Hitman: Blood Money

Palkkamurhaajan vapaapäivä

Tanskalaisen IO Interactiven kehittämä Hitman-pelisarja saa nyt jo neljännen osansa. Mr. 47 -koodinimellä tunnetun tappajan edesottamuksia seuraava palkkamurhaajasimulaattori on kehittynyt osa osalta parempaan suuntaan, eikä Blood Money tee poikkeusta. Peli vie sarjaa eteenpäin tarjoten parempaa pelattavuutta, tekoälyä ja kenttäsuunnittelua. Valitettavasti kaikkia sarjaa seuranneita ongelmia ei vieläkään ole saatu korjattua, mutta tälläisenäänkin Blood Money tekee kunniaa aiemmille versioille.

Hitman 3:n yritykset sukeltaa syvälle Mr. 47:n menneisyyteen on nyt unohdettu ja neljäs peli sijoituu tähän päivään. Kaljupäisen murhaajaystävämme toimistoa uhkaa vieras järjestö, ja tappajan on pistettävä tuulemaan päästäkseen selville asioiden todellisesta luonteesta. Miestä viedään kenttiin ympäri maailmaa ja periaate on sama kuin edellisissä osissa: tietyt kohteet on eliminoitava keinoja kaihtamatta. Tähän tavoitteeseen voi päästä pelkällä räiskimisellä, mutta todellinen palkkamurhaaja hoitaa asiat hiljaisesti ja tyylikkäästi. Parhaimman Silent Assassin -arvosanan saamiseksi itseään ei saa paljastaa ja tappojen on näytettävä ikäviltä yhteensattumilta.

Aiempia pelejä ei välttämättä tarvitse tuntea jotta Blood Moneysta voi nauttia, vaikka juoni sivuaakin paikoin edellisiä tapahtumia. Tehtävät ovat monipuolisia ja epälineaarisia. Tämä tekee jokaisesta pelikerrasta erilaisen. Edetä voi joko ensimmäisen tai kolmannen persoonan kuvakulmasta, mutta sarja on tarkoitettu pelattavaksi hahmon ulkopuolisesta perspektiivistä. Hyvin suoritetuista tehtävistä saa palkinnoksi käteistä, jolla voi täydentää varustustaan esimerkiksi virittämällä aseitaan tai ostamalla luotiliivejä. Peli on vaikeammilla asetuksilla todella haastava. Etenkin ensimmäisillä pelikerroilla eteneminen tyssää usein ensimmäiseen vastaantulijaan, sillä edellisten osien ylitarkkaavaiset viholliset ovat edelleen aiheuttamassa ongelmia. Haukansilmäiset vartijat juoksevat usein aseet laulaen pelaajaa kohti enempää kyselemättä. Tämä aiheuttaa turhautumista, mutta jokaisen tehtävän pystyy silti suorittamaan huomiota herättämättä.

Pianolanka laulaa

Murhaa suunnittellessa pelaajan apuna on näppärä satelliittikartta. Tässä GPS-tyylisessä näytössä kaikki tason hahmot näkyvät erivärisinä pisteinä. Siihen on myös merkitty avuliaasti tärkeimmät ulosmenoväylät, ja muut huomion arvoiset paikat. Vaikeimmilla tasoilla GPS-kartan antaman avun määrä vähenee. Tämä tekee etenemisestä hieman realistisempaa. Vihamielisissä ympäristöissä hiiviskely on joka tapauksessa jännittävää puuhaa, sillä kaikki tuntuvat vahtaavan kaljupäistä päähahmoa pahat mielessään. Mr. 47 ei onneksi ole mikään turha kaveri, sillä hän ei heitä henkeään muutamasta luotisuihkusta. Kuolemaa voi myös vältellä pukeutumalla johonkin valeasuun, jotka sopivat murhaajan raamikkaaseen vartaloon yllättävällä varmuudella.

Aseita löytyy äänekkäistä hiljaisiin. Rynnäkkö- tai kiikarikiväärin muiluttaminen tappoalueelle on kuitenkin äärimmäisen haastavaa, sillä useissa kohteissa on metallinpaljastimet. SIksi pianolanka ja arsenikkiruisku tulevat enemmän kuin tarpeeseen. Kaikki kentän loppuun viedyt tuliaseet kerääntyvät Mr 47:n henkilökohtaiseen kokoelmaan. Näin jo läpäistyjä tasoja voi kokeilla uudestaan paremmalla varustuksella. Usea peluukerta onkin enemmän kuin tarpeen, sillä vaikka seikkailu meneekin läpi nopeasti, tasoissa on aina jotain uutta nähtävää ja kokeiltavaa.

Juoni on epätasainen, eikä se kiinnosta samalla tavalla kuin suoritettavat tehtävät. Välillä pelaaja joutuu haukottelemaan tarinan epäloogisuuksia, mutta onneksi hyvin suunnitellut radat pitävät mielenkiintoa yllä. Välianimaatioissa esiintyvät hahmot ovat huonoja karikatyyrejä ja aivan kuten aiemmissakin Hitman-peleissä, ainoa kiinnostava henkilö on Mr. 47 itse. Sosiopaattisesta mielenlaadustaan irti pyristelevä kloonattu palkkamurhaaja pursuu karismaa, jonka kruunaa hyvä ääninäyttely. Pelin mielenkiintoisin anti onkin se, että siinä ohjataan kylmäveristä rikollista, mutta silti tunnetaan tätä kohtaan sympatiaa.

Palkkapäivä

Xbox 360 tekee oikeutta Hitman-sarjalle, sillä Blood Money näyttää todella komealta. PlayStation 2 -versio tuntuu isoveliversioon verrattuna todella tökeröltä. Tehokkaampaa kehitysalustaa on kerrankin käytetty hyödyksi. Peliä onkin tietojen mukaan kehitetty varta vasten Microsoftin uutta konsolia silmällä pitäen. Tämä näkyy erinomaisessa animaatiossa, mainioissa taustoissa ja muutenkin tasaisessa visuaalisessa presentaatiossa. Allekirjoittaneella ei ollut käytössään korkearesoluutiotelevisiota, mutta tästä huolimatta peli näyttää erinomaiselta.

Hitman-sarja on tunnettu hyvästä äänimaailmastaan, eikä tämä uusin versio ole poikkeus. Kuoro-osuuksia ja elektronista musiikkia yhdistelevä ääniraita toimii mainiosti. Edellisten pelien sinfoniaorkesteria ei jää kaipaamaan, sillä uusi musiikki sopii toimintaan erinomaisesti. Ääniefektit ovat nekin kohdallaan, eikä ääninäyttelystä löydy valittamisen aihetta. Erityistä kiitoista ansaitsee jälleen Mr. 47:n äänenä loistava David Bateson.

Hitman: Blood Money on hyvä jatko-osa, joka ei kuitenkaan tarjoa juurikaan uutta. Se hioo kaikkia osa-alueita muuttamatta kuitenkaan peliä suuresti. Tekoälyn kanssa on edelleen ongelmia ja juoni voisi olla parempi, mutta kokonaisuutena Blood Money toimii kuin aseman kello. Kyseessä on erilainen toimintapeli, jonka parissa vietää helposti illan poikineen. Mainio julkaisu, joka kannattaa kokea kaikista versioista juuri Xbox 360:llä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi