Pohditteko ikinä Rainbow Six Siegeä pelatessanne, että tästä saisi varmasti kasaan melko mielenkiintoisen soolo- tai PvE-pelin? No, nyt sitä olisi sitten tarjolla!
Zombeja! Tai siis, arkkibakteereita!
Erikoiset alienit ilmestyvät maapallolle, joten jälleen kerran iskuryhmän on aika pelastaa maailma – tai ainakin Amerikka. Vihollisen olemus on epäselvä, joten suuri osa taustalle viritetystä juonikuviosta pyörii tutkimuksen ja vastustajan toimintatapojen selvittämisen parissa. Arkeonit (archæans) ovat vaarallisia ja tuntemattomia olentoja, joten ainoa oikea vastus heille on Tom Clancyn ysärillä eloon kirjoittama Iskuryhmä Rainbow ja heidän REACT-yksikkönsä. Ensivaikutelmat pelistä olivat positiivisia, eikä julkaisu petä myöskään pidemmällä pelaamisella.
Arkeonit ovat tunkeutuneet esiin muutamiin kohteisiin Yhdysvalloissa, mutta ne on onnistuttu eristämään rajatuiksi tutkimusalueiksi. Vastustajat hyökkäävät sisään uskaltavien kimppuun voimalla, joten laboratoriokynäniskojen sijaan alueille päästetään ainoastaan huippuunsa viritettyjä kommandoja. Ja heiltäkin lähtee henki herkästi, jos sotilaat eivät ole varovaisia. Toiminta tapahtuu joko yksin tai verkkopelinä kolmen hengen joukkueissa. Ryhmäräime ei ole pakollista, sillä vaikeusaste skaalataan dynaamisesti pelaajamäärän mukaan.
Jokaisessa kohteessa on kolme satunnaisesti valittua aluetta, jotka sisältävät erilaisia tehtäviä asemien kolmiomittauksesta erilaisten anturien asentamiseen tai eliittivihollisten tappamiseen. Ensimmäinen alue on aina helpoin, jonka päätteeksi sotilaat voivat jatkaa joko seuraavalle, vaikeammalle alueelle tai nilkuttaa pelastushelikopterilla kotiin. Mukaan tarttuvat kokemuspisteet kasvavat etenemisen myötä, mutta terveys ei palaudu osa-alueiden välillä. Näin ollen puolikuolleena on turhien riskien sijaan turvallisinta nilkuttaa kotiin hengähtämään.
Kanveesiin kellahtaminen ei ole lopullista, sillä kaverit voivat elvyttää operaattorin – lisäksi hahmolla voi olla itse-elvytyspiikki varusteena. Edes koko tiimin nuupahtaminen tai soolomoka ei tuota lopullisia tappioita, sillä sotilaiden perusvarustukseen kuuluu staasivaahto, joka säilöö ruumiin koomaan odottamaan pelastamistaan seuraavissa tehtävissä. Pelastamisen jälkeen kerätyt kokemuspisteet palautuvat, mutta pelastustehtävänkin epäonnistuessa hahmo palautuu sairastuvalle kokemuksensa menettäneenä.
Erilaisia operaattoreita on runsaasti, mutta usein suuri osa tiimistä on joko käsi paketissa, kadonneena vaahdon joukkoon tai ainakin terveydeltään vajaakuntoisena. Hahmon terveys näet jää voimaan tehtävän päätteeksi. Jos operaattorin terveys jää alle puolivälin, joutuu hän toipilaaksi, eikä ole käytettävissä toimintaan. Vajaakuntoiset hahmot joutuvat aloittamaan tehtävän ilman täyttä terveyttä. Puhti palautuu vasta uusien tehtävien myötä, joten erilaisten hahmojen kierrätys rakentuu nokkelasti sairastupamekanismin ympärille.
Älä unohda äänenvaimenninta
Mutta entä itse toiminta? Siegensä pelanneille tunnelma on tuttua. Taistelu on taktisen hidasta, sillä terveys tippuu nopeasti niin vihollisilta kuin operaattoreilta. Kaikilla on varustuksena pää- ja sivuase, kranaatti, lisäväline sekä hahmokohtainen erikoisvaruste. Osa hahmoista on selvästi toisia hyödyllisempiä, erityisesti lääkärit ja skannereilla varustetut operaattorit ovat kovassa huudossa – ja tietysti aina sairastuvalla.
Tehtävät voi läpäistä vauhdikkaasti rynkyllä räimien, mutta fiksut pelaajat hiiviskelevät homman hitaasti maaliin. Kenttä on täynnä nukkuvia pesiä, jotka on helppo eliminoida muutamalla laukauksella tai puukolla. Jos pelaaja onnistuu herättämään liikkuvien arkkivihollisten huomion, aktivoivat he läheiset pesät ulvonnalla. Tällöin pesät alkavat tuutata ulos loputtomia määriä vihollisia, jolloin kenelläkään ei ole enää hauskaa. Synnytystalkoot loppuvat vasta pesän nitistämiseen.
Onneksi taktista etenemistä varten löytyy runsaasti työkaluja Siegestä tutusta kauko-ohjattavasta autosta mitä erilaisimpiin skannereihin. Kaikki operaattorit näkevät myös hieman ohuiden seinien lävitse, jolloin tiukat pääosumat hajoavien seinien läpi tuntuvat lähes huijaukselta. Yhteistyössä tiukasti edeten homma pysyy hanskassa ja arkkibakteerit ruodussa. Osa läpäisyistä on lähes nautinnollisia, kun kolmikko naksuttelee viholliset ruotuun ja astelee kaikki kolme tehtävää plakkarissa pelastushelikopteriin.
Ongelmaksi muodostuu se, että ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Jos yksi pelaajista päättää rymistellä menemään, on kaikkien pelaajien pistettävä hiiviskelyhanskat takataskuun ja rynnäköitävä päälle tuhoamaan aktivoituneet pesät. Erikoisesti aloitustasoilla kaikilla operaattoreilla ei ole käytössään äänenvaimennettuja pääaseita, joten hiiviskelylle jää vain rajallisesti tilaa. Tämä on lähes suunnitteluvirhe, sillä yhdenkin pelaajan valitessa haulikko-operaattorin muuttuu meno todella vaikeaksi.
Kaikeksi onneksi operaattoreille avautuu käyttöön uusia aseita ja parempia erikoisvarusteita. Tämä vaatii kuitenkin grindaamista. Esimerkiksi Siegestä tuttu Rook on näppärä veijari tarjotessaan panssareita koko tiimille. Aloitustasolla käytössä on kuitenkin vain äänekäs haulikko, joten tasojen kasvatus vaatii joko hiljaisen pistoolin käyttöä tai äänekästä rymistelyä ennen äänenvaimennetun pääaseen avautumista.
Itse aiheutettu vaikeus
Kaikin puolin arvioiden Extraction on vaikea peli, eikä se yritäkään väittää olevansa muuta. Helpoin vaikeusaste on nimeltään keskivaikea, ja sen yläpuolelta löytyvät kolme tiukempaa vaikeusastetta. Jokainen lisäriski tuottaa parempia kokemuspistebonuksia, mutta tiimin jokaisen pelaajan taitotason on syytä skaalautua vaikeusasteiden mukaisesti. Muutoin tarjolla on vain vihollishyökyaaltoja ja sitä seuraavaa operaattorien paketointia suojavaahtoon.
Lisävaikeutta synnyttää pintoja peittävä ja liikkumista hidastava lima, jota pesät levittävät ympäristöönsä. Luodit ja pyssynperä puhdistavat lattiaa, mutta tiukassa paikassa tällaiseen hienosteluun ei riitä aikaa. Toisaalta operaattorien erikoisvarusteet tasoittavat vaikeusastetta.
Operaattorien varusteita parantavien kokemuspisteiden lisäksi tarinan eteneminen vaatii erinäisten tehtävien suorittamista. Alkupäässä kyseessä on yksinkertaisia pelimekaniikkaa ja vihollisia esitteleviä konsteja, kuten asioiden pingaamista sekä tiettyjen vihollistyyppien listimistä. Suoritusten myötä käyttöön avautuu uusia kaupunkeja, jotka sisältävät kukin kolme poliisiaseman tai Liberty Islandin kaltaista kenttäpakettia. Kun jokaiseen pakettiin kuuluu vielä kolme satunnaisessa järjestyksessä suoritettavaa ala-aluetta ja erilaisia tehtävämuotoja on yli kymmenen, on erilaisten kombinaatioiden määrä melkoinen.
Hiiviskelyä toiminnan käärepapereissa
Extractionin vahvuus ja heikkous ovat sen hiiviskelypainotteisuudessa. Jos jengi hiippailee rauhassa nappaillen pesät pois yksi kerrallaan, voi kenttien läpäisy olla varsinaista läpijuoksua. Mutta kun rauha rikkoontuu, syntyy melkoinen syöksykierre nopeasti. Pesät tuuttaavat loputtomasti vihollisia, eikä menetettyä terveyttä ole helppoa palauttaa. Tällöin kentän läpäisy saattaa olla vielä mahdollista, mutta eteneminen on parasta lopettaa, sillä vajaakuntoisena eteneminen on äärimmäinen riski.
Koska minulla ei ole ystäviä, päädyin pelaamaan satunnaisessa peliseurassa ilman mikrofonia. Toiminta ei ollut toksista, mutta se oli paikoitellen kovin törppöä – usein luonnollisesti myös omasta syystäni. Erityisesti aloittelijapeleissä äänenvaimentimien merkitystä saatetaan aliarvioida, jolloin örmyt ovat niskassa alta aikayksikön. Rehellisesti sanoen nautin enemmän soolomuodosta, jossa sain edetä juuri niin hitaasti ja varovaisesti kuin itse halusin.
Extraction on reilu. Tehtävät ovat juuri niin vaikeita, mitä omalla töhöilyllä onnistuu saamaan aikaan. Riskejä ei ole pakko ottaa, vaan tehtävät on mahdollista jättää ensimmäiseen tasoon etenemättä syvemmälle seuraavaan osa-alueeseen. Käytännössä tämä on järkevää, jos alue on mennyt puihin ja vahinkoa on tullut otettua sisään. Vaikeusastettakin kannattaa nostaa vasta oman itsevarmuuden mukaisesti. Päänsisäisen riskianalysaattorin tulee olla jatkuvasti yliherkässä tilassa.
Kyseessä on tietynlainen kokeilu aseleikin muotoon paketoidusta yhteistyöhiiviskelystä. Uskon monien Siegen pelaajien pettyvän hiiviskelyn määrään, sillä toiminnalla tätä peliä ei läpäistä. Toisaalta Left 4 Deadistä nauttivat saattavat tuntea olonsa kotoisaksi, sillä ei ole täysin kohtuutonta väittää, että zombit on vain vaihdettu erilaisiin alieneihin – Siegen pelimoottorilla.
En ole vain aivan varma siitä odotinko toiminta- vai hiippailupeliä? Sillä juuri tämä on julkaisun kipupiste. Näkemykseni voi jakaa mielipiteitä, mutta olisin kaivannut enemmän räimettä ja vähemmän selkäänpuukotusveitsihiippailua. Uskon Extractionin maistuvan monelle, mutta Siegen kaltaista ikiklassikkoa tästä ei syntyne. Siitä huolimatta paketti on omassa genressään mainio, kunhan sitä ei vain erehdy pelaamaan ammuskelupelinä.
