Xboxista on tullut todellinen virtuaalisen moottoriurheilijan
unelmalaatikko. Erilaisia autopelejä löytyy varmasti jokaisen makuun,
eikä moottoripyöräilijöitäkään ole unohdettu. Kaksipyöräisten
pärryyttimien ystävien keskuudessa MotoGP-sarja on ollut
ymmärrettävästi jokseenkin etusijalla, mutta tosimiesten laji, eli
motocross, on pitänyt pintansa sen ohessa.



MTX: Mototrax tarjoaa yksinpelinä Exhibition–moodin, joka mahdollistaa
nopean hypyn moottoripyörän selkään. Tässä ei tarvitse valita kuin yksi
oikeiden motocross–tähtien mukaan luoduista hahmoista ja rata, jolloin
pelaaja heitetään suoraan soraiselle radalle kisaamaan. Pelin
varsinainen pelimuoto on kuitenkin uramoodi, jota varten täytyy luoda
hahmo.



Soranmakuinen ura odottaa



Uramoodi koostuu neljästä eri lajista, joiden välillä pelaaja saa
vapaasti hyppiä lukuun ottamatta aivan uran alkua, jolloin pelaaja
heitetään ensimmäiseen Free Ride -kenttään automaattisesti. Pelaajalle
annetaan alue, jolla hän saa rellestää moottoripyörällään vapaasti.
Aluksi opetetaan pelin perusteet, jonka jälkeen hänet päästetään
kokeilemaan taitoja parhaaksi näkemällään tavalla. Free Ride –kentistä
löytyy tiettyjä pisteitä, joissa pelaaja laitetaan esimerkiksi tekemään
sarja temppuja. Jos nuo temput menevät läpi kunnialla, lisätään ne
pelaajan listaan, jolloin hän voi käyttää niitä Freestyle–tapahtumissa.




Freestyle onkin jo sitten kunnon ekstremekilpailua. Pelaajan tulee
osoittaa näppäryytensä tekemällä hyppyreistä mahdollisimman monenlaisia
temppuja mitä tyylikkäimmällä tavalla. Suoritus arvioidaan tuomariston
antamilla pisteillä, ja jos pelaaja onnistuu voittamaan kilpailijansa,
palkitaan hänet uusilla Free Ride –alueilla ja Freestyle–tapahtumilla.
Moottoripyörän hallinta toimii välttävästi näissä temppumaratoneissa.
Pelaajan tulee saada mahdollisimman pitkä ilmalento hyppyreistä, mikä
tapahtuu hallitsemalla moottoripyöränsä jousitusta käyttäen ohjaimen
A-nappia. Ajoitus onkin tässä tärkeää, sillä mitä enemmän ilmaa alla,
sitä enemmän aikaa tehdä jotain näyttävää lennon aikana. Temput
tapahtuvat työntämällä vasemmasta tatista eri suuntiin ja painamalla
lisäksi tempusta riippuen Y:tä, B:tä tai jopa kumpaakin.
Yksinkertaisissa tempuissa ei juuri ongelmia esiintynyt, mutta temput,
joissa esimerkiksi täytyy työntää tatilla samaan suuntaan moneen
kertaan osoittautuivat hankaliksi. Hankaluus ei ole tempun varsinainen
vaikeus vaan se, että peli ei tunnu rekisteröivän tatin liikkeitä
tarpeeksi tarkasti. Tämä tuo hieman vaativammille tempuille tarpeetonta
vaikeutta, joissa ei ratkaise taito, vaan pikemminkin onni.



Temppukilpailut tuntuvatkin lähinnä vaihtelulta pelaamiseen, sillä MTX:
Mototraxin varsinainen viehätys on kilpa-ajoissa. Peli tarjoaa kahta
erilaista kilpailua, supercross ja motocross. Eroina näissä on se, että
supercross ajetaan stadioneilla, kun taas motocross luonnon keskelle
rakennetuilla radoilla. Rataprofiilissa tämä näkyy lähinnä siinä, että
supercrossissa on enemmän tiukempia mutkia. Motocross–radat ovat
leveämpiä ja niistä löytyy jo vähän korkeuserojakin. Kummassakin
pelaaja joutuu aluksi tyytymään 125-kuutioiseen pyörään, mutta
voitettuaan ensimmäiset kilpailunsa, tarjotaan hänelle jo
250-kuutioista. Näin peli eteneekin, sillä uusia ratoja avautuu sitä
mukaan kun pelaaja onnistuu koppaamaan voittopokaaleja mukaansa.
Menestyksen myötä uudet tallit kiinnostuvat pelaajasta, jolloin uran
aikana tulee uusia työtarjouksia. Mikäli pelaaja päättää vaihtaa
tallia, annetaan hänelle myös uudenlainen pyörä alle. Lisäksi menestys
houkuttaa sponsoreita tarjoamaan sopimuksia. Yleensä kyseessä on
esimerkiksi jokin vaatesponsori, jolloin pelaaja voi vetää niskaansa
esimerkiksi Puman valmistaman ajohaalarin. Sponsoreiden hyödykkeet
eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään kuteisiin tai uusiin
moottoripyöräkypäriin, vaan aina silloin tällöin joku saattaa tarjota
jotakin moottoripyörän suoritusta parantavaa välineistöä, kuten
parempaa moottoriöljyä tai pitävämpiä renkaita.



Tungosta radalla



Uramoodi jaksaa kiinnostaa yksinäistä pelaajaa varsin pitkään, mutta
moottoriurheilupeli tarvitsee luonnollisesti myös moninpelin. Saman
laitteen äärellä voi kaksi pelaajaa ottaa mittaa toisistaan, mutta
System Linkin avulla sekä Livessä saadaan pelaajia mukaan jo kahdeksan.
Tarjolla myös monen pelaajan Freestyle–kisaa, sekä lisäksi King of the
Hill, jossa on tarkoituksena jahdata kultaista kypärää pitävää
pelaajaa, mutta käytännössä kilpa-ajot ovat se, joka saa adrenaliinin
virtaamaan tehokkaimmin. Testauksen aikana nettipeli toimi
moitteettomasti, joskin pelaajamäärä oli löydetyissä peleissä säädetty
yleensä neljään. Voitaneen siis olettaa, että kahdeksalla pelaajalla
voi esiintyä jonkinlaista hidastelua.



Kilpa-ajot niin yksin kuin kaverinkin kanssa ovat sitten todellista
vauhdin hurmaa. Mielenkiintoista on se, että tällä kertaa vauhti
yksistään ei todellakaan takaa voittoa vaan puhdas taito. Radat ovat
täynnä erilaisia hyppyreitä ja töyssyjä, joista selvitäkseen pitää
osata hallita pyöränsä jousitusta täydellisesti, aivan kuten
Freestyle–kisoissa. Jos vauhtia ei ole tarpeeksi tai päästää A-napista
irti väärällä hetkellä pelaaja rysähtää mitä todennäköisimmin seuraavan
kumpareen nokalle ja tietokoneen tai muiden pelaajien ohjastamat
kilpailijat hurauttavat armotta ohi. Lisäksi pärjätäkseen pitää osata
käyttää moottoripyöränsä kytkintä, jota hallitaan vasemmalla
liipasimella. Erityisen tärkeää tämä on mutkissa, jolloin kytkimen
käytön oikealla ajoituksella voi saada mutkasta poistuessaan pienen
nopean spurtin. Kaikki tämä nostaa varsinkin yksinpelissä pelin
vaikeustasoa ja sitä myöten myös aloittelijan turhautumista, mutta
samalla kisan voittaminen tuottaa sitäkin suurempaa mielihyvää.



Ulkoisesti peli näyttää hyvältä, joskin ei mitenkään rajoja rikkovasti.
Rapaa lentää takapyörän alta aivan kuten oikeasti. Kilpa-ajojen aikana
ei ympäristöihin juuri tule kiinnittäneeksi huomiota, mutta
supercross–kisojen stadionit ovat varsin komeita ilmestyksiä. Free
Ride–osioissa taas luonto voisi olla yksityiskohtaisempaa, mutta se
näyttää siitä huolimatta varsin kelvolliselta. Ruudunpäivitys toimii
sulavasti jokaisessa osiossa. Tämä onkin tärkeää, sillä erityisen hieno
on se vauhdin tunne, joka pelistä välittyy kilpa-ajojen aikana.
Ajopeleissä immersio ja vauhdin välittäminen pelaajalle jää hyvin usein
varsin vajavaiseksi, mutta MTX: Mototrax onnistuu siinä loistavasti.



Äänistä ei voi sanoa paljoa, sillä se on ymmärrettävästi lähes
yksinomaan moottoripyörien pärinää. Onneksi eri moottoripyörät
kuulostavat erilaisilta ja samalla myös varsin vakuuttavilta. Muuten
äänimaisemaa täyttää metallimusiikin rynkytys, mainittakoon bändeistä
esimerkiksi Slipknot, Metallica ja Dope. Tuo luonnollisesti sopii hyvin
teemaan, mutta mikäli se ei pelaajaa miellytä voi taustalle laittaa
soimaan omat musiikit.



Eikä tässä vielä kaikki



Kun peli on pelattu puhki yksin ja kavereidenkin kanssa, löytyy pelistä
vielä yksi valtti. MTX: Mototraxin mukana tulee rataeditori, jolla voi
luoda lähinnä supercross–ratoja. Lähellekään mukana tulevien ratojen
tasoisia teoksia ei voi tehdä, sillä esimerkiksi mutkat täytyy luoda 90
asteen palasista, mutta onpahan hyvänä ekstrana. Varsinkin kaverin
kanssa itse luotujen ratojen pelaaminen on hauskaa, mutta varsin
ymmärrettävästi Livessä ei näitä voi käyttää.



MTX: Mototrax on hyvä, adrenaliinipitoinen ja vauhdikas motocross–peli.
Valitettavasti jokseenkin hiomaton temppusysteemi jättää sen vaille
klassikkostatusta, mutta muuten peliä on helppo suositella varsinkin
jotain miehisen kuraista ajopeliä etsivälle. Vaikka motocross ei
kiinnostaisikaan, kannattaa tätä silti kokeilla.