Hitlerin varjossa

Through the Darkest of Times on vaikeahko historiallinen strategiapeli natsien vastaisesta viestintäkamppailusta Berliinin varjoissa.

Saksalaisilla on pitkät perinteet vaikean historiansa käsittelyssä. Through the Darkest of Times (TtDoT) tarjoaa oman osuutensa historian pohdiskeluun mainion indiepelin voimin. Tässä mielessä peli onkin hieman sukua This War of Minen kaltaisille sodanvastaisille resurssiselviytymispeleille.

Natsien nousu ja uho

Kyseessä on vuoropohjainen strategia- ja resurssienhallintapeli, jossa ohjataan sekalaista vastarintaliikettä. Liike pyrkii eri tavoin sabotoimaan nousevaa natsihallintoa. Tapahtumat alkavat vuodesta 1933, kun Weimarin tasavalta sai viimeisen iskunsa ja Adolf Hitler nousi valtakunnankansleriksi. Tämä kehityskulku ei miellytä kaikkia, jolloin pelaajan ohjaama viiden hengen iskuryhmä jalkautuu Berliinin kaduille. Aidot historialliset tapahtumat, kuten valtiopäivätalon tuhopoltto tai kirjaroviot, rytmittävät toimintaa. Näin TtDoT soveltuu mainiosti myös opetuspeliksi. Lisäksi toiminta ei ole kovin graafista, ja jännityselementti on lähinnä lautapelimäistä lopputuloksen jännittämistä.

Peli jakautuu viiteen lukuun, joista jokainen kuvaa yhtä historiallista jaksoa Hitlerin valtaannoususta toisen maailmansodan loppumiseen. Jokaisessa luvussa on parikymmentä vuoroa, joiden aikana jokainen viidestä jäsenestä voi osallistua erilaisiin tehtäviin. Tehtävät vaihtelevat helposta resurssien keräämisestä näyttäviin ja vaarallisiin attentaatteihin.

Tehtävästä riippuen matkaan voi lähettää 13 jäsentä, sekä vaihtelevan määrän esineitä, kuten rahaa tai pakenemista avittavan polkupyörän. Jokaisella jäsenellä on erilaiset ominaisuudet, jotka vaikuttavat siihen, millaiseen tehtävään hänet kannattaa lähettää. Hahmoilla on poliittinen kanta, ammatti, mahdollinen vainoharhaisuuden kaltainen lisäominaisuus sekä kokemuksen myötä kehittyviä taitoja. Näin ollen oikeiden hahmojen valinta tehtäviin on tärkeää, eikä sitä paatuneinta kommunistiduunaria kannata lähettää keräämään kannatusta paikallisilta yrittäjiltä. Valittu sankarijoukko vaikuttaa tehtävän onnistumistodennäköisyyteen, jonka jälkeen onnistuminen määrätään arpomalla. Pelaaja voi vaikuttaa tehtävän aikana vain jonkun huomatessa toiminnan, jolloin tulee valita taistelemisen ja pakenemisen väliltä.

Resurssi schmesurssi

Resursseina toimivat kannattajat ja raha, joiden kerääminen on helpohkoa, mutta vie kuitenkin merkittävän osan peliajasta. Lisäksi tehtävien myötä pelaajalle kerääntyy esineitä, jotka ovat usein vaatimuksena tehtäviin. Esimerkiksi maalikaupasta on ostettava ensin maalia, jotta sen avulla voidaan julistaa sanaa graffitien muodossa. Tehtävien vaikeusaste luvun sisällä kasvaa jyrkästi, ja vaikeimpien pommiattentaattien kaltaiset tehtävät vaativat pitkän valmistautumisen. Steamin saavutusten perusteella noin kymmenen prosenttia pelaajista on onnistunut edes yhdessä vaikeimmassa sabotaasitehtävässä.

Peli on samaan aikaan helppo ja vaikea. Juonen vuoksi pelin nilkuttaminen läpi onnistuu kyllä kaikilta, mutta samaan aikaan mainiosti pärjääminen vaatii huolellista suunnittelua ja strategista optimointia. Tämä kertoo onnistuneesta pelisuunnittelusta. Melko nopeasti jäsenille alkaa kertyä punaisia Gestapon huomiosta kertoisia täpliä, ja jakson loppuaika menee helposti pelastellessa jäseniä vankilasta. Näin stressitaso pysyy helposti korkealla, mikä sopii hyvin koville pelimiehille ja -naisille.

Sopivasti haastetta

Todennäköisesti vasta toinen pelikerta on varsinaisesti nautinnollinen, sillä monet pelin yksityiskohdista oppii vasta kokemuksen myötä. Erityisesti vaikeissa sabotaasitehtävissä onnistuminen vaatii taitoa kyetä lukemaan tehtäväshakkilautaa optimilla tavalla, jotta kaikki resurssit ehtii kursia kasaan ennen luvun vuoromäärän loppumista. Lisäksi osa hahmojen satunnaisesti saatavista ominaisuuksista on yksiselitteisesti haitallisia, jolloin minmax-pelaajien kannattaa aloittaa peliä alusta, kunnes haluttu dream team on muodostunut.

Through the Darkest of Times antaa paljon, ja se on varmasti rahansa väärti. Toisaalta pelistä nauttiminen totaalisesti vaatisi toisen pelikerran, joka ei ole välttämättä vaivan arvoista. Pelin antama kuva kaupunkisisseistä on uskottava, sillä joukkio on kovassa paineessa ja usein hyvällä onnella on suuri merkitys. Toiminta ei ole elämää suurempaa, vaan juuri yhden ihmiselämän kokoista – pysähdyin useampaan kertaan miettimään parasta toimintatapaa valintatilanteissa. Riskeeratako iso operaatio puuttumalla juutalaisen vanhuksen pahoinpitelyyn, vai tulisiko keskittyä isoon kuvaan? Sen valitset sinä.

Kirjaudu kommentoidaksesi