Kun pääsin testaamaan OlliOlli Worldia ensimmäisen kerran viime kuussa, en oikeastaan tiennyt mitä odottaa. Sarjan aiemmat osat olivat kivoja pikkupelejä, jotka yllättivät aikanaan sorminäppäryyttä vaativilla tempuilla ja nopealla vauhdillaan. Kolmas osa irtautuu vanhasta isolla tavalla. Nyt kyseessä on tarinavetoinen seikkailu, jossa kaikki osa-alueet on väännetty tappiinsa. Lopputulos on yllättävä ja riemastuttava peli kaikille ikään tai kokemukseen katsomatta.
Päheyden uusi tähti
Värikkääseen ja nurinkuriseen fantasiamaailmaan sijoittuva OlliOlli World ottaa kaksin käsin vaikutteita niin Hayao Miyazakilta kuin Adventure Time -sarjasta. Raajat ovat nuudelimaisia lankoja, silmät pullottavat päässä ja ihmiset venyvät purkkapallon lailla hyppiessään. Pilvet näyttävät kirjaimellisesti hattaroilta ja tuonpuoleinen tunnettaan nimellä Gnarvana. Sana tulee Nirvanan ja ilahduttavasti vanhentuneesta gnarly-toteamuksen risteytyksestä. Gnarvanassa skeittauksen pyhimykset heittävät frontside ollieta päivästä toiseen, samalla inspiroiden uusia sukupolvia entistä hienompiin temppuihin. Mutta jokaisen pyhimyksen on aika siirtyä uuden tieltä, ja nyt on tullut aika etsiä seuraava skeittauksen ylijumala. Sehän on varmaan pelaaja, eikös vaan?
Leppoisa tarina tarjoilee hymyilyttävät raamit seikkailulle, mutta siitä tarvitsee välittää juuri niin vähän tai paljon kuin itse tahtoo. Loppujen lopuksi tavoite on kuitenkin yksinkertainen. Dekki alle, kaverit kainaloon ja ei muuta kuin rampeille.
Tarjolla on tusinoittain entistä ovelampia kenttiä, joiden yksittäiset haasteet vaihtelevat letkeästä laskettelusta hermojaraastaviin komboihin, jotka vaativat pitkää ja tunnollista harjoittelua. Periaatteessa OlliOlli Worldin voi pelata läpi juoksemalla jokaisen kentän läpi onnistuneesti. Rattoisa tarinankerronta palkitsee uudet pelaajat tavalla, joka saa jokaisen tuntemaan olonsa tervetulleeksi. Kokeneemmat harrastajat viettävät sitten kymmeniä tunteja jokaisen erikoishaasteen perässä. Vaikeustasoa pelistä ei varsinaisesti löydy, mutta OlliOlli World on kehittänyt niin onnistuneen välimaaston helposti lähestyttävän ja vaikean välille, että sellaista ei oikeastaan tarvitse.
Kaikki mukaan
On sitäkin ilahduttavampaa huomata, että OlliOlli World tarjoaa kaikille jotain aina hahmonluonnista alkaen. Skeittaajasi voi olla minkä näköinen tahansa sukupuoleen tai uskontoon katsomatta. Ainoastaan isommat kehotyypit loistavat poissaolollaan, mikä edelleen tuntuu oudolta päätökseltä. Jos tämän kömmähdyksen antaa anteeksi, OlliOlli World edustaa sitä parempaa päätä peleistä, joissa voi tuntea olonsa tervetulleeksi vaikka laji itsessään olisi täysi mysteeri.
Samaa ei ihan täysin voi kuitenkaan sanoa pelin ohjausmekaniikoista. OlliOlli World toimii vain ja ainoastaan ohjaimella pelattuna, eli esimerkiksi PC-puolen näppis-ja-hiiri-mestarit joutuvat odottelemaan modeja, jos ohjaimen käyttö vierastaa. Mutta jopa kokeneelle konsolikonkarille skeittimaailman uudet tuulet tuntuvat turhan monimutkaisilta. Yhtä tattia näpäyttämällä hypitään, toisella ohjataan ilmalennon kierrettä, kun taas muilla näppäimillä yhdistellään temppuja toisiinsa. Samalla tattia täytyy pitää pohjassa, jotta hahmo saisi lisää vauhtia seuraavaan hyppyyn. Lajityypille tuttu mahdollisuus laittaa hyppy X-napin taakse on täysi mahdottomuus.
Lopulta menoon tottuu ainakin jossain määrin, mutta omalla kohdalla ikääntyvät boomer-refleksini eivät koskaan kunnolla taipuneet vaikeimpiin haasteisiin. Mikä sinänsä harmittaa hieman. Temput itsessään eivät olleet ongelma, ainoastaan vastaan vänkäävä ohjaus, joka tuntuu turhan sekavalta vaikka sitä kuinka harjoittelisi.
Onneksi kentät ovat nerokkaita, eikä niistä voi sanoa pahaa sanaa. Vanhasta OlliOlli-sarjasta on tultu pitkälle. Entiset 2D-mallit ovat vaihtuneet huikeisiin kolmiulotteisiin maisemiin, joista löytää pieniä yllätyksiä kerta toisensa jälkeen. Maailmankartta on jaettu viiteen eri osa-alueeseen, jotka näyttävät ja kuulostavat täysin erilaisilta. Jos niihin jostain syystä kyllästyy, OlliOlli World tarjoaa mahdollisuuden tehdä pienimuotoisella muokkauksella omia kenttiä.
Siististi cool
OlliOlli Worldin pariin on ilo palata kerta toisensa jälkeen. Vaikka turhautumisesta tulee vanha tuttu pelin aikana, ei se missään välissä tunnu ylitsepääsemättömältä. Tämä johtuu pelin armottoman chillistä asenteesta, jonka mukaan tärkeintä on yhdessäolo ja hauskanpito. Jokainen pienikin onnistuminen palkitaan kannustuksella. Sivuhahmot kertovat tarinoita omien pelkojensa voittamisesta. Koko maailma tuntuu ystävälliseltä ja lempeältä. Jopa vaikeimpien haasteiden edessä voi ottaa rennosti, kunhan muistaa ettei tämä ole niin vakavaa. Se antaa ihan valtavan sykkeen yrittää yhä uudestaan ja juhlia entistä kovemmin viimein onnistuessaan. Samalla peli tarjoaa uusia vaatteita ja skeittilautoja joka käänteessä, mikä lisää onnistumisen tunnetta entisestään. Missään vaiheessa ei tule olo, että peliä vääntää hampaita narskutellen.
OlliOlli World antaa pelaajalle juuri sen, mitä itse siitä haluaa saada irti. Pelisuunnittelun näkökulmasta näin onnistunutta välimaastoa näkee harvoin, jos koskaan. Se on yhtä aikaa arcade-henkinen ralli, jossa meno yltyy välillä henkeäsalpaavan haastavaksi, kuin rento simulaattori vailla huolenhäivää. Minkään pelin julistaminen vuoden parhaaksi näin helmikuussa on hullun hommaa, mutta olisin todella yllättynyt jos OlliOlli Worldia ei nähtäisi keikkumassa useammassa top kympissä kymmenen kuukauden päästä. Näin ihastuttavaa kokonaisuutta nähdään harvoin.
