Hotel Dusk: Room 215

Kyle Hyde ja salamyhkäisen hotellin arvoitus

Hyvällä vanhan kaavan seikkailupelillä on ensisijaisesti toimiva tarina kerrottavanaan. Tapahtumia selvittäessä ja hahmoihin tutustuessa, tässä tapauksessa pitkiä tekstinpätkiä lukiessa, formaatti on lähempänä interaktiivista romaania kuin täysiveristä peliä, jossa pelaajalla on päätösvalta lähes kaikissa asioissa. Toki raiteillaan kulkevasta juonesta seuraa täysin lineaarinen peli, mutta parhaimmassa tapauksessa mielen valtaa sama tyytyväisyyden tunne kuin hyvän kirjan lukemisesta. Ainakin, vai pitäisikö sanoa etenkin, Hotel Dusk: Room 215:n kohdalla.

Hotelli Dusk on pieni ja rähjäinen majapaikka keskellä ei-mitään. Rakennus ei silti ole täysin autio: läpikulkumatkalaisia riittää, ja hotellista kiertää jopa paikallinen legenda toiveita täyttävästä huoneistosta. Entisen newyorkilaispoliisi Kyle Hyden tuo paikalle työtehtävä Red Crown -myyntifirman edustajana, mutta yllätykseksi talolla tuntuu olevan mysteerinen yhteys hänen kadoksissa olevaan työpariinsa, joka vuosia sitten petti koko New Yorkin poliisivoimat. Myös muilla ankean hotellin asukkailla on omat kiemuraiset ongelmansa, joiden ratkomisen ohella Kyle etsii pakkomielteisesti johtolankoja parinsa nykyisestä olinpaikasta.

Hitaasti, mutta sitäkin varmemmin etenevän tarinan vahvuuksia ovat sen sympaattiset hahmot sekä nokkela dialogi. Vauhtiin päästessään Hotel Duskia on mahdoton laskea käsistään ennen seuraavan juonenkäänteen tai pulman ratkaisua, mutta vastaavasti peli vaatii pelaajaltaan runsaasti keskittymiskykyä sekä sujuvaa kielitaitoa. Oman annoksensa tunnelmaan tuovat harmaasävytteiinen värimaailma sekä hahmojen lyijykynämäiset keskusteluanimaatiot, jotka korostavat sopivasti pelin noir-henkistä yleisilmettä. Vaikka varsinaisten peliosuuksien 3D-moottori ei aina ole sieltä kauneimmasta päästä, se hoitaa oman osuutensa vähintäänkin tyydyttävästi.

Dekkarinvaistot, herätys!

Tarina, hahmot ja yleinen ilmapiiri ovat erittäin tärkeitä piirteitä point 'n' click -seikkailuille, mutta niilläkään ei pötkittäisi pitkälle, jos muu toteutus jäisi puolitiehen. Hotel Dusk: Room 215:ssa on muutamia varsin omaperäisiä pelillisiä ratkaisuja, joista itse DS-taskukonsolin pystyasennossa piteleminen antaa pientä esimakua tulevasta. Kun Kyle ei harrasta verbaalista kanssakäymistä muiden talossa majailevien hahmojen kanssa, häntä ohjataan kosketusnäytöllä sijaitsevan hotellin pohjapiirroksen avustuksella. Navigointi toimii sujuvasti, mutta visuaalisesti köyhään ratkaisuun kaipaisi hitusen räväkkyyttä. Perusnäytön kolmiulotteinen First Person -kuva toki siirtyy kosketeltavaan muotoon huonekalujen tai muiden esineiden tarkempaa silmäilyä varten.

Vaikka tärkeät esineet tunnistaa oitis Kylen enemmän tai vähemmän kiinnostuneiden kommentien perusteella, paikkojen tarkasta koluamisesta vähemmän innostuvat pelaajat saattavat paikoitellen jättää bongaamatta avainesineitä niiden arkisuuden takia. Pelin junnatessa paikoillaan tietää jättäneensä jonkin tavaran löytämättä tai keskustelun keskustelematta. Itse hotelli on onneksi sen verran pienikokoinen ja selkeärakenteinen, ettei jatkuvasta edestakaisesta ravaamisesta aiheudu liikaa päänvaivaa. Toisaalta täydelliset pattitilanteet ovat tietyssä mielessä melko harvassa, sillä Kyleä muistutetaan vähän väliä menneistä ja tulevista tapahtumista joko kappaleiden välisissä kertausosioissa tai yleisemmin keskusteluissa. Apuna on myös muutaman sivun paksuinen lehtinen, jonne pelaaja voi vapaasti kirjoitella tai piirrellä itselleen muistiinpanoja.

Ehkä turhankin yksinkertaisen perusmekaniikan pitäessä huolen tarinan sujuvasta etenemisestä erinäiset tapahtumat ja pulmatilanteet käyttävät hyväkseen DS:n erityisominaisuuksia hyvin kekseliäästi. Tarkempi kuvailu veisi ilon pulmien ratkaisusta, joten mainittakoon päivänselvissä tapauksissa Kylen muun muassa tiirikoivan lukkoja sekä harrastavan keilailua. Kaiken lisäksi näitä ja monia muita askareita säestävät melodiat onnistuvat nostattamaan pelin viihteellisyyttä varsin menestyksekkäästi. 

Lisää, kyllä kiitos!

Peliä valitettavasti vaivaa sama perusongelma kuin genren jokaista muutakin edustajaa, eli kertaalleen läpäistyjen juonenkäänteiden ja pulmien tahkomisesta ei enää irtoa samankaltaista hupia toistamiseen. Vaikka pelin juoni saakin muutamia uusia ja melko tärkeitäkin piirteitä toisella läpipeluukerralla, uskaltaisin ehdottaa vuoden tai parin taukoa ennen pelin uudelleenpeluuta. Aivan kuten hyvän kirjan kohdalla, uusintakierros on hauskempi yksityiskohtien ollessa vähemmän tuoreessa muistissa.

Kyle Hyden sekä muiden vastaantulevien hahmojen persoonat sekä heidän kokemansa edesottamukset saavat suorastaan janoamaan jatkoa tai vähintäänkin yhtä huolellista tarinankerrontaa myös muilta peleiltä. Jopa siinä määrin, että käänteet ja salaisuudet paikkaavat Hotel Duskin pelilisiä puutteita. Niistä huolimatta kyseessä on melkoinen harppaus eteenpäin kehittäjien edellisestä DS-tuotoksesta, Another Code: Two Memories -seikkailusta. Tasapaino eri osa-alueiden kesken on huomattavasti paremmin kohdallaan ja kestoakin omalla pelikierroksella kertyi kohtuullisen 15 tunnin verran. Jälkeenpäin mietittynä peli jää kaipaamaan astetta kovempia pähkinöitä pureskeltavaksi, sillä tapahtumat ovat kekseliäisyydestään huolimatta melko selkeitä.

Yksi seikka on kuitenkin selvää: pitkään matalaa profiilia pitäneet seikkailupelit ovat todellakin löytämässä itselleen uuden kodin Nintendo DS:stä. Hotel Dusk: Room 215 on oiva lisä Another Coden ja Phoenix Wright - Ace Attorney -sarjan rinnalle pitämään tämän parhaimmillaan suorastaan loistokkaan genren lippua korkealla.

Galleria: 

Kommentit

Parhaillaan pelin pelaaminen on kuin lukisi hyvää kirjaa. Suosittelen.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi