Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Brothers: a Tale of Two Sons

Harvoin pelin nimi kertoo sisällöstä näin selkeästi. Brothers: a Tale of Two Sons kertoo nimensä mukaisesti veljeksistä, joiden elämä on kovaa vauhtia suistumassa raiteiltaan. Äiti on hukkunut jo aiemmin kalastusreissulla, mutta myös isä sairastuu yllättäen hengenvaarallisesti. Ainoana oljenkortena perheen kaksi poikaa lähtevät uskaliaalle matkalle hakemaan isänsä parantavaa yrttiä.

Kanna minut metsään

Chronicles of Riddick ja The Darkness -peleistään tuttu ruotsalainen Starbreeze Studios hylkää synkät toimintapelit hypäten Brothersilla täysin uudenlaisiin atmosfääreihin. Pimeiden ja ankeiden käytävien sijaan Brothersissa seikkaillaan hyvinkin aurinkoisissa ja luonnonläheisissä maisemissa. Auringonsäteet siivilöityvät kauniisti havupuiden oksien välistä ja puro liplattelee tunnelmallisesti polun vieressä. Kaukana horisonttia leikkaa suurensuuri revontulten ympäröimä vuorenhuippu. Brothers onnistuu luomaan ympäristöillään jokseenkin ainutlaatuisen, rauhallisen ja seesteisen tunnelman. Peli on paljon velkaa Icolle sekä Shadow of Colossukselle, ja Starbreeze onkin hakenut selkeästi inspiraatiotaan sieltä suunnasta. Myös Panzer Dragoon -sarjan jylhät maisemat tulevat mieleen Brothersia pelatessa.

Kameran lähestyessä hahmoja grafiikan rosoisuus nousee selkeästi pintaan. Hahmomallit ovat todella yksinkertaisia ja näiden animointi jäykkää. Myös tekstuurit noudattelevat simppeliä linjaa, eikä varsinaisesta silmäkarkista voi puhua. Niin kauan kun vapaasti käänneltävä kamera pysyy sopivan matkan päässä, maisemat näyttävät silti hyvinkin kauniilta.

Vaikka Brothers käsitellee yllättävänkin vakavia teemoja, miellyttävä ympäristö antaa pelaajalle mainiot eväät rauhoittua, nostaa jalat ylös ja ihastella kauniita maisemia vailla huolen häivää. Tarinan kulkiessa loppua kohden synkempään suuntaan, säilyy tunnelma kaikesta huolimatta miellyttävän harmonisena.

Kontrollien sietämätön keveys

Ensisilmäyksellä näyttää, että Brothers: a Tale of Two Sons on tehty selkeästi yhteistyötilaa silmällä pitäen. Näin ei kuitenkaan ole, ja yllättäen peli ei tarjoakaan lainkaan kaksinpelimahdollisuutta. Brothersin koukkuna toimii jokseenkin ainutlaatuinen kontrollijärjestelmä, niin hyvässä kuin pahassakin. Pelissä ohjataan yhtä aikaa molempia veljeksiä, mutta käytössä on ainoastaan kaksi tattia ja liipaisinta. Näistä molemmille veljeksille on pyhitetty yksi liipaisin ja ohjaussauva. Analogista tattia käytetään luonnollisesti liikkumiseen ja saman puolen liipaisimella toimitaan. Liipaisimen toiminta muuttuu tilanteen mukaan, oli se sitten vivun pyörittämistä tai vaikkapa kiipeilyä.

Mielenkiintoiset kontrollit toimivat pääsääntöisesti hyvin, kunhan ohjaustyyli iskostuu pelaajan molempiin aivopuoliskoihin. Alkupuolella huomaa usein ohjaavansa täysin väärää hahmoa väärällä tatilla ja juoksevansa juuri päinvastaisiin suuntiin, kuin alun perin oli tarkoitus. Ohjauksen uniikin tyylin vuoksi pelaajan täytyy välillä pysähtyä miettimään, kummalla kädellä ohjata kumpaa hahmoa. Pääsääntöisesti ainutlaatuiset kontrollit silti toimivat hyvin ja niitä käytetään mielenkiintoisella tavalla. Peli soljuu koko ajan miellyttävästi eteenpäin pulmanratkonnan pysyessä koko matkan ajan suhteellisen vaivattomana.

Veljekset kuin ilvekset

Hahmoina veljekset ovat varsin mieleenpainuvia. Rohkeampi ja voimakkaampi isoveli kantaa vastuuta uimataidottoman pikkuveljensä kaitsemisesta, mutta usein roolit kääntyvät myös päälaelleen. Veljesten kyvyt on tasapainotettu hyvin, ja seikkailun edetessä molempia täytyy hyödyntää tasapuolisesti. Kaksikon luonteenpiirteet tuodaan esille hauskalla tavalla. Rasavillimpi pikkuveli pistää monet tapahtumat ranttaliksi, kun taas isoveli jaksaa muistuttaa, että kaksikolla on tärkeä yhteinen päämäärä. Matkalla tavataan ihmishahmojen lisäksi niin eläimiä, kuin satumaisempiakin otuksia.

Kokonaisuutena Starbreeze Studios on luonut seikkailuelämyksen vailla vertaa, ja Brothers maistuu varmasti ainakin Team Icon mestariteoksista pitäville. Pelin lyhyen, noin kolmen tunnin keston aikana käydään läpi tunneskaalaa laidasta laitaan, ja loppu palkitsee taatusti kyynisimmänkin pelaajan. Tätä paremmat kokemukset ladattavien pelien saralla ovat harvassa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi