Tällä kertaa seikkailun päähahmo on maapallolta kotoisin olevan agenttiryhmän jäsen, jonka tehtäviin kuuluu pitää silmällä julmia, suuria korporaatioita ja muita maailmaa uhkaavia kataluuksia. Tehtäväsi vie sinut kuitenkin niin kauas kotoa, että suurin osa kohtaamistasi ihmisistä ei ole tällaisesta agenttiryhmästä kuullutkaan, pieni osa pitää sitä fiktiivisinä organisaationa, ja tasan kukaan ei tunnusta toimintavaltaasi alueella. Yhteys maahan on myös katkennut aikalailla kokonaan, joten on täysin omissa käsissäsi, miten tehtäviäsi hoidat. Mutta hoitaa ne kannattaa, koska avaruuteen ilmestyneet repeämät uhkaavat tuhota kaiken olevaisen. Myös sinut, joten töihin siitä!
Hyviä ja huonoja piirteitä yhdistelemällä saa aikaan monia persoonallisia ja hauskoja hahmoja
Puhutaanpa hetki hahmonluonnista. Varsinainen visuaalinen hahmonluonti on aika peruskauraa, mutta vahvemmat valinnat tulevatkin kehiin tämän jälkeen.
Ensin hahmolle valitaan taustatarina. Näitä voivat olla esimerkiksi lainvalvoja, professori, karannut vanki ja niin edelleen. Tämä valinta tulee näkymään dialogivaihtoehdoissa todella vahvasti. Taustastasi riippuen hahmosi voi suhtautua tilanteisiin eri tavoin, ja se myös määrittää millä mielin olet agenttiryhmässä mukana. Oletko agenttien riveissä omasta vapaasta tahdostasi, olosuhteiden saattelemana vai jopa pakotettuna? Tämä antaa pelaajalle mukavasti vaihtoehtoista suuntaa roolipelaamiselle.
Tämän jälkeen hahmolle voi valita erityispiirteitä. Hahmosi voi olla esimerkiksi erityisen onnekas, mikä nostaa mahdollisuuksiasi suorittaa kriittisiä iskuja taistelussa, ja lisäksi voit läpäistä joitain tiettyjä kykyjä vaativia kohtia seikkailun aikana puhtaalla tuurilla. Näitä erityispiirteitä saa valita vapaasti yhden. Mikäli tahdot useamman, sinun täytyy valita itsellesi myös negatiivinen erityispiirre, mikä tekee hahmostasi jossain suhteessa huonomman. Esimerkkinä negatiivinen sairaalloinen-piirre, mikä tekee hahmostasi fyysisesti heikomman, ja avaa myös hassuja dialogivaihtoehtoja.
Seuraavaksi asetellaan kykypisteitä, ja näitä on tarjolla rajallisesti. Kykyjähän ovat perinteisesti esimerkiksi hiippailu, ampuma-aseet, tiirikointi, tiede, hakkerointi ja niin edelleen. Tällä hetkellä teoksen maksimitaso on 30, joten käyttäjällä on kampanjan aikana mahdollisuus maksimoida kolme kykyä, ja nelisen pistettä jää vielä yli käytettäväksi. Toki kykypisteitä voi viljellä ympäriinsä laveamminkin, mutta suosittelisin kyllä maksimoimaan ainakin yhden näistä seikkailun aikana.
Hahmonluontivalintojen lisäksi agenttimme saavat vielä seikkailun aikana valita itselleen erilaisia perkkejä eli erikoistaitoja sekä erinäisiä vikoja. Molempia näistä on parannettu rutkasti edellisestä teoksesta. Ensimmäisessä The Outer Worldsissa olin todella pettynyt perkkeihin, niitä kun oli todella vähän ja tarjolla olevat olivat todella mielikuvituksettomia. Nyt valikoima on paljon laajempi ja mielenkiintoisempi.
Viat olivat ensimmäisessä osassa mielenkiintoinen idea, mutta toteutus ei vain toiminut hauskasti. Tällä kertaa viat pyrkivät vahvistamaan tietynlaista pelityyliä, mutta heikentämään hahmoa, mikäli hän poikkeaa tästä tyylistä. Hyvä esimerkki on vika nimeltä heikot polvet, jonka saa jos teoksen aikana hiippailee paljon. Jos hyväksyt tämän vian, hahmosi liikkuu kyyryssä nopeammin, mutta kun nouset seisomaan, polvistasi lähtee kova paukahdus. Tämä hälyttää vihulaiset kymmenen metrin säteellä tarkistamaan mistä ääni lähti. Parempi siis aloittaa hiippailu jo kauempana ja pysyä matalana!
Näiden mekaniikkojen takia The Outer Worlds 2:ssa voi luoda todella laajan skaalan erilaisia hauskoja ja persoonallisia hahmoja. Tämä on ehdottomasti teoksen paras puoli. Hahmon pisteitä ei voi myöskään nollata kesken kaiken ja lajitella uusiksi, vaan kaikenlaiset kampanjan aikana tehdyt mokat jäävät pysyvästi olemaan. Tämä on nykypäivänä jopa aika uskalias veto, ja arvostan tätä päätöstä todella paljon. Tällaisia roolipelimekaniikkoja näkisin mielelläni tulevaisuudessa lisää!
Taistelu ja tutkimusmatkailu purevat oikein hyvin, huumori ja tarina vähän vähemmän
Itse maailma ja planeetat ovat tällä kertaa paljon mielenkiintoisempia ja hauskempia tutkia. Pelaajia myös palkitaan paikkojen tutkimisesta paljon paremmin erilaisilla aarteilla. Hassu piirre tosin on, että teoksessa ei voi uida. Ollenkaan. Jos putoat veteen, kuolet automaattisesti. Tosin enhän minä tiedä onko se oudolta planeetalta löydetty neste vettä ollenkaan, luultavasti ei.
Taisteleminen toimii yleisesti paljon paremmin tällä kertaa. Sekä hiipiminen että suora ammuskelu tuntuivat molemmat oikein tyydyttäviltä lähestymistavoilta, kunhan hahmonkehityksessä päästään vauhtiin. Jotkut aseet ja kyvyt tuntuvat tosin kaipaavan vielä pientä tasapainotusta.
Teoksessa ei muuten ole minkäänlaista painorajaa sille, paljonko tavaraa oma hahmo pystyy kantamaan. Tämä tulee varmaan monelle ihan tervetulleena elämänlaatuvalintana. Mutta sitten taas toisaalta maailma ei tarjoile pelaajalle tarpeeksi ammuksia, että niillä pärjäisi. Voit joko laittaa pisteitä insinööritaitoihin ja askarrella luotisi itse, tai syleillä avaruudessa kukoistavaa kapitalismia ja ostaa ammuksesi kauppa-automaatista.
Tästä päästäänkin käsiksi teoksen huumoriin. Molemmat teoksethan pyrkivät olemaan satiirista komediaa, ja se onnistuu vieläkin vähän kankeasti.
Tykkään huumoripuolesta enemmän tässä osassa kuin edellisessä. Ensimmäisessä osassa tuntui, ettei maailmassa oteta yhtään mitään vakavasti, vaan kaikki on täyttä vitsiä. Kun puhutaan pelistä, jossa pitäisi tehdä suuria päätöksiä ja kokea seurauksia, näiltä valinnoilta ja seurauksilta katoaa kokonaan paino, jos yhtään mitään ei oteta vakavasti.
Tällä kertaa huumori on aavistuksen verran synkempää, jotta painoa saadaan myös sinne päätösten tekemiseen. Muutos oli ihan paikallaan. Obsidian ja Microsoft eivät kuitenkaan millään tahdo aiheuttaa kenellekään pahaa mieltä tai ottaa liiaksi kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Tämä tekee satiirin käytöstä todella varovaista, eikä se siten ole välttämättä toimivin suunta teokselle. Yhteiskunnallinen kritiikki kun on satiirin terävin hammas, ja sitä on hankala viedä maaliin asti ilman, että jonkun omaatuntoa vähän kirpaisee. Näin ollen vitsit jäävätkin puolitiehen ja satiiri tuntuu laimealta.
Itse tarinakaan ei ole mitään Obsidianin parhaimmistoa. Se ei ole huono, muttei jää kovin hyvin mieleenkään. Kuin kupillinen käden lämpöistä kaakaota.
Haluan parempia kavereita
Teoksen ehdottomasti huonoin puoli on Obsidianille jo tyypilliseen tapaan matkakumppanit. Eli kaverit, jotka päähahmo saa mukaansa seikkailuun. Obsidianin olisi hyvä palkata joku etevämpi käsikirjoittaja lihavoittamaan kumppanihahmoja, koska konsepteina nämä ovat ihan toimivia tyyppejä, mutta toteutukseltaan todella persoonattomia ja yksiulotteisia möhkäleitä. Jokaisella kumppanilla on oma tehtävänsä, jonka aikana he kokevat kehityskaaren, johon pelaaja voi toki vaikuttaa. Tämäkin on ideana toimiva, mutta nämä tehtävät olivat todella ennalta arvattavia ja monet niistä sisälsivät todella paljon ramppaamista parin eri planeetan välillä.
Sama juttu vaivaa oikeastaan myös pääjuonta. Konseptit tuntuvat oikein toimivilta, mutta käsikirjoitus ei vain onnistu tuomaan tarpeeksi tunnetta tai yllätyksiä mukaan seikkailuun.
Julkaisun jälkeen Obsidian on pitänyt teoksestaan hyvää huolta. Heti julkaisun jälkeen minulla oli PC-puolella ikäviä teknisiä ongelmia. Peli tuppasi nimittäin kaatumaan aina tallennetta ladattaessa. Tähän ei auttanut muu kuin grafiikka-asetusten minimiin laittaminen päävalikossa ennen tallennuksen lataamista. Tämän jälkeen lataus onnistui ja grafiikka-asetukset pystyi taas kohottamaan oikeisiin lukemiin, ja peli toimi sulavasti niinkuin mitään hätää ei olisi ollutkaan. Ilokseni voin kertoa että tämäkin viheliäinen bugi on jo korjattu, samoin lukuisia muita pikkuärsykkeitä.
Lopuksi sanoisin, että nämä Obsidianin nykyiset teokset ovat kuin makeaa karkkia. Tuntuvat heti todella kivoilta ja hyviltä pelata, mutta loppua kohti makuun meinaa jo turtua. Mahtavat roolipelimekaniikat kaipaisivat toverikseen parempaa käsikirjoitusta, että touhu pysyisi jännempänä loppuun asti. Silti, nautin tästä kyllä paljon ja palaan varmasti The Outer Worlds 2:n pariin uudestaankin. Päähän kun tulee väkisinkin muutama hahmoidea, jota on pakko saada kokeilla! The Outer Worlds 2:lle on tulossa kaksi tarinapainotteista lisäosaa, ja jos näillä onnistutaan lihavoittamaan teosta oikealla tavalla, seikkailu voi muuttua ajan kanssa vielä paremmaksi. Odotan niitä itse innolla.
