Jukra! Mikkivaniaa voi suositella niin vasta-alkajille kuin pidempään loikkineillekin

Kuva

Mukava päivä piknikille!

Seikkailu alkaa, kun Mikki ja Minni Hiiri, Aku Ankka sekä vanha kunnon Hessu saavat mystisen kutsun piknikille Monoth-saarelle. Nelikosta jokainen luulee tietenkin, että kutsu on peräisin ystävältä, eivätkä he täten osaa epäillä vilunkia. Määränpäässä odottaa kuitenkin yllätys, sillä he kohtaavat Tokun, Hokun-kansan johtajan, joka myöntää nolona ensi töikseen kutsun olleen huijausta.

Kuva

Toku tarvitsee nelikon apua kolmen varastetun opuksen (tieto, tekniikka ja historia) palauttamiseen, jotta Monoth-saarta suojelevan jättimäisen kirjahyllyn suojaus voidaan palauttaa. Piknik saa siis jäädä, sillä sankarimme tarttuvat ennakkoluulottomasti tuumasta toimeen. Paitsi tietenkin Aku, jonka täytyy periaatteesta vähän kiukutella ennen reissuun lähtöä.

Kuva

Kartta käteen ja koikkaloikkailemaan

Uusi tulokas tekee selkeän pesäeron vanhempiin tuotoksiin kaksiulotteisesta näkymästä huolimatta, sillä ihan perinteisestä tasoloikasta ei ole kysymys. Käytännössä aiemmista Illusion-peleistä ei ole jäljellä kuin loikkailu ja tunnetut päähahmot, sillä uusimmasta Battletoadsista tuttu Dlala Studios on lähtenyt tekemään puhdasta metroidvaniaa.

Isona erona genren teoksiin roolipelielementit loistavat kuitenkin poissaolollaan, eikä oma hahmo voi hyökätä vihollisten päälle, joten pääpaino on oikean reitin löytämisellä, keräilyesineiden ja valuutan keräämisellä sekä puhtaalla tasohyppelyllä. Pelaaja voi vapaasti valita jonkun neljästä sankarista, mutta harmittavasti (tai onneksi, riippuen katsontakannasta) heillä ei ole minkään sortin kyvyllisiä eroja.

Kuva

Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että pelillinen anti jää väkisinkin vähän laihaksi, vaikkakin kontrollit on toteutettu erinomaisesti ja hyppelyssä on luonteva momentum. Oma hahmo tallailee kuitenkin melko hitaasti maailmassa, joten loikkailun tempo ei nouse kovin korkeaksi. Lisäkykyjä tippuu onneksi pikkuhiljaa seikkailun edetessä ja esimerkiksi leijuminen sekä tuplahyppy monipuolistavat etenemistä mukavasti, mutta erityisesti reissun alkupuoliskoa vaivaa paha yksipuolisuus.

Battletoadsin kaltainen genrevaihtelu loistaa sekin poissaolollaan, joten noin seitsemän tunnin mittainen seikkailu käy yksin pelatessa väkisinkin vähän puuduttavaksi. Todisteena tästä meinasin parikin kertaa nukahtaa iltasella pelatessa. Toki Illusion Islandista löytyy muutama pomotaistelu ja ne on toteutettu ihan mallikkaasti, mutta niitäkin olisi voinut olla vähän useammin vaihtelun virkistämiseksi.

Kuva

Walt Disney Pictures esittää

Disney Illusion Islandilla on puutteistaan huolimatta muutama ässä hihassaan, jotka nostavat sen keskitason yläpuolelle. Ensinnäkin Dlala Studiosin piirros- ja animaatiojälki on vertaansa vailla ja ennen kaikkea persoonallista katsottavaa. Toiseksi päänelikon ääninäyttelijät ovat kaikki ”virallisia”, joten esimerkiksi Akuna kähisee 80–luvulta lähtien roolissa vaikuttanut Tony Anselmo ja Hessuna Bill Farmer. Kolmantena on pakko mainita David Housdenin säveltämä ja sinfoniaorkesterin esittämä ääniraita, joka tavoittaa upeasti vanhojen Disney-piirrettyjen tunnelman. Mukavana kuriositeettina soundtrack löytyy kokonaisuudessaan myös Spotifysta.

Kuva

Moninpelin toimivuus oli sekin oikein iloinen yllätys. Kahdestaan samalla sohvalla pelattuna teos maistui huomattavasti kivemmalta, ja valtaosa seikkailusta tulikin koettua juuri tällä tavalla. Välitallennussysteemi on armollinen ja mikäli pelaajat päätyvät liian kauas toisistaan vahingossa, toinen hakeutuu automaattisesti toisen läheisyyteen. Vähemmän pelien parissa viihtyvä ”partneri” kehui erityisesti juuri Illusion Islandin matalaa kynnystä ja vaivattomuutta, joten tästä voisi siis päätellä, että DII kannattaa esitellä ummikoille ensimmäisten joukossa.

Kuva

Disney Illusion Island tukee kaikkiaan neljän pelaajan yhteistyötilaa, mutta sen kaoottisuudesta ja toimivuudesta en saanut tällä erää kokemuksia. Lisäksi on hyvä muistaa, ettei tuotos tue moninpeliä lainkaan verkon yli. Melko erikoinen ratkaisu vuonna 2023, mutta minkäs teet.

Kuva

Jos olet joskus puussa jumissa, soita mulle

Disney Illusion Island on sympaattinen ja audiovisuaalisesti upea kevytloikkailu, joka olisi kaivannut jotain lisää. Enemmän toimintaa, jonkin sortin taistelumekaniikkaa tai ainakin lisää tempoa. Tällaisenaankin se on toki ihan mukavaa pelattavaa ja mikäli saat kaverin samalle sohvalle, voi arvosanaan hyvällä omallatunnolla lisätä yhden tähden. Mikäli jatkoa joskus nähdään (ja toivottavasti nähdäänkin), tässä on mainio pohjapiirustus tulevaisuutta ajatellen. Yksipuolisuudesta olisi kuitenkin hyvä päästä eroon siihen mennessä.