Kaksi maailmaa
Alussa valitaan kummalla päähenkilöllä haluaa pelata – Judella vai Millalla. Tämä on hieman harmillinen asetelma, sillä peli itse ei kerro, kummalla hahmolla kannattaa aloittaa. Sillä on eroa: Juden puoli tarinasta on paljon kokonaisempi ja eheämpi. Millan näkökulma on paljon lyhyempi ja jättää ison osan tapahtumista pois. Siksi ensimmäistä kertaa pelaavan on parempi aloittaa Judella, sillä muuten tarinassa on vaikea pysyä kärryillä.
Siitä huolimatta Millan näkökulma kannattaa pelata, sillä se tukee Judea ja paljastaa asioita, joita pelkästään Judella pelaamalla ei voi saada selville.
Jude Mathis on nuori lääkäriopiskelija, jonka elämä muuttuu kertaheitolla hänen saadessaan selville, että hänen mentorinsa on uhrattu henkiä polttoaineenaan käyttävälle laitteelle, Lance of Kresnikille. Hän on itsekin joutumassa uhriksi, mutta hänen henkensä pelastaa Milla Maxwell, kaikista hengistä voimakkain.
Millan tavoitteena on tuhota Lance of Kresnik, mutta suunnitelma epäonnistuu ja Milla menettää voimansa. Jude ja Milla pakenevat ja päätyvät jatkamaan matkaa yhdessä, ja tarinan edetessä seurue täyttyy usealla muulla hahmolla.
Tales of Xillia on tarinaltaan erittäin hyvä ja mukaansatempaava. Joukkio matkaa Rieze Maxian halki tavoitteenaan edelleen Lance of Kresnikin tuhoaminen, mutta tämä ei tietenkään ole niin helppoa. Sivupolkuja aukeaa jatkuvalla syötöllä muihin suuntiin, ja ennen kuin huomaakaan, on keskellä kahden maan poliittista konfliktia. Pakkaa sotkee salaperäinen organisaatio Exodus, joka haluaa päästä Millasta eroon.
Kuten monessa muussakin Tales of -sarjan pelissä, myös Tales of Xilliassa on skittejä – lyhyitä animaatioita, joissa hahmot juttelevat keskenään. Ne ovat todella hauskoja ja täydentävät tarinaa hienosti.
Allekirjoittaneelle Tales of Xillia on ehdottomasti koko sarjan parhain peli, ja tuttuun maailmaan palaaminen oli täynnä nostalgiaa ja ihmetystä.
Kaunis ja värikäs
Uusi versio on todella kaunis ja sulavasti toimiva. Pelin aloittaessa pystyy valitsemaan pelaamista helpottavia apuja omasta valikostaan, mitä ei alkuperäisessä versiossa ollut. Uutena lisänä on myös kartalla näkyvät merkit aarteista, sivutehtävistä sekä muista tapahtumista, jotka oli helppo missata alkuperäisessä versiossa. Tässä versiossa pystyy myös valitsemaan englannin- ja japaninkielisen audion välillä.
Pääosin kaikki toimii, mutta itselläni peli jäi muutaman kerran jumiin latausruutuun, mikä pakotti sulkemaan ja avaamaan pelin kokonaan uudestaan. Nopean etsinnän perusteella selvisi, että muilla on ollut samanlaisia ongelmia ainakin PS5-version kanssa, joten toivon mukaan tilannetta korjataan päivityksellä. Pelin toimimisessa on ollut muitakin ongelmia muilla konsoleilla, mutta itse selvisin pelkällä latausruudun jumilla.
Taistelut ovat erittäin sulavia ja helppoja oppia. Vaikeustasoa säätelemällä niihin saa paljon vaihtelua, mutta omalla kokemuksella vaikeustason nostaminen helposta aavistuksen vaikeampaan oli vähän huonosti tasapainotettu – taistelut kentällä eivät tuottaneet mitään vaikeuksia, mutta pomotaisteluissa yllättäen joutuukin isomman ongelman eteen. Tämä on tietenkin pomotaistelujen pointti, mutta tässä tapauksessa ero tuntui hieman liian suurelta. Muuten taistelut olivat hauskoja eikä missään vaiheessa tullut tunnetta, että mieluummin jättää ne väliin.
Myös skittien ajoituksissa oli ongelmia, ja joitain joutui odottamaan muutaman minuutin pidempään.
Kaiken kaikkiaan Tales of Xillia Remastered on todella onnistunut kokonaisuus. Jos Tales of -sarjan pelejä ei ole pelannut ennen, mutta niistä on kiinnostunut, Xillia on erinomainen paikka aloittaa, sillä se on tarinaltaan ja mekaniikoiltaan niin sulava.
