Perinteisiä seikkailupelejä ei ilmesty nykyään yhtä runsaasti kuin niiden kulta-aikana 90-luvun alkupuolella, mutta genreen saapuu uusia tulokkaita tasaisin väliajoin. Tällä kertaa syyniin joutuu kulttiklassikko Primordian kehittäjä Wormwood Studios uudella teoksellaan. Pieni indiestudio pistää jälleen hynttyyt yhteen modernien point and click -pelien mestarin Wadjet Eye Gamesin kanssa, ja tuloksena on keskinkertaiseksi jäävä kauhuseikkailu Strangeland.

Strangeland luottaa vahvasti synkeään tarinaan ja odottaa sen tarrautuvan pelaajan alitajuntaan takiaisen tavoin. Valitettavasti juuri kertomus on pelin heikointa antia. Vanhanmalliseen pakkopaitaan pukeutunut mies herää omituisessa huvipuistossa ja huomaa vaaleahiuksisen naisen heittäytyvän pohjattomaan kaivoon hänen takiaan. Tapahtumasta silminnähden järkyttynyt sankari vannoo tekevänsä kaikkensa neitokaisen pelastamiseksi. Helppoa se ei tule olemaan, sillä painajaisten ihmemaa on täynnä vaarallisia kummajaisia.

Uskallatko astua sisään painajaisten ihmemaahan?

Aluksi juoni vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, mutta muuttuu hyvin pikaisesti omituisen sekavaksi ja tylsäksi. Odotin koko ajan kertomuksen kietovan minut pikkusormensa ympärille – niin ei kuitenkaan tapahtunut missään vaiheessa. Tarinaan sisältyy luultavasti jokin syvempi tarkoitus, joka vilahti minulta syystä tai toisesta täysin ohitse. Tämä voi osittain johtua siitä, että melkein kaikki ihmemaassa asustelevat olennot puhuvat arvoituksin, ja joskus heidän sanomisiensa pointti jää hieman epäselväksi. Teos ei myöskään ole kauhupeliksi varsinaisesti pelottava, ainakaan sillä perinteisellä tavalla. Enemmänkin sitä voisi kutsua iljettäväksi, eräiden graafisten ratkaisujen vuoksi.

Korppi, ei varis

Strangeland on perinteinen point and click -seikkailu, joten noin viisituntisen seikkailun tiimellyksessä tutkitaan maailmaa, ratkotaan pulmia sekä jutellaan mukavia vastaantulijoiden kanssa. Eräänlaisena erikoiskykynä toimii kuoleman syleileminen. Joissakin kohdissa pelaajan täytyy heittää henkensä, jotta juonessa pääsee eteenpäin. Kuolemisesta ei onneksi rangaista mitenkään, ja usein onkin hauska yrittää keksiä mitä hullumpia tapoja siirtyä ajasta ikuisuuteen. Matkan aikana tehdään myös muutamia valintoja, joiden ansiosta uudelleenpeluuarvoa on olemassa.

Kinkkisissä tilanteissa kannattaa turvautua vihjepuhelimeen.

Mieltä kutkuttavia pulmia heitetään pelaajan nenän eteen harva se hetki, ja suurin osa niistä on hurjan kekseliäästi suunniteltuja. Aivopähkinöiden vaikeustaso ei aiheuta kovin pahaa turhautumista, mutta jonkinmoista ajattelutyötä joutuu tekemään. Ratkaisut ovat yleensä sangen loogisia, kunhan ensin saa sen pienen lampun päänsä yläpuolella välähtämään. Jos jää jumiin eikä keksi miten edetä, on käytössä myös avustava vihjepuhelin. Pakosti luuria ei tarvitse nostaa, mutta ajatuskatkoksen yllättäessä linjoilta saa avun kätevästi. Toisaalta taas toiminnon helppouden takia omia aivojaan ei aina jaksa käyttää, vaan joskus tulee rynniskeltyä suoraa päätä puhelinkioskille soittelemaan hätänumeroon.

Näyttäviä pikseleitä

Tyylikkäältä näyttävä miljöö on maalattu erilaisin harmaan sekä ruskean sävyin, ja muutamat violetit yksityiskohdat tuovat kaivattua eloa maanläheiseen värimaailmaan. Näyttävä pikseligrafiikka on raikas tuulahdus menneisyydestä ja sopii vallan mainiosti pelin muutenkin niin omituiseen ilmapiiriin. Kiitosta ansaitsee myös teoksen loistava ääninäyttely, sillä harvoin näkee tämän hintaluokan indiepelejä, jotka ovat kokonaan näin taidokkaasti ääninäyteltyjä.

Omituisia otuksia!

Wormwood Studiosin kehittämä Strangeland on nimensä veroinen, eli erittäin kummallinen. Ikävä kyllä teos epäonnistuu juuri siinä tärkeimmässä asiassa: tunteisiin vetoavan tarinan kertomisessa. Omituinen ja sekava narratiivi raahaa arvosanaa alaspäin, vaikka kaikki muut osa-alueet ovatkin keskikertoa hiukkasen parempia. Kekseliäät pulmat ja näyttävät maisemat eivät kokonaisuutta pelasta, mutta niiden ansiosta pelin läpäisee ihan mielellään, ainakin yhden kerran.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi