Lyhyt arvostelu: tänä vuonna Electronic Arts markkinoi uusinta EA Sports FC -teostaan piristävän erilaisen lähestymistavan voimin – "me tiedämme tehneemme viime versioissa virheitä, joten korjaamme mokat annetun palautteen perusteella". Periaatteessahan tämä kuulostaa vallan erinomaiselta, ja itse asiassa annetut korulauseet myös lunastetaan osittain, sillä omaan makuuni pelattavuus on kääntynyt paria pykälää paremmaksi kaikin puolin. Tai ainakin tällä hetkellä se on sitä, tulevaisuudessahan homma voi päivitysten myötä muuttua.
Mutta sitten taas toisaalta monetisaatio kukoistaa kenties pahempana kuin koskaan, ja tämän huomaa erityisesti Ultimate Teamissa, jossa on todella hankalaa pärjätä ilman oikean rahan käyttämistä korttipakkoihin. 70 euron pelissä tämä on ja tulee aina olemaan omissa kirjoissani yksinkertaisesti todella niljakasta, vaikka se saattaakin kuulostaa jonkun mielestä pilvelle huutamiselta. Oli miten oli, viime vuonna mainitsemani henkilökohtainen tympääntyminen käytännössä jatkuu siis melkein yhtä pahana, eikä tulevaisuudessakaan ole kauhean paljon parempaa näkyvissä, kiitos taannoin tapahtuneen yrityskaupan johdosta.
Pitkä arvostelu: sen voi lukaista alta.
Pääsisipä Zlatanin viereen lukemaan jalkapallokirjaa
Kuten todettua, uusin FC ei niinkään kukkoile uusilla ominaisuuksilla, vaan keskittyy hiomaan viimevuotista pakettia paremmaksi. Esimerkiksi pelityylit ja pelaajaroolit (PlayStyle ja Player Role) ovat yhä keskeisessä asemassa – käytännössä kaksi tärkeintä tekijää siihen, miten futaajat käyttäytyvät kentällä ja miten he sopivat joukkueeseesi. Optimointiin kannattaa siis paneutua ihan tosissaan, sillä nämä ominaisuudet määrittävät muun muassa sen, voiko pelaaja laukoa jalan ulkosyrjällä tai suorittaa tiettyjä animaatioita. Ne vaikuttavat merkittävästi siihen, että pelaajat tuntuvat vastaavan oikeita esikuviaan – toisaalta tyypit, joilla ei ole näitä pelitapoja tai rooleja, ovat lähes hyödyttömiä.
Pelimuodot ovat tuttua kauraa: mukana ovat Ultimate Teamin lisäksi muun muassa ura- ja seuramoodi, peruspelit netissä ja samalla konsolilla, Seasons, viime vuonna lanseerattu futsal-korvike Rush sekä pakolliset treenimoodit. Jotain muutoksia on sentään tapahtunut, sillä pudotuspelicupit tekevät toivotun paluun, minkä lisäksi pakkaa piristää uusi Gauntlet-tila. Tässä moodissa pelaajien on käytettävä eri joukkueita ottelusarjan aikana. Champions, pelimuodon kaikkein kilpailullisin osa, on nyt jaettu kahteen eri osioon, jotta vähemmän taitavat tai varakkaat pelaajat saisivat mahdollisuuden kohtuullisiin – joskin jälleen hieman pienennettyihin – palkintoihin.
Ultimate Teamin suunta, tasapaino ja potentiaalinen epäreiluus on seikka, joka jännittää paatunutta virtuaalipotkupalloilijaa joka ikinen vuosi. Ennen julkaisua EA tiedotti ylväästi, miten se tulisi loiventamaan niin sanottua “voimasuhde-elinkaarta” (power curve) tämän vuoden UT:ssa. Kaunis ajatus, mutta käytännössä mainospuheet ovat sanahelinää, sillä tälläkin kertaa joukkueen rakentaminen on hyvin paljon hankalampaa, jos ei tahdo käyttää 70 euron lisäksi lisää rahaa – palkintoja, kuten pelaajapakkoja – kun on vähennetty tuntuvasti. Onhan tämä suuri sääli, sillä pelimuotona Ultimate Team on edelleen se, missä itse vietän valtaosan ajasta. Tai ainakin haluaisin viettää.
Se vähän parempi Klubi
En maininnut vielä äsken Clubs-pelimuotoa, sillä se ansaitsee tavallista enemmän palstatilaa parannustensa johdosta. Kyseessä on käytännössä FC:n sosiaalisin pelimuoto, ja sen suosio kasvaa nopeasti Ultimate Teamin menettäessä hohtoaan. Clubs-tilassa ohjaat tuttuun tapaan yhtä pelaajaa joukkueessa, kun taas ystäväsi tai tekoäly ohjaavat muita. Pelimuodon ideana on pelata omaa pelipaikkaasi mahdollisimman optimoidusti ja reagoida tarvittavalla tavalla joukkuekavereiden edesottamuksiin. Yksittäisenä pelaajana häärääminen on pirun hauskaa, ja silloin on myös kummallisen suuri houkutus lähteä laukomaan vähän kauempaakin sekä nousta kulmapotkuihin, pelipaikasta riippumatta.
Clubsissa virtuaalijalkapallon pelaamisen ilo tuntuu olevan ylimmillään ennen kaikkea miellyttävän yhteisönsä ansiosta, sillä mikään muu pelimuoto ei onnistu tuomaan ihan samalla tavalla hauskuutta ja yhdessä pelaamisen iloa samaan pakettiin. Vaikka valuuttajärjestelmää ja kosmeettisia elementtejä on yritetty ujuttaa mukaan, tuntuu Clubs-yhteisö edelleen pitävän pelaamisessaan hauskanpidon ykkösasiana. Elvytyksestä on myös kiittäminen EA:ta (harvinaista kyllä), sillä moodiin ei koskettu vuosiin, ja pitkään näytti siltä, että se häviäisi kokonaan vähin äänin. Uramoodi puolestaan kärsii yhä epärealistisista siirroista, vaikka ennakkomarkkinoinnissa EA väitti korjanneensa tämän.
Jokaista hyvää asiaa kohti tuntuu siis olevan jälleen kerran vähän jotain ikävääkin. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä muistuttaa, että itse pelaaminen tuntuu ainakin arviohetkellä viime vuotta paremmalta. Puolustaminen tuntuu luontevalta, maalivahdit suorittavat kiitettävällä varmuudella. Täytyy myös todeta, että verkkopeleissä maalimäärät tuntuvat olevan edelleen runsaita (terveisin juuri äsken numeroin 6-5 voittanut). Siitä en toki jaksa olla kovin pahoillani, sillä se lisää kiitettävästi viihdearvoa. EA Sports FC 26 on siis katsontatavasta riippuen vähän pilalla, mutta siinä ei ole pelkkää paskaa tilalla, kuten DJ Ibusal sanoisi.
Tasapainoinen esitys, vaikka tekniikka vähän pätkiikin
Graafisesti FC 26 on PlayStation 5:llä huippuluokkaa, vaikka messevään ikään päässyt Frostbite-pelimoottori on jälleen vuoden vanhempi. Animaatiot ja pelaajien ulkoasu ovat vähintään yhtä hyvällä tasolla kuin viime vuonna, mutta ainakin julkaisussa oli havaittavissa tuttuun tapaan pieniä teknisiä murheita, kuten valikoiden kankeutta. Viime vuoden versiossa sapettanut epävakaus loistaa tällä kertaa onneksi poissaolollaan – itselläni teos ei nimittäin kaatunut kertaakaan testiviikkojen aikana. Lisensoinnin puolella on tehty myös jälleen laatutyötä: joukkueita on maajoukkueet mukaan lukien yli 750, stadioneita päälle 120 ja liigojakin 35. Kenties lisenssit on hankittu viime vuonna useammaksi vuodeksi kerrallaan, sillä ainoa suurempi huomaamani muutos oli Meksikon liigan palaaminen.
Tuntuu vähän väsyneeltä lausua joka vuosi sama yhteenveto, mutta totta se on: EA Sports FC 26 on puutteistaan huolimatta tänäkin vuonna markkinoiden paras jalkapallopeli, tosin kilpailua ei vieläkään ole erityisen paljoa. Konamin eFootball-sekoilun (ent. Pro Evolution Soccer) lisäksi markkinoilla on muutamia pienempiä tapauksia, kuten 5vs5-mähinä Rematch sekä mainio, tunteikas ja tarinavetoinen futistarina Despelote. Ne painivat tyylillisesti kuitenkin täysin eri sarjassa EA Sports FC:hen verrattuna.
Kyynisestä rahastuksesta ja virkamiesmäisyydestä huolimatta tähtimäärä nousee tänä vuonna nippanappa kolmeen pelillisten parannustensa ansiosta. Toivottavaa kuitenkin olisi, että sarjaa uudistettaisiin jonain vuonna radikaalimmin, ennen kaikkea käyttäjäystävällisempään ja ekstrarahastusta välttävään suuntaan.
