Ocmo banneri mobiilipeli

iPad seinään ja torille

Turkulaisen Team Ocmo -tiimin projekti on viimein ohi, ainakin osittain. Kolmikon kehittämä Ocmo-peli on viimein julkaistu. Tosin vain Suomessa. sillä kotimaa toimii nimikkeen testiympäristönä ennen maailmanlaajuista julkaisua.

iOS-laitteille julkaistu nimike on kokenut muutamat muodonmuutokset kehitysrupeamansa aikana, mikä lienee osaltaan vaikuttanut pitkään kehitystyöhön. Odotus ei kuitenkaan ollut turha, sillä Ocmon vekkulin ulkokuoren alta paljastuu haastava ja mielekäs kokemus.

Lonkeron päivä

Ocmon perusperiaate on yksinkertainen: pelaajan tehtävänä on ohjata nimihahmo läpi vaarallisten kenttien, joiden lopussa odottaa ravinnoksi kelpaava jänis. Matka verisen aterioinnin luokse hoituu käyttämällä otuksen kahdeksaa venyvää lonkeroa. Niiden avulla on mahdollista tarttua eri pintoihin ja lingota otusta suuntaan jos toiseenkin fysiikan lakien mukaisesti. Kyseessä onkin siis fysiikkaan perustuva peli. Kapuloita rattaisiin iskee joka puolilta kenttiä löytyvät värikkäät läiskät, joihin koskeminen pistää Ocmo-rukan palasiksi.

Sankariotuksemme pystyy kävelemään, hyppimään, tarttumaan pintoihin ja linkoamaan itseään. Ohjaus on mukavan yksinkertaista, sillä kaikki hoituu yhdellä sormella. Hahmo hyppää näyttöä tökkäämällä, tarttuu pintoihin niin ikään tökkäämällä haluttuun kohtaan ja vetää itseään niitä kohti painamalla näyttöä pidempään. Helppoa kuin heinänteko, joskin itse kentät pitävät huolen, ettei mestariksi tulla noin vain. Ocmoilutaidot kuitenkin kehittyvät kuin varkain pelikokemuksen kertyessä.

Itse ilkimysten suunnittelema

Tehdään yksi asia selväksi: Ocmo on haastava tai jopa vaikea peli. Pärjääminen vaatii hyvää pelisilmää, nopeita refleksejä sekä himpun onnea – sekä kosolti, kosolti toistoa. Alkupuolen kentät menevät läpi muutamien yritysten jälkeen, mutta matkan edetessä myös haaste kasvaa. Yksittäisen kentän selvittäminen kunnialla voi viedä lähemmäs sata yritystä. Epäonnistumiset eivät johdu huonoista kontrolleista tai muista suunnitteluongelmista, vaan lähes aina pelaajasta.

Ocmo on haastava kuin mikä, mutta ei millään tapaa epäreilu.

Onneksi kuoleman korjatessa ei tarvitse ihmetellä latausruutuja tai muuta turhaa, vaan uutta yritystä voi iskeä pyttyyn samoin tein. Kenttiä piisaa 80 kappaletta ja niitä ovat suunnitelleet itse ilkimykset, sillä ne ovat täynnä hyvinkin vaativia koukkuja ja kiemuroita. Tätä kirjoitettaessa kukaan ei ole kukistanut pelin viimeistä pomomonsteria ja onkin lähes täysin varmaa, ettei tämä arvostelija sinne asti selviä. Kenties koskaan? Finaalikenttien avaimet ovat jo lähes käsissä, mutta muutamat kentät eivät vain ota hoituakseen.

Ja tosiaan, lonkerosankarimme maailmasta löytyy myös pomotaistoja. Tai ei ehkä suorastaan taistoja, vaan enemmänkin koitoksia, joissa pitää selvitä elossa tarpeeksi pitkään ja kauas. Nekin ovat ei ehkä kovin yllättäen vaativanpuoleisia mutta eivät millään muotoa mahdottomia.

Pelaajan suorituksia arvioidaan kolmen tähden asteikolla. Yhden saa koitoksen selvittämisestä, mutta seuraavat kaksi pitää ansaita tarpeeksi nopean ajan pinkomalla. Harvakseltaan tähtiä voi myös ansaita löytämällä ruutuihin piilotettuja tekojänöjä, jotka avaavat reittejä muihin kenttiin. Useimmiten jo yhden merkinnän ansaitseminen on vaativaa, joten kolme tähteä ansaitseville pitää nostaa hattua. Kolmesta tähtösestä myös palkitaan, sillä täysille pisteille pääsevät saavat ulottuvilleen uusia kenttiä kukistettavaksi.

Örrimörri hengailee

Vaikka Ocmo vaikuttaakin todella haastavalta, on siinä pärjääminen kuitenkin mahdollista. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että kenttien läpäiseminen vaatii monet epäonnistuneet yritykset. Kun pidempään vaivanneen kentän kuitenkin saa läpäistyä, tekee itseään mieli taputtaa olalle.

Kentät ovat ulkoasultaan selkeitä, eikä oikea etenemistapa jää missään kohdin epäselväksi. Jos pelaaja pitää näköelimensä auki, voi taustalla nähdä vinkkejä oikeista etenemisreiteistä muiden olentojen suorittamana. Varsin mukava yksityiskohta. Yksittäisellä silmällä varustettu Ocmo-otus sen sijaan on yhdistelmä hirmuista ja söpöä. Etenkin olennon tapa siristellä, ikään kuin keskittyäkseen tiettyjen toimien aikana, on suorastaan hauskan näköinen.

Musiikkipuolelta ei ole suuria kerrottavia. Sävellykset sopivat nimikkeeseen hyvin, mutta niitä tuskin kuullaan koskaan pelimusiikkikonserteissa.

Vika on sinun päässäsi

Koska kenttien läpäiseminen on parhaimmillaan todella haastavaa, olisiko Ocmoon sopinut jonkin sortin oikomismetodi seuraaviin kenttiin vaikkapa tähtiä keräämällä? Samaa koitosta sen sadannen kerran pelatessa tuntuu siltä, että kyllä ehdottomasti, mutta se ei tunnu olevan nimikkeen pihvi. Peli on haastava kuin mikä, mutta ei millään tapaa epäreilu. Jos mokaat, et vain ollut tarpeeksi hyvä.

Luonteensa takia Ocmolle ei ole liian helppoa antaa arvosanaa tähtien muodossa. Sitä ei voi suositella aivan kaikille sen haastekertoimen takia, mutta mikäli ei halua pelejään ylihelppoina, kannattaa tilaisuuteen tarttua. Vähintään yhdellä lonkerolla.

Kirjaudu kommentoidaksesi