Hitman: Blood Money

Mikä on kiiltävä, viivakoodilla koristettu ja kylmä kuin Siperia? Kesän uusin sesonkimehujää? Ei, vaan palkkamurhaajista tylyin, tuo sinisilmäinen neliseiska. IO Interactiven iskumies on taas vedossa ja valmis poistamaan poliittisesti epäkorrektit sekä vaaralliset hämäräheikit Maan päältä. Lisää potkua vanhaan konseptiin on tällä kertaa tuotu mahdollisuudella lavastaa iskut. Tämä ja nerokkaat sekä oikeasti vaihtelevat kentät tekevät Hitmanin uusimmasta ostamisen arvoisen tekeleen.

Setä vain tahtoo rokottaa

Ensimmäinen tehtävä on paha pettymys. Vanhaan huvipuistoon sijoittuva harjoitustehtävä etenee takkuisasti, eikä todellakaan edusta sitä, mitä Hitman: Blood Money tarjoaa. Myös toinen keikka on surullisen tutun oloinen; mafiamiehiä listitään juhlatunnelmissa. Peliä ei silti kannatta kuskata takaisin kauppaan, sillä loppu onkin sitten yhtä tykitystä. Blood Moneyn kenttäsuunnittelu on parasta laatua ja erilaisia iskupaikkoja on hurja määrä. Hahmot liikkuvat paikasta toiseen ja samalla avaavat neliseiskalle aina vain parempia tilaisuuksia hoitaa hommat. Esimerkiksi porealtaassa, naisissa ja euforiassa kylpevää pintaliituria ei pysty listimään paikan päällä, koska kyseinen peluri on henkivartijoiden ja vieraiden ympäröimänä. Mutta entäpä, jos miehen juomaa piristää hieman lemmenyrteillä ja seuraa jurrissa olevaa juhlijaa makuuhuoneeseen? Vastaavasti vuoren rinteellä lasialtaassa kylpevän pikkurikollisen voi päästää hengiltä alhaalta ammutulla laukauksella. Ja ainahan voi aloittaa omat juhlat luotisateen avaamalla, joskin tällainen lähestymistapa tekee pelin rakenteelle pahaa.

Mieleen jääviä keikkoja ovat myös Mardi Gras -taso, jossa 47 kävelee läpi ihmismassojen lintupuvuissa operoivien rikollisten perässä, ja Las Vegas -kenttä, jossa arabiporvarin asediili keskeytyy tylysti. Uutta tehtävää odottaa aina innolla, ja vaikka pelaaja onkin aluksi kuin Heideggerin "maailmaan heitetty ihminen", tuo tämä vain lisää viihdearvoa. Pari ensimmäistä kertaa menevätkin kokeilun ja tutkimisen parissa. Kun paikat ovat tulleet tutuiksi ja optimaaliset iskupaikat ovat tiedossa, on aika pistää hommat rullaamaan. Tuttuun tapaan pukuleikki on leijonanosa pelimekaniikkaa. Lainaamalla kolkatun NPC:n vaatteita 47 voi kulkea vapaasti alueilla - kunhan puku on oikea. Hikisenä duunarina on esimerkiksi turha pyrkiä VIP-juhliin, eikä siivoojalla ole asiaa erikoisosastoille. Välillä pelin mielenkiintoinen tekoäly kuitenkin jättää reagoimatta näihin. Myös kolikkotempulla voi aina viilata NPC:tä linssiin, eikä murhatun vieressä seisominen - ase kädessä - välttämättä epäilytä huoneeseen tulevia vartijoita. Myöskään se, että juhlien kaksi päävierasta ovat menettäneet henkensä ei vaikuta tapahtumien kulkuun mitenkään, vaan porukka jatkaa bilettämistä entiseen tapaan. Toisaalta tekoäly toimii kiitettävästi, ja hahmot reagoivat ympäristön muutoksiin.

47 voi ennen tehtävää viritellä aseitaan sekä ostaa muun muassa luotiliivejä, parantavia pistoksia ja tiirikointityökaluja. Vaikka pelissä onkin lukuisa määrä aseita, jäävät nämä lähinnä keräilijöiden iloksi. Vaimennettua mutkaa ja tarkkuuskivääriä lukuun ottamatta aseista ei ole kuin haittaa, ja toisaalta tasoista kerättyjä paukkurautoja ei voi muokkailla. Sen sijaan myrkkypistokset ovat se uusi kova juttu. Näitä on kahdenlaisia, tappavia ja tainnuttavia. Pistoksen voi laittaa uhriin (niskaan hengittävä ja housuja hinkkaava iskumies ei tietenkään herätä edessä seisovan huomiota...) tai vaikkapa ruokaan. Pistoksia tai pahamaineista kuristusnauhaa käyttämällä saa myös parhaan arvosanan; näistähän ei jää varsinaisia todistuskappaleita. Mielekkäin uutuus on silti lavastamisen mahdollisuus. Jokaisessa kentässä on yksi, yleensä useampi, tapa sabotoida ympäristöä. "Onnettomuuden" uhriksi jäänyt ei herätä sen kummempia epäilyitä ja onnistunut lavastus tuo kumman tyydytyksen tunteen. Suuri vapauden tunne tehtävissä on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen seikka, eikä pelaaminen käy missään vaiheessa puuduttavaksi. Kaiken kruunuksi tehtävän tapahtumat voi lukea lehdestä, jossa myös kuvaillaan tilanteiden kulkua. Lahjomisella voi myös vaikuttaa todistusaineistoon, joka vaikuttaa siihen kuinka helposti 47 huomataan. Pelaajan pahamaineisuutta kuvaa mittari. Lukeman ollessa sadan lähettyvillä mistään ei tule mitään, kun taas nollaa näyttävä mittari kertoo siitä, että pelaajaa ei tunnisteta tehtävissä.

Kun orkesteri soittaa, rikollispomon kuolema pian koittaa!

Hitmanista tuttu visuaalinen tyyli on myös sarjan uusimmassa selvästi esillä. Ridge Forresterin aateliset kasvonpiirteet haastava 47 on yhtä jäätävän näköinen kuin ennenkin, ja varsinkin pää kenossa -kävely pistää hymyn suulle vieläkin. Tällä kertaa iskumies myös ottaa erilliset askeleet, eikä epätyylikkäästi liu'u eteenpäin. IO Interactive on myös päivittänyt grafiikat kovalla kädellä, ja ainakin Xbox-versio on pääsääntöisesti tyylikkään näköinen. Hahmojen liikkeet ovat sulavia ja yliampuvaa räsynukkeilua lukuun ottamatta animoinnissa ei ole mitään moitittavaa. Graafisesti verimassit on keskimääräistä peliä komeampi, ja varsinkin Mardi Gras -taso loistaa yksityiskohdillaan. Välivideot sen sijaan olisi voitu tehdä toisin, eikä nykyisen kaltaisella peligrafiikkaa jäljittelevällä tavalla.

Sävellyksistä vastaa jälleen Jesper Kyd, jonka loistavat melodiat tuovat oivan annoksen tunnelmaan palkkamurhaajan arkeen. Musiikki elää tilanteen mukaan, ja varsinkin tehtävien kohokohdissa sävelmät nousevat kattoon. Kuristusnauha kädessään rikollisliigan pomoa lähestyvä neliseiska ottaa askeleen toisensa jälkeen samalla, kun melodia käy yhä ahdistavammaksi. Kun isku on suoritettu, muuttuu musiikki ahdistavasta hätäiseksi ja reippaaksi, mikä luokin oikean tunnelman pakoreissulle. Dialogi on ammattimaista, poikkeuksena tosin tehtävien aikana baarimikon kanssa käydyt satunnaisrupattelut, jotka kuulostavat lähinnä huutokilpailuilta. Muuten äänimaailma on sitä sama Hitman-laatua munakkaine pyssyäänineen.

Jo neljänteen osaansa päässyt Hitman ei petä tälläkään kertaa. IO Interactive on ottanut palautteesta oppia viilaten kokonaisuuden kuntoon. Sarjan parhaat kentät ja lavastusmahdollisuus tuovat kaivattua muutosta, ja audiovisuaalinen anti on kiitettävää. Uutta Splinter Celliä odotellessa Hitman: Blood Money tarjoaa loistavan ei-niin-suoraviivaisen -räiskintäkokemuksen, jonka jaksaa mielellään hiippailla läpi.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi