Syberia on point 'n' click -teos, joka jäi julkaisunsa yhteydessä allekirjoittaneelle hyvin elävästi mieleen jo pelilehtien sivuilta, ennen ilman ainuttakaan itse vietettyä hetkeä pelin parissa. Alun perin sarjakuvista – erityisesti Tarkastaja Ankardosta – tunnettu belgialainen sarjakuvataiteilija Benoît Sokal (1954-2021) alkoi tekemään 90-luvun lopussa siirtymää pikkuhiljaa videopelien pariin, kun hän tiimeineen julkaisi Ankardo-tarina L'Amerzoneen pohjautuvan Amerzonen PC:lle vuonna 1999.
Kolme vuotta myöhemmin julkaistu Syberia keräsi aikoinaan varsin mukavasti kehuja muun muassa tunnelmastaan. Ei ihme, sillä Sokalin luoma upea ja utuinen maailma yhdistettynä hyvin kirjoitettuun tarinaan sekä omintakeiseen hahmokavalkadiin sopi erinomaisesti perinteisen seikkailupelin muottiin. Itse pääsin kokemaan teoksen vasta paljon kypsemmällä iällä Switchillä, mutta on todettava, etteivät sen vahvuudet ja tenho olleet kadonneet yhtikäs mihinkään. Samalla taas vanhemmalla ikää koettuna perinteisten point 'n' click -teosten helmasynnit, kuten edestakaisin ravaaminen ja paikoin ympäristöön hukkuvat (tärkeät) objektit, sapettavat entistä enemmän. Toisaalta Syberiassa on monia virkaveljiään loogisemmat puzzlet, mistä annan ehdottomasti kiitosta vielä tänäkin päivänä.
Toisen Syberian jälkeen sarja vietti hiljaiseloa muutaman vuoden, kunnes Syberia 3 julkistettiin vuonna 2009. Teos päätyi lopulta melkoiseen kehityshelvettiin erinäisistä syistä johtuen, sillä kolmososa julkaistiin vasta vuonna 2017 melkoisen porun saattelemana. Ja kyllähän se on todettava, että teos oli erityisesti julkaisussaan buginen ja muutenkin hätäillyn oloinen, eikä oikeastaan mikään aspekti yltänyt edeltäjiensä tasolle. Onneksi sarja ei sentään kokenut lopullista kuolemaansa tuolloin, sillä vuonna 2022 julkaistu Syberia: The World Before palautti päähenkilö Kate Walkerin saagan jälleen raiteilleen niin kriitikoiden kuin fanienkin kirjoissa. Surullista kyllä, Benoît Sokal ehti menehtyä vajaa vuosi ennen julkaisua, eikä hän täten päässyt nauttimaan verrattain ilomielisestä reaktiosta.
Belgialaisen taiteilijan maailmat jatkavat kuitenkin eloaan vielä tänäkin päivänä, sillä aiemmin mainitusta Amerzonesta saatiin tämän vuoden keväällä uusioversio, jonka turvin teos debytoi myös konsoleilla. Nyt arvostelussa on puolestaan (vuodenajallekin sopivasti) ensimmäisen Syberian remasterointi, jonka tarkoitus on modernisoida erityisesti audiovisuaalista puolta sekä maltillisesti korjailla myös pelillisiä aspekteja. Pystyykö Microidsin porukka tekemään kunniaa klassiselle seikkailuteokselle?
Kaikkea sitä joutuu juristinakin tekemään
Seikkailu alkaa, kun amerikkalainen asianajaja Kate Walker lähetetään lakitoimistonsa Marson and Lormontin toimesta ranskalaiseen Valadilènen kylään. Katen tehtävänä on hoitaa asiakkaan eli Universal Toy Companyn sekä Voralbergin jousi- ja automaattilelutehtaan välinen yritysosto maaliin, mutta kuten arvata saattaa, kaikki ei mene niin kuin Strömsössä.
Saapuessaan paikalle Kate saa nimittäin tietää, että tehtaan hiljattain menehtynyt omistaja Anna Voralberg oli ennen kuolemaansa ilmoittanut kylän notaarille hänen nuoremman veljensä Hansin olevan yhä elossa. Asia tulee yllätyksenä käytännössä kaikille osapuolille, sillä koko kylä luulee Hansin kuolleen jo 18-vuotiaana. Aikoinaan lavastetun hautauksen myötä Hans on siis tosi asiassa nyt tehtaan laillinen omistaja, joten kaupan toteuttaminen vaatisi tämän hyväksynnän. Mutta missä päin maailmaa Hans oikein majailee? Onko hän ylipäätään enää hengissä? Se jää pelaajan selvitettäväksi.
Alkuvaiheiden jälkeen vyyhti alkaa pikku hiljaa purkautumaan kunnolla, kun Kate saa selville, että ainoa keino tavoittaa Hans on lähimaissa matkustamiseen suunniteltu kellokoneistoinen juna, jonka Anna rakennutti aikoinaan veljensä pyynnöstä. Sen kuljettajana toimii vielä nykyäänkin itsekseen operoiva ja ajatteleva masiina nimeltään Oscar, joka noudattaa jokaista ohjeistustaan pilkuntarkasti. Tästä huolimatta peltiseppo on yksi pelin hauskimmista sivuhahmoista, ja Katen sekä Oscarin sanailua on hauska seurata, kun nainen tuskastuu välillä mitä ihmeellisimpiin pyyntöihin.
Kate matkaa Valadilénen lisäksi muun muassa ränsistyneeseen yliopistokaupunkiin Barrockstadtiin sekä venäläiseen tehdaskaupunki Komkolzgradiin. Reissun varrella minuun teki vaikutuksen erityisesti maailman mittasuhteet, sillä monin paikoin sitä tunsi itsensä jotenkin todella pieneksi. Upea taidetyyli on kestänyt muutenkin hyvin aikaa, sillä Syberian maailmassa on jotain todella kiehtovaa, mutta samalla aavemaista. Esimerkiksi Valadilénen kylässä on kaunista, mutta toisaalta se on nähnyt aikoinaan jo parhaat päivänsä, sillä uniseen taajamaan on jäänyt asustelemaan vain vanhempia ihmisiä: nuoret ovat lähteneet työpaikkojen ja aktiivisemman elämän perässä muualle.
Tutkimusmatkailu avartaa
Audiovisuaalisesta remontista huolimatta kyseessä on edelleen hyvin perinteinen seikkailupeli, jossa itse pelaaminen koostuu pitkälti ajoittaisten pulmien ratkomisesta, paikkojen nuohoamisesta sekä keskusteluista mitä erikoisempien persoonien kanssa. Genren perisynti – eli pöljät pulmat ja eestaas ramppaaminen – pysyvät kuitenkin aisoissa varsin kiitettävästi, sillä puzzlet ovat pääosin loogisia ja koluttavat alueet riittävän maltillisen kokoisia, jotta juoksentelu ei käy missään vaiheessa hermoille.
Itse remasterointityö on toteutettu pääosin hyvin. Syberia - Remastered esittelee kaksi eri tapaa kokea seikkailu: Story sekä alkuperäistä mukaileva Adventure. Todennäköisesti uusia pelaajia silmällä pitäen suunniteltu Story avaa pelaajalle tarinaa enemmän päiväkirjan, vihjeiden ja tavoitteiden kautta, kun taas Adventure olettaa pelaajan päättelevän itse käytännössä kaiken, aivan kuin alkuperäisessä teoksessa. Molempia kokeiltuani totesin, että Story on itse asiassa varsin kiva tapa kokea Syberia, sillä tällöin pysyy esimerkiksi paremmin kartalla jo tehdyistä jutuista.
Visuaalisesti Syberia - Remastered on onnistunut, sillä teos tekee hienosti kunniaa alkuperäisen kuvaukselliselle tyylille, ja ulkoasu on muutenkin nyt linjassa viimeisimmän osan The World Beforen kanssa. Tämä tarkoittaa myös luopumista "tankkikontrolleista" sekä staattisista kamerakulmista, mutta onneksi teknisiä kommervenkkejä ei asian tiimoilta juuri esiinny. Ainoastaan Katen liikkuminen ja erityisesti liikkeelle lähtö tuntuvat alkuun aika kankealta, mutta siihen onneksi tottuu nopeasti. Hiukan yllättäen suurin osa välivideoista on alkuperäisiä pätkiä modernilla "terävöitysteknologialla" höystettynä – kontrasti on mielenkiintoinen, mutta ajattoman taidetyylinsä ansiosta tämä ei juuri allekirjoittanutta häirinnyt.
Oikeastaan yksi isoimmista menetetyistä mahdollisuuksista koskee musiikkia. Niin upea kuin Nick Varleyn ja Dimitri Bodianskyn säveltämä ääniraita onkin, olisin kaivannut mukaan hiukan lisää melodioita, sillä nykyisellään kappaleet ehtivät porautua jo vähän liiankin syvälle aivojen uumeniin. Viime päivät koiraa ulkoiluttaessa päässäni on soinut erityisesti Valadilénen tunnusbiisi.
Jatkoa ensi numerossa
Syberia - Remastered on visuaalisesti onnistunut, alkuperäiselle (paria puzzlea ja kohtausta lukuun ottamatta) uskollinen uusiojulkaisu, jota olisi voinut pelillisesti siloitella kenties vieläkin modernimpaan suuntaan. Lähdeteoksen iän huomaa aika ajoin esimerkiksi harvalukuisissa ihmisissä sekä todella rajatuissa alueissa, jonka johdosta latausruutua (lyhyttä sellaista, onneksi) saa katsella vähän väliä. Tällaisenaankin noin kahdeksan tunnin seikkailu on toki ehdottomasti kokemisen arvoinen, mutta nyt kun kamera liikkuu enemmän Katen mukana: ihmettelen hiukan miksei maailmasta ole yritetty tehdä yhtenäisempää – se kun mielestäni elävöittäisi kokemusta entistä paremmaksi.
Tosi asiassa kritiikin kohteet ovat omissa kirjoissani kuitenkin niin pieniä, etteivät ne pilaa kokemusta laisinkaan. Päinvastoin: Syberia on remasteroitunakin yksi 2000-luvun hienoimmista teoksista genressään, joten toivottavasti kakkososakin saadaan tulevaisuudessa yhtä muikeaan muottiin, sillä ykkönen tunnetusti loppuu melkoiseen cliffhangeriin. Disclaimerina todettakoon, että jos kuitenkin olet hiukan vanhanaikaiselle pelisuunnittelulle allergisempi kuin minä, voi arvosanasta ottaa huoletta yhden tähden pois.
