Johdanto:
On vuosi 2552. Maa-planeetta on vielä olemassa, mutta ylikansoitus on pakottanut monet etsimään elintilaa muilta planeetoilta. Valoa nopeampi matkustus on todellisuutta ja ihmiskunta asuttaa nopeasti muita maailmoja.
Kolmekymmentäkaksi vuotta sitten katkesi yhteys ihmisten kaukaiseen siirtokuntaan, Harvest:in. Vain yksi alus asiaa tutkimaan lähetystä sotalaivueesta palasi takaisin. Aluksen miehistö kertoi voittamattomalta vaikuttaneesta muukalaisavaruusaluksesta, joka oli vaivattomasti tuhonnut heidän lähes koko laivueen. Tämä oli ihmiskunnan ensimmäisen kosketus ryhmään erilaisia muukalaisrotuja, ryhmä joka myöhemmin opittiin tuntemaan nimellä Covenant. Covenanttien uskonnolliset johtajat tuomitsivat ihmisrodun vääräoppisuudeksi ja Covenanttien soturikasti julisti pyhän sodan koko ihmiskuntaa vastaan
Ihmiskunnan viimeisenä toivona on SPARTAN-II projekti jonka tavoitteena on luoda uusi super-sotilas. Projektiin osallistuneet sotilaat saavuttivatkin suurta menestystä taistelussa muukalaisia vastaan, mutta heitä oli aivan liian vähän kääntääkseen sotaa takaisin ihmiskunnan eduksi.
Jo olemassa olevat SPARTAN-II sotilaat kutsutaan kokoon taistelykyvyn parantamiseksi vielä entisestään, ja tavoitteena on vallata Covenanttien sota-alus ja saada selville Covenanttien kotiplaneetan sijainti. Mutta kaksi päivää ennen tehtävän alkua Covenantit iskevät SPARTAN-II-projektin tukikohtaan ja tuhoavat koko siirtokunnan. Covenantit ovat nyt vain askeleen päässä Maa-planeetasta....mutta yksi alus, Pillar of Autumn, pääsee pakenemaan mukanaan viimeinen SPARTAN-II-sotilas ja alus tekee sokkona hypyn ulkoavaruuteen, toivoen samalla houkuttelevansa Covenantit pois Maa-planeetan porteilta...
Pelattavuus:
Halo on kehittynein konsoli-fps mitä olen pelannut. Halo yhdistää onnistuneesti hienoa tiimipohjaista toimintaa ja vihollisen tekoälyä, erittäin näyttävän ulkoasun ja vaikuttavat äänitehosteet ja onnistuu tekemään tämän kaiken tyylillä. Itse pelattavuus on normaalia ja tuttua muista fps-peleistä, mutta useat Halon hienosti toteutut ominaisuudet nostavat sen massasta esiin ja muiden yläpuolelle.
Ohjattavuus on niin hyvä kuin se vain voi konsolin peliohjaimella olla. Aluksi se vaatii toki hetken totuttelua, mutta jos on vähänkään kokemusta muista konsoli-fps-peleistä, ohjauksen hallitsee nopeasti ja helposti. Xboxin analogi-tatit toimivat hyvin, ne ovat tarpeeksi jämäkät ja silti sopivan herkät että ne mahdollistavat myös tarkat liikkeet, kuten vaivattoman hiipimisen ja tähtäämisen. Myös Xboxin ohjaimen liipasimet sopivat paremmin kuin hyvin....hmmm liipasimiksi.
Tekoäly on Halo:ssa kohdallaan. Omat joukot, pelaaja ei siis sodi kokoajan yksin, reagoivat erilaisiin tilanteisiin uskottavasti. Suurimman osan ajasta heistä on oikeasti apua taisteluissa, mutta joskus AI-sotilas eksyy turhan helposti pelaajan tulilinjalle ja joutuu pelaajan vahingonlaukauksen uhriksi. Mutta on todella vaikuttavaa seurata heitä taistelutilanteessa, AI-sotilaat noudattavat selvästi erilaisia sotilastaktiikoita ja -muodostelmia ja esimerkiksi antavat pelaajalla hyvin suojatulta tietyissä tilanteissa. Etenkin sotilasjeepin, Warthogin, lavalla olevan ilmatorjuntatykin ampujana AI-sotilaasta on paljon hyötyä ja hän voi useasti pelastaa pelaajan täpärästä tilanteesta. Sotilaat myös keskustelevat uskottavasti ja näin edesauttavat pelaajaa tuntemaan että todella on yksi joukkueen jäsen.
Vihollisen tekoäly tekee myös vaikutuksen. Covent-sotilaat yrittävät hyökätä sivustaasi, he suojatuvat tehokkaasti, juoksevat pakoon vahingoiduttuaan ja syöksyvät sivuun kun pelaaja heittää kranaatin. Jos Covenanttia heittää plasma-kranaatilla, kranaatilla joka osuessaan tarrautuu kiinni sotilaisiin ja ajoneuvoihin, Covenant yrittää viimeisenä keinonaan juosta kohti pelaajaa jotta saisi vietyä pelaajan mukanaan kuolemaan. Viholliset osaavat myös käyttää älykkäästi pitkänkantaman aseitaan ja tarjolla olevia tykkitorneja ja kulkuneuvoja.
Halo:ssa on mahdollisuus kantaa vain kahta asetta yhtäaikaa (lisäksi myös kranaatteja), mikä lisää pelin mielenkiintoa, koska pelaaja joutuu miettimään ja valitsemaan oikean tyyppiset aseet, aseet jotka parhaiten sopivat kutakin mahdollisesti vastaan tulevaa vihollista vastaan. Aseina ovat mm. haulikko, rynnäkkökivääri, pistooli, sinko ja kiikarikivääri. Lisäksi pelaaja voi vapaasti ottaa käyttöönsä kuolleiden Covenanttien aseita, tai vaikka hypätä Covenanttien tykin ohjaimiin jos on ensin onnistuneesti saanut alkuperäisen tykkimiehen pois päiviltä. Covenanttien aseet ovat plasma-aseita joten niitä käytetään hieman eri tyylillä kuin ihmiskunnan perinteisiä aseita.
Mielestäni Halon ehdottomia parhaita puolia ovat erilaiset kulkuneuvot joita pelaajalla on käytettävissään eri osissa pelin kulkua. On jo mainittu nopea ja kiikkerä Warthog-jeeppi, hidas mutta tappavan tehokas Scorpion-tankki, ja lisäksi vielä Covenanteilta voi varastaa käyttöönsä nopean liitokiituri Ghost:in ja lentoalus Banshee:n. Jokaisella kulkuneuvolla on omat vahvuutensa ja jokaisella on myös erittäin hauska pelata ja ne tuovat omat ulottuvuutensa pelattavuuteen. Lisäksi jeepissä voi kuljettaa mukana kahta AI-sotilasta, jotka pelaajan ajeassa osallistuvat tehokkaasti tulitaisteluihin, sekä tankin kyljellä voi useampi sotilas istua ja antaa pelaajalla tulitukea.
Kenttäsuunnittelu on upeaa, Halo esittelee upeita ulkoilma- ja sisätilatasoja sopivin välein, näin pelaajan mahdollinen tylsistyminen saadaan minimiin. Tosin pelin loppupuolella toistetaan jo aikaisemmin läpikäytyjä sisätilatasoja ja vaikuttaa siltä että näin on keinotekoisesti yritetty saada peliin muutama lisäpelitunti aikaiseksi. Lisäksi harmaan sävyiset sisätilat ovat luonnollisesti tylsempiä silmille kuin kauniit ulkoilmamaisemat.
Halo:ssa ei voi tallentaa tilannetta silloin kun itse haluaa, vaan pelissä on eräänlaisia "check-pointteja" joissa peli itse tallentaa tilanteen ja näin pelaajan ei tarvitse aloittaa koko tasoa uudestaan. Mielestäni checkpoint-järjestelmä tuo omaa jännittävyyttänsä peliin koska näin pelaaja ei voi sokeasti luottaa pelitilannetallennuksiin, koska ei itse voi päättää juuri sitä kohtaa missä tallentaa tilanteen. Henkilökohtaisena lisäplussana on sanottava että Halo:ssa ei ole käytännössä ollenkaan fps-peleistä liian usein löytyviä typeriä ja turhia laatikolta toiselle hypi-pompi-näppäryys-testejä.
Halo:ssa on myös monipuoliset moninpeli mahdollisuudet. Co-operative Play-moodissa kaksi pelaajaa voi pelata yhdessä koko Halon yksinpelikamppanjan läpi. Lisäksi löytyy maksimissaan neljän pelaajan moninpeli jaetulla ruudulla yhdellä Xboxilla, tai vaihtoehtoisesti linkkikaapelilla kahdella Xboxilla tai Xboxin sisäistä verkkokorttia hyväksi käyttäen neljällä Xboxilla, maksimissaan siis 16 pelaajaa. Moninpeli vaihtoehtoina ovat Capture the Flag, King of the Hill, Stayer, Oddball ja Race. Ikävä kyllä en ole vielä itse päässyt mitään näistä moninpeleistä kokeilemaan, joten niistä toivottavasti myöhemmin lisää.
Grafiikat:
Monien mielestä grafiikat ovat Halon suurin saavutus, mutta itseasiassa pelin loistava tunnelma, tekoäly ja intensiivisyys mielenkiintoisella juonella maustettuna ovat pelin parasta antia. Toki pelin grafiikka on mannaa silmille, etenkin myöhemmät ulkoilmatasot ovat henkeäsalpaavan hienoa katseltavaa niiden ensimmäistä kertaa avautuessa pelaajan eteen. Halo:sta löytyy mukavasti vaihtelevia maastoja, on arktista lumimaisemaa, aurinkoista hiekkarantaa ja sumuisia suo- ja viidakkoalueita. Kaikki nämä ovat ensinäkemällä ällistyttävän hienoa katseltavaa. Halossa ei ole säästelty partikkeliefekteissä ja räjähdykset ja muut efektit ovat uskottavia ja hienoja. On upean näköistä kun Covenant-aluksen ampuma sisinenä hohtava plasma-ammus laskeutuu kaaressa taivaalta ja osuukin lumen peittämään kuusi-puuhun, kuusi ja lumi sen oksilla saavat kyytiä oikein kunnolla.
Halon jo mainittu intensiivisyys tulee hyvin esille useissa taisteluissa kun useampi kymmenen vihollisen jalkaväen sotilasta hyökkää pelaajan tankin kimppuun ja samalla ympärillä lentää muutama Banshee pommittamassa ja Ghost-kiiturit tulittavat ja pörräävät pelaajan ympärillä. Tähän kun vielä lisätään pelaajan puolella olevat sotilaat, taivaalta satavat plasma-ammukset ja mm. hienosti toteutettu lumisade, Halon taistelut on koettava itse että osaa arvostaa sen graafista näyttävyyttä. Staattinen kuvakaappaus internetissä ei anna sanoilleni oikeutta.
Halo ei ole täysin vapaa frame-rate ongelmista ja joissakin harvoissa kohdissa pelin aikana on pientä nykimistä. Tämä on kuitenkin niin pientä ja niin harvoin, että se ei haittaa pelattavuutta pelin aikana. Ainoa kohta missä nykiminen on häiritsevää, on pelin lopussa oleva ns.kuuden minuutin viimeinen kujanjuoksu, joka onkin sitten todella räjähtävää toimintaa. Kujanjuoksun aikana frame-rate tippuu ehkä noin 10-20 fps tasolle. Mutta enempää en halua tästä upeasta loppuhuipennuksesta paljastaa, koska se pilaisi jännityksen niiltä jotka haluavat sen itse kokea yllätyksenä.
Äänet:
Äänet ovat iso osa Halon tunnelmasta. Ääniefektit ovat monipuolisia, räjähdykset, aseiden tulitus ja pienet yksityiskohdat äänissä ovat hienoja. Pidin etenkin Covenanttien "ääninäyttelystä", he keskustelevat ja huutavat toisilleen ja päästävät mukavia örähdyksiä ja vikinöitä taistelun tiimellyksessä. Musiikki vaihtelee pelin tapahtumien mukaan ja pelaaja voi olla varma että jotain pahaa on tapahtumassa kun hiljaisuus vaihtuu tunnelmalliseksi, pelottavaksi musiikiksi. Alkuvalikon musiikki tuo eeppisyydessään mieleen Tähtien Sotien tunnusmelodian, vaikka muuten onkin täysin erilainen.
Halo tukee myös Dolby Digital-ääniä, mutta itselläni on tällä hetkellä vain Pro Logic-vahvistin, joten valitettavasti en osaa kertoa omakohtaisia kokemuksia 5.1-äänien luomasta tunnelmasta. Noh tässä on yksi hyvä syy lisätä uusi vahvistin ostoslistalleni...
Lopuksi:
Halo on todella vaikuttava peli, etenkin ottaen huomioon että se on Microsoftin uuden konsolin julkaisupeli. Halon pienistä puutteista huolimatta se antaa unohtumattoman pelikokemuksen jonka aikana hädin tuskin ehtii näitä puutteita ajattelemaan. Halo on first person shooter, mutta suosittelen sitä lämpimästi jokaisella joka vähänkin pitää toimintapeleistä. Halo:sta nauttii vaikka fps-pelit eivät olisikaan omien suosikkipelien kärkipaikalla. Halo kuuluu ehdottomasti eeppisten juonellisten fps-pelien kärkisijoille Half-Lifen seuraan. Jatkoa Halo:lle on varmasti luvassa, pelin sankari Master Chief sanoo lopussa vihjaavasti: "No, we are just getting started"
