Jade Cocoon 2

Me hirviöt ja miljoonat muut

Pelin ykkösosa jäi vähäiselle huomiolle alkuperäisen PlayStationin valikoimissa, joten Jade Cocoon 2 on tuskin sekään odotetuimpia julkaisuja roolipelien saralla. Japaninmaalta kotoisin oleva peli on keitos lajityyppinsä kulutetuimpia aineksia, mutta lopputulos vaikuttaa tuoreelta. Tarinaa ei Jade Cocoon 2:ssa ole kuin nimeksi. Kahu, nuorukainen, jonka saappaisiin pelaaja huomaa joutuneensa, toivoo itsestään jatkoa hirviönkasvattajien tarunomaiseen joukkoon. Suomenkieliseltä kalskahtava nimi lienee sattumaa, mutta kohtalokkainta päähahmon taipaleen varrelle sattuvaa uhkaa kutsutaan Kalmaksi. Niin metsän uumenissa kuin luolien pohjallakin tulee samoiltua Kahun saadessa harteilleen vastuun kotikonnun pelastamisesta.

Ilmeisesti varttuneempaankin makuun kelpaavaksi Pokémon-sovitukseksi kaavailtu Jade Cocoon 2 viihdyttää huumorillaan, usein nimenomaan tahattomalla sellaisella. Etenkin vuoropuhelut ovat melkoista hölynpölyä. Taskuhirviöiden rooli on täytetty, ei enempää eikä vähempää kuin jumalallisilla pedoilla. Ne näyttävät vaatimattomimmassa muodossaan erehdyttävästi esikuviltaan. Kehityttyään täyteen mittaan hirviöt ovat roolipeleille ja fantasiaesityksille turhankin tyypillistä tavaraa. Tunnesiteitä ei apureitaan kohtaan pääse syntymään ja suosikkia petojen joukosta on vaikea valita, jos näiden nimienkin muistaminen tuottaa vaikeuksia. Kyseessä on luvalla sanoen varsin nopeasti unohtuva kokemus.

Kasvatustyö vie aikansa

Jade Cocoon 2 on seikkailu, jonka tapauksessa seikkailun laajuus perustuu pikemminkin puuhastelemisen määrään kuin juonenkäänteisiin. Se vaatii uhrautumista pelaajaltaan, jonka mielenkiinnon jakaa moni muukin julkaisu. Genkin tuotos ei onnistu luomaan ympäristöä, johon uppoutuisi päiväkausiksi. Satunnainen roolipeligenren harrastaja todennäköisesti unohtaakin pelin hyllyyn pölyttymään. Videopelien ääressä istumista ei voi muutenkaan väittää järkeväksi ajankäytöksi, mutta Jade Cocoon 2 vaatii erityisen paljon ylimääräisiä tunteja. Hirviöiden kasvatukseen hurahtaneet saattavat kuitenkin viihtyä myös tämän mukaelman parissa. Vaikka laumaansa kehittäessä hurahtaisikin aikaa aamuun asti, varsinainen sisältö on vähissä.

Toiminta, ja paljolti kaikki muukin pelissä, perustuu neljään tutuksi tulleeseen elementtiin. Kerätyt hirviöt asetetaan maan, tulen, ilman ja veden mukaan jaetulle ringin muotoiselle laudalle. Kahakan sattuessa tästä käännetään yksi puoli pelihahmon eteen taisteluvalmiuteen. Hyökkäykset, osumapisteiden katoon tepsivät parantavat loitsut sun muut vaihtelevat sen mukaan mihin muodostelmaan pelaaja on ne rinkiin asettanut. Kamppailuihin ehtii ensialkuun jo kyllästyä kunnes kokoelmiin kertyy uusia hirviöitä. Aikansa pelimaailmaa koluttuaan saa taisteluista enemmän irti. Yksi peto kun ei vielä kesää tee tai hallitse kummoisia temppuja, mutta useamman vastaavan pedon menestyksekäs hyödyntäminen vaatii jo pohdintaa. Monen vaikkapa Final Fantasy -sarjan pelaajan kiroamat tyhjästä syttyvät yhteenotot ovat Jade Cocoon 2:ssa saaneet väistyä. Useimmat vastustajat näkyvät risteilemässä pitkin poikin pelaajan kulkemaa polkua ja taisteluun päästään vasta askeltamalla niiden reitille. Ei tämä ratkaisu aiempaa suuremmassa määrin edistyneempi ole, vaan nujakoita välttelevä joutuu niihin ajoittain vahingossakin. Taistelutaitojaan pääsee hiomaan parempaan terään Battle Arena -moodissa.

Ääninäyttely on aina hyvästä, vaikkei pelissä tulekaan kohdattua ikimuistoisia henkilöitä. Esiintyjien hengetön jälki huipentuu muutamaan ylilyöntiin. Keskustelujen aikana hahmojen eleitä seurataan siis lähinnä japanilaiseen tyyliin piirretyistä potreteista. Pääosanesittäjät ovat nimekkään animaattorin, esimerkiksi Prinsessa Mononokea työstäneen Katsuya Kondon käsialaa. Jade Cocoon 2:ta ei aina tahdo piirrossarjasta erottaakaan, sen verran ilmeikkäältä peli näyttää. Niin mielellään kuin peliä seuraakin, ei se grafiikan puolesta ole kovin uskaliasta tekoa. Väriskaala rajoittuu paikoin turhan hanakasti tummiin sävyihin ja hailakkaan yleisilmeeseen. Ruudunpäivitys on kuitenkin hyvää luokkaa johtuen tosin varmasti heikosti koristellusta taustamaisemasta. Maaston koluaminen on yhtä jännittävää kuin kukkapenkin tonkiminen. Hahmomallit ovat sen sijaan asusteineen miellyttävän yksityiskohtaisia. Eeppisestä otteesta ei ole tietoakaan, mutta Jade Cocoon 2 onnistuu näyttämään hienolta ja viimeistellyltä teokselta. Musiikki on taitavasti sovitettua joskaan ei turhan ponnekasta.

Kaukomaan tuliainen

Ubi Soft on osoittautunut rohkeaksi hankkeissaan tuoda harvemmin näillä seuduilla nähtyä japanilaisen eriskummallista pelattavaa myös Euroopan markkinoille. Käännös eurooppalaiseen kuvaformaattiin on tehty helpoimman kautta eli ruutu täyttyy ylä- ja alalaidoista mustin palkein. Varsinkin kun Jade Cocoon 2 on huomattavasti laadukkaampi, eritoten tekniseltä toteutukseltaan, verrattuna esimerkiksi saman firman aikaisemmin tänä vuonna julkaisemaan Grandia II:een, on se harkitsemisen arvoinen hankinta roolipeligenren konkareille. Juonipuolella Jade Cocoon 2:ssa ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi imua pitääkseen otteessaan, siksi se vaatiikin enemmän keskittymistä kuin mihin suurimmalla osalla pelaajakunnasta on edellytyksiä. Myös Pokémonista lainattu perusajatus kielii tekijöiden mielikuvituksettomuudesta, mutta tyylikästä peliä ei moisilla sivuseikoilla pilata.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvostelussa: 
Arvosteltu versio: 

i.LINK - yhteensopiva. Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Ubi Soft Entertainmentille.