Laatua vaan ei määrää
Yksi asia on pysynyt harmittavasti ennallaan. Pikataipaleilla pätkät ja tulostaulut muodostuvat yhä keksityistä nimistä. Sen sijaan paketin toisen puoliskon muodostavassa rallicrossissa hyödynnetään nyt FIA:n virallista lisenssiä, ja kylki kyljessä ajettavien areenoiden tarjontaa onkin kasvatettu edellisosasta. Romuralli lyhyillä radoilla viihdyttää aikansa, mutta saman ympyrän kahlaaminen useampaan otteeseen eri karsintojen kautta alkaa ennen pitkää puuduttaa – olkoonkin lajin sääntöjen mukainen ratkaisu.
Yksinäisillä taipaleilla kelloa vastaan miteltävät rallipätkät muodostavatkin useimmille yhä sen oleellisimman annin, joten perinteiselle puolelle kaipaisi kipeämmin lisää lihaa luiden ympärille. Julkaisuhetkellä erikoiskokeita tarjoillaan ainoastaan Australian, Argentiinan, Uuden-Seelannin, Puolan, Espanjan ja USA:n maaperällä.
Pätkien perustaso ja hauskuuskerroin ovat toki kohdallaan, mutta kaikki vähänkään eksoottisemmat variaatiot, kuten lumirallit, loistavat poissaolollaan. Vaikka ladattavan lisäsisällön avulla tilanne paranee jatkossa, jäävät ne maksullisen kausipassin taakse. Tämä tuntuu lievästi sanottuna nihkeältä ja muista genreistä turhankin tutulta kehityssuunnalta. Täyteen hintaan saa toisin sanoen vain puolikkaan pelin.
Murheettomana mutapolulla
Erilaisten rallien vähyys harmittaa erityisesti siksi, että varsinainen ajaminen edustaa genren ehdotonta huippua. Ensimmäisen osan loistavaa perustaa hiotaan vielä paremmaksi. Eron edeltäjään huomaa vasta kokeiltuaan molempia pelejä peräjälkeen. Teiden pinnat tuntuvat orgaanisemmilta, mikä välittyy selkeimmin soraralleissa. Kisaaminen on äärimmäisen hermoja raastavaa, mutta nimenomaan hyvässä mielessä, eikä epäonnistumisia voi koskaan laittaa ohjattavuuden piikkiin. Auto on helppo viedä äärirajoille, mutta vastaavasti vaara vaanii aina lähipusikossa.
Tosikuskien ainoa oikea vaihtoehto kurvailuun on luonnollisesti ratti ja polkimet, mutta kaahaaminen sujuu yllättävän hyvin perusohjaimella. Oletusasetuksiin ei tarvitse koskea, ja uramoodin startti hitaampien museoautojen ratissa muodostaa sopivan hellän oppimiskynnyksen. Ilahduttavasti tekoälyn tasoa pääsee säätämään varsin laajalla skaalalla, mikäli vastuskatras ei ole tasapainossa omiin taitoihin nähden. Säätövaroissa on kuitenkin otettu huomioon pelin luonne: Helpotuksia saa tarvittaessa käyttöön, mutta esimerkiksi monista muista kaahailuista tuttua takaisinkelausta ei tunneta. Parhaimmillaan kokemus onkin vaurionmallinnus kytkettynä, kun matka saattaa päättyä yhteen kunnon rysäykseen.
Lisää tätä, kiitos
Teknisesti Dirt Rally 2.0 on tasaisen varmaa Codemasters-laatua. Sulava ruudunpäivitys asetetaan oikeaoppisesti ylimääräisen krominkiillon edelle, mutta näkymiä katselee aina mielellään. Viimeistään tyylikkäät valaistusefektit aamu- ja iltahämärässä kääntävät kokonaisuuden suorastaan komean puolelle. Ainoat silmiinpistävät takeltelut koettiin yöllisen rankkasateen aikaan, mutta ongelma oli pikemminkin kosmeettinen kuin varsinaisesti kokemusta haittaava.
Kartturi pysyy hyvin tilanteiden tasalla, eikä audiopuolella ole muutoinkaan nuristavaa. Yllättävän ripeät lataustauot kielivät osaltaan brittistudion rautaisesta ammattitaidosta. Moitteita täytyy sen sijaan jakaa Codemastersin innolle tuputtaa Racenet-palveluaan. Mahdolliset yhteisöllisyyden hyödyt karisevat viimeistään siinä vaiheessa, kun peli ilmoittaa uramoodin olevan pois käytöstä serveriongelmien vuoksi. Tätä ei onneksi tapahdu usein, mutta ensimmäinen kertakin sai kyseenalaistamaan ratkaisun järkevyyden.
Muutoin soolokuskin ura on rakennettu sopivan väljästi. Erilaisten kisojen aikana kerättyä rahapottia tuhlataan tasaisesti kaluston ja tiimin kehittämiseen. Perinteisten mestaruussarjojen ohella kahisevaa sekä kokemusta voi kartuttaa päivä- ja viikkohaasteissa, joita pääsee kokeilemaan vain kertaalleen ennen seuraavan haasteen vaihtumista. Eri ralliluokkien, rallicrossin sekä moninpelimuotojen parissa illat kuluvat kuin huomaamatta. Kunhan siis serverit pysyvät hengissä.
Dirt Rally 2.0 on loistava peli. Rehellisyyden nimissä sisältöä olisi kuitenkin pitänyt saada kosolti lisää jo julkaisuhetkellä – tai vähintään samaan rahaan sitten myöhemmin. Vankka pohja luotiin jo ensimmäisessä osassa, joten toisella kierroksella hienosäädön oheen luulisi jääneen aikaa myös paketin tukevoittamiseen. Toki tämän valituksen aiheen syy tuli jo aiemmin avattua: ajaminen on yksinkertaisesti niin tyydyttävää, että kurvailtavaa tahtoisi ahnehtia enemmänkin. Eihän tätä kannata kenenkään rallifanin ohittaa.
