen käytetyllä vaivalla olisi varmasti saatu paremmin elokuvia noudatteleva kokonaisuus tai vaihtoehtoisesti kokonaan uusi Bond-tasoinen seikkailu. Nyt lopputulos aiheuttaa lähinnä hölmistymistä kohtuullisten räiskintäosuuksien välillä.

Galleria: 

Kommentit

MIelestäni peli oli erittäin hyvä. Juoni oli kohdallaan ja ampuminen on helppoa. Lähitaistelut ovat todella hauskaa ja vastustajan voi yllättää takaapäin.

Ainoat miinukset pelille on sen pituus, pelin vetää helposti läpi jo parissa päivässä ja kohdassa, jossa olllaan junassa tulee paljon bugeja, Bondi tippuu yhtäkkiä junan läpi ja kaiteet eivät estä tippumista vaan niistäkin menee läpi.

Muuten todella hyvä peli, vaikka elokuva olikin todella surkeaa katsottavaa kannattaa peliä kokeilla.

Hieman sekava arvostelu. Yritä nyt tuosta päätellä että oliko pelin jouni sekava vai vain huonosti toteutettu elokuvaan nähden. Kaatui tommoiseen pikkunäppärään sanoilla leikittelyyn. :D

Huono peli omissa kirjoissani. Onneksi on aina erimielisiä niin sain oman pelini vaihdettua eteenpäin.

Itse pelailin ihan mielelläni läpi, eikä kohtauksesta toiseen hyppiminen/elokuvan juonen muuntelu haitannut yhtään. Toiminta oli kuitenkin ihan viihdyttävää alusta loppuun, samaa ei voi sanoa Bournesta.

nko: Vastaus taitaa olla, että molemmat. Juoni (ja ehkä myös Jouni) on sekava, koska se on huonosti toteutettu elokuviin nähden.

Näyttääkös tämä hyvältä Full-HD telkussa kun näyttää tukevan tuota 1080p tilaa

Ei peli omasta mielestäni niinkään ruma ole, ja on se kyllä todella hyvää kamaa lisenssiksi. Pelaan FullHD:lla, en sitten edes tiedä miltä näyttää SD:nä, mutta kuten sanoin, ei ollut ainakaan rumaa.

Multiplayerkin on sellainen hate or love it kokemus. Itse kuulun tuohon love it-ryhmään.

Ihan ostamisen arvoinen peli.

Vähän aikaa testaillut nyt kun sai 19,90€ Gamestopista. Hyvä peli, graffa ehkä vähän heikkoa, mutta tunnelmaa on. Hyvä peli.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvostelussa: 
Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli lehdistöversio, josta kiitokset Activision-Blizzardille.