Kadonneen kulttuurin metsästäjät

Visionääri Jules Vernen kirjaan perustuva 80 Days todisti, että Inklen väki ymmärtää monimuotoisen ja risteilevän juonirakenteen päälle. Phileas Foggin kunniahimoisesta matkasta kertova teos nojaa rohkeasti pelaajan valintoihin, ja jokainen läpipeluukerta tuntuu uudelta seikkailulta.

Heaven’s Vault jatkaa samalla polulla vieden konseptin vielä asteen pidemmälle käsikirjoituksenkin ollessa tällä kertaa studion omaa käsialaa.

Unohda haudanryöstäjät

Pelimaailman arkeologit, Lara Croft etunenässä, jättävät taakseen yleensä kasan ruumiita ja raunioita. Onkin ilo huomata, että Heaven’s Vaultin pääosassa on aidosti oikea tutkija, joka myös arvostaa löydöksiensä historiaa sekä kulttuuriarvoa. Aliya Elasra ja robottiapuri Six päätyvät suoraviivaisen tehtävänannon kautta suurien asioiden äärelle matkustaessaan paikasta toiseen puisella purjevenemäisellä avaruusaluksella. Fiktiiviseen maailmaan sijoittuva seikkailupeli uppoutuu rikkaisiin tarinoihin unohtuneista kansakunnista, hallitsijoista ja molempien kaatumisista. Käsikirjoitus on hitaasti aukenevan Heaven’s Vaultin vahvuus: jokainen uusi tiedonjyvä tuntuu kiehtovalta lisältä menneiden kulttuurien ymmärtämisestä.

Käsikirjoitus on hitaasti aukenevan Heaven’s Vaultin vahvuus

Yhden henkilön etsinnästä käynnistyvä tutkimusmatka vie parivaljakon niin aavikkomaisiin maisemiin kuin vehreisiin puutarhoihin. Jokainen paikka on oma pieni yhteisönsä. Esimerkiksi Iox on sivistyksen kehto – kliininen ja hiljainen – kun taas Elborethilla väenpaljous ahdistaa ja orjakauppa kukoistaa.

Ihmiset myös reagoivat Aliyan ja Sixin läsnäoloon eri lailla paikasta riippuen. Robotit ovat harvinainen näky yhteiskunnassa, ja kaikki – varsinkaan köyhissä olosuhteissa – eivät luota heihin. Aiemmin mekaaniset apurit olivat yleishyödyke, mutta jossain vaiheessa historiaa ne poistettiin käytöstä ja haudattiin syvälle maan alle. Miksi? Sitä ei monikaan tiedä.

Pyhä kolminaisuus

Heaven’s Vault keskittyy kolmeen toimintoon: keskusteluun, tutkimiseen ja löydettyjen tekstien kääntämiseen. Käsikirjoitus sisältää uskomattoman määrän dialogia, ja keskustelut vievät tarinaa luontevasti eteenpäin. Pääparin keskinäiset sananvaihdot ovat täynnä pohdintaa ja huumoria, josta osaksi on kiittäminen tekoälyapurin konemaista logiikkaa ja maailmankatsomusta. Menneet valinnat ja teot vaikuttavat keskustelujen sisältöön sekä henkeen. Ääninäyttelyä on hyvin vähän – vain Aliyan toimiessa kertojaäänenä – mutta sekin on hoidettu tyylikkäästi brittiläisellä aksentilla.

Löytämällä vanhoja artefakteja ja kirjoituksia paikallistetaan uusia tutkimattomia kohteita tähtikartalla. Heaven’s Vault sijoittuu tähtisumun keskelle, osaan avaruutta, jossa asutusten välit purjehditaan puisella aluksella jokimaisissa virroissa. Pelaajan tehtäväksi jää ohjata paatti seesteisten vesien läpi kohti seuraavaa etappia. Tämä osa pelistä on turhauttavaa pakkopuurtamista, sillä etäisyydet ovat pitkiä ja laiva turhauttavan hidas. Onneksi julkaisun jälkeinen päivitys lisäsi kampanjaan myös pikamatkustuksen, joka parantaa kokemusta huomattavasti.

Vanhojen kääreiden ja kaiverrusten kääntäminen on koko pelin punainen lanka. Arabialta näyttävät kirjoitukset ovat aluksi vain sanan taikka parin mittaisia, mutta mitä pidemmälle seikkailu etenee, sitä monimutkaisemmiksi myös tekstit muuttuvat. Pelaajalle tarjotaan aina muutama vaihtoehto, joista tulkkaus on tehtävä – ja tarpeeksi monta kertaa, kun saman sanan saa oikein, se todetaan käännetyksi. On hieno tunne huomata, että sanakoukeroita ja niiden variaatiota oppii oikeasti tunnistamaan. Eri sanojen vastakohdat ja kieltomuodot aukeavat, kunhan jaksaa etsiä pienet erot kaiverruksista. Hatunnosto tekijätiimille keksityn kielen kehittämisestä.

Vääristä tulkinnoista ei rankaista, mutta ne saattavat hidastaa seuraavan kohteen löytämistä. Käännökset paljastavat paljon menneistä ajoista, uskonnoista, kulttuureista ja historiasta ylipäätänsä. Pala palalta Heaven’s Vaultin ympärille rakentuva maailma ja sen monimuotoisuus aukeavat pelaajalle. Vajaa 20 tuntia kestävä pääjuoni pitääkin hienosti otteessaan aina loppuun asti.

Jopa liian rauhallinen

Ink-pelimoottori toimii ihailtavasti monien valintojen edessä. Heaven’s Vaultissa on asioita, jotka saattavat herättää skeptisyyttä, mutta kun pelille antaa mahdollisuuden, se vetää mukaansa. Käsin piirretty grafiikka on muun teoksen tapaan omaleimaisen erilaista, simppeliä mutta kaunista. Sama pätee myös minimalistiseen äänimaailmaan. Ainoa narinan aihe on oikeastaan ajoittain laahaava rytmitys, mutta pikamatkustuksen avulla siitäkin ongelmasta ovat jäljellä vain rippeet.

Tarinan uudelleenpeluuarvo on suhteellisen korkea, kiitos polveilevan käsikirjoituksen ja new game+ -pelimuodon. Toisella yrittämällä opitut fraasit tunnistautuvat automaattisesti ja käännettävät lauseet monipuolistuvat entisestään, jolloin universumin käänteistä avautuu uusia yksityiskohtia. Heaven’s Vault ei missään nimessä sovi kaikille hitaan temponsa ja pohdiskelevan luonteensa puolesta, mutta seikkailupelinä se on kiehtova tuttavuus. Rauhallinen kertomus kadonneesta kulttuurista, ihmisistä ja elämästä.

Kirjaudu kommentoidaksesi