Hulluja nuo roomalaiset! Anno-sarja on seikkaillut kolmen vuosikymmenen aikana niin löytöretkien ajassa, teollistumisen alkuvaiheissa kuin tulevaisuudessa. Nyt on aika antaa vuoro roomalaisille ja tarjota plebeijeille leipää ja sirkushuveja. Riehuville kelttiläisille tarjotaan vain legioonalaisten gladiusta.
Karibialta Albioniin
Ensimmäisenä simppeli tosiasia: jos pelasit vuoden 2019 Anno 1800:aa, olet lähes pelannut myös Anno 117:ää. Molemmat noudattavat samoja lainalaisuuksia. Ensin kylään rakennetaan pieni joukko tönöjä, mutta kun tavaroiden ja palveluiden taso kehittyy, voi asukkaita ja taloja päivittää tasokkaammiksi ja maksukykyisemmiksi.
Kaikki pyörii tämän perusmekanismin ympärillä. Monimutkaisuutta tuottaa kuitenkin se, että toiminta sijoittuu saaristoon, jonka saarien satoisuus vaihtelee. Aloitussaarella pääsee yleensä pitkälle, mutta ennen pitkää asukkaat alkavat himoita tuotteita, jotka vaativat resursseja toisilta saarilta. Tämä luo tarpeen kauppalaivaston ja siirtokuntien rakentamiselle.
Pian yksinkertaisista asioista tehdään monimutkaisia, sillä saaren tila loppuu herkästi kesken. Läänistä kilpailevat asunnot, niiden vaatimat palvelut ja teollisuusrakennukset. Kun homman makuun pääsee, syntyy melkoinen muurahaispesä paimennettavaksi.
Tälläkin kertaa kartta jakautuu kahteen osaan: välimerelliseen Latinumiin ja kelttiläisten Albioniin. Menestyminen molemmilla alueilla vaatii ennen pitkää resurssien rahtaamista paitsi saarilla alueiden sisällä, myös niiden välillä. Tämäkin on tuttua edellisestä osasta.
Ajan mestarit
Annon peruskaava on toimiva, joten miksi rikkoa sitä? Voin kuvitella sekä kehitystiimin että julkaisija Ubisoftin miettineen tätä kysymystä. Vaikka aikakausi ja muodollisesti myös resurssit ovat muuttuneet, voivat konkarit hypätä kyytiin lähes kylmiltään. Ei niin että tarvitsisi, sillä tutoriaalit ovat kattavia ja pääkampanja toimii varsinaisesti laajennettuna sellaisena.
Teeman lisäksi tärkeimmät muutokset liittyvät käytettävyyteen. Käyttöliittymä toimii harvinaisen sujuvasti. Aivan kriittisen tärkeänä uudistuksena ajan voi nyt myös pysäyttää. Tämä oli käsittämätön puute aiemmassa osassa, sillä taisteluiden rytistessä pelaajalla ei ennen ollut kerta kaikkiaan aikaa keskittyä talouspuoleen. Nyt usean rintaman kriisit pysyvät paremmin hallinnassa.
Myös teknologian roolia on laajennettu, sillä laajassa teknologiapuussa on valtavasti tutkittavaa ja avattavaa. Osa puun hedelmistä on yksinkertaisia prosenttibonuksia, mutta ne sisältävät myös melkoisen paljon uusia rakennuksia ja toiminnallisuuksia.
Kuitenkin myös tietyt vanhat ongelmat ovat edelleen olemassa: siirtokunta voi syöksyä yllättäen fiskaaliseen syöksykierteeseen, jonka purkaminen voi osoittautua yllättävän vaikeaksi. Hemingwayn väitetään sanoneen konkurssin tapahtuvan ensin hitaasti, sitten nopeasti. Olisi mukavaa, jos pelaaja saisi varoituksen jo hitaassa vaiheessa.
Esimerkiksi kelttiläissaareni romahdus oli itselleni pitkään kysymysmerkki, kunnes juurisyy selvisi: pienen logistiikkamuutoksen jälkeen perusruokaa tuottava ankeriaankalastaja ei saanut enää kuljetettua tavaraa varastoon ja jakeluun. Tällöin ruokahuolto romahti, johtaen väestökatoon ja verokriisiin. Tilanteen korjaaminen vaati lopulta vain muutaman klikkauksen.
Tarjoilija, toinen annos samaa
Anno 117 tarjoaa juuri sitä herkkua, jota sarjan ystävät ovat tottuneet nauttimaan. Laajoja kaupunkeja, tuotantoketjuja, kauppaverkostoja ja monenmoista pientä ja suurta nyplättävää. Kaikkea on tullut vähän lisää, erityisesti teknologian ja maasodankäynnin suhteen.
Toisaalta useat valituksen aiheet ovat edelleen paikallaan. Monimutkaiset ketjut tuottavat monimutkaisia syy-seuraussuhteita, joiden metsästäminen saattaa olla vaikeaa. Huomaan kyllä, että dinaarikäyräni on kääntynyt miinukselle, mutta sen juurisyihin pureutuminen vaatii syvempää johdon konsulttitason analytiikkaa.
Mutta voiko tästä olla nauttimatta? Lopputulos on tyylikäs ja toimiva, vaikka se rakentaakin sarjan aiempien osien päälle, mutta kehittyy vain marginaalisesti. Kuudessa vuodessa olisin odottanut hieman enemmän muutoksia, mutta toimii tämä mainiosti näinkin.
